WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.


Welcome ♥ Tervetuloa

http://wondersbykaari.com/

A note to myself:

 “When nobody else celebrates you, learn to celebrate yourself.

When nobody else compliments you, then compliment yourself.

It’s not up to other people to keep you encouraged.

It’s up to you.

Encouragement should come from the inside.”

~ Joel Osteen

Rakastan kommenttejasi. Suurenna kuva klikkaamalla kerran tai kaksi. Kuvagalleriat aukeavat ensimmäisestä kuvasta.

I welcome your comments. Click on the photos once or twice to magnify. Photo Galleries will open with the first image.


3 Comments

Pieni poika joka osasi.

Avignonin silta. 

Eräänä päivänä nuori paimenpoika Benezet kuuli taivaallisen äänen, mikä käski häntä lähtemään Avignoniin ja rakentamaan sillan Rhône joen yli. Poika ei koskaan ollut käynyt vuorten toisella puolen, mutta hän lähti matkaan ja tapasi enkelin, joka johdatti hänet Avignonin piispan luo. Piispa teetätti hänellä testin ja pyysi häntä nostamaan kivenlohkareen, jota ei edes kolmekymmentä aikuista miestä jaksanut nostaa. Kuitenkin Benezet sai voimia,  nosti sen yksin ja hän kantoi sen joenrannalle. Tästä tuli sillan ensimmäinen kulmakivi. Ympärillä oleva katselijajoukko innoissaan aloitti keräyksen ja tarinan mukaan keräsivät viisi tuhatta kultarahaa. Sillan rakennus alkoi vuonna 1177 ja se valmistui 1185. Alunperin siinä oli 22 siltakaarta. Se tuhoutui ensimmäisen kerran 1226, ja osaksi rakennettiin uudelleen ja se purettiin 1226 Avignonin kukistamisen jälkeen. Vuonna 1680 se jäi kokonaan pois käytöstä. Tänä päivänä vain neljä kaarta on pystyssä. Sillalla on kappeli, johon Benezet oli haudattu. Hänen maallinen jäännöksensä on siiretty myöhemmin toiseen kirkkoon. Ranskan revolution jälkeen nekin ovat sieltä kadonneet tietämättömiin.

Sillan viereiseltä portilta pääsi muurien sisälle ja pienten kujien ja puotien kautta Paavien palatsille. (Tieto kepeästi käännetty kirjasesta  Avignon, julkaisija Casa Editrice Bonechi.)


5 Comments

Adventtimatkalla

Olemme viime vuosien aikana Isännän kanssa käyneet adventtiviikoilla Euroopassa. Katsastamassa joulumarkkinat. Nauttimassa eurooppalaisesta joulutunnelmasta, emme niinkään ostamassa lahjoja, joita saa kotontakin. Tällä kertaa kohteinamme olivat Avignon Ranskassa ja Geneve Sveitsissä. Yksi yö lentokoneessa, kaksi Ranskassa ja kolme Sveitsissä.

Tänä vuonna, kuten aiemminkin lensimme ensin Sveitsiin. Heti saavuttuamme nousisimme junaan ja kolmen ja puolen tunnin matkan päästä olisimme Avignonissa. Kentän rautatieasemalta ostimme junalipun. Lipputoimisto oli täysin vailla asiakkaita. Neljä tiskiä miehitettynä. Kukaan ei kutsunut, joten arvasimme, että täytyisi ottaa jonotuslappu, olimmehan Sveitsissä, järjestyksen maassa. Koneessa oli kolme nappulaa, ranskaksi. Emme tietenkään puhu sitä sujuvasti, emmekä juuri luekaan, joten painoin yhtä niistä ja uskoin, että eiköhän joku kutsu. Odotimme. Sisään pyyhälsi blondi, leijonan keltainen takki maata viiltäen. Nuori mies tuli tiskin takaa heti auttamaan automaatille ja vei hänet heti vanhemman naisen luo, josta hän näköjään sai etsittyä apua. Numero vaihtui taululla, se oli meidän numeroamme korkeampi. Mutta koska paikalla taaskaan ei ollut muita, astumme reipaasti tiskille. ” Miksi te nyt tulette, kutsuin jo numeronne aikaisemmin?” ” Nuori nainen etuili rivissä, joten odotimme.” “Miksi ette sanoneet sitä hänelle! “It doesn’t matter.” “No mutta se ei ollut hänen vuoronsa, teidän olisi pitänyt huomauttaa siitä.” “Antaa olla, ei sillä väliä. Aloitetaan alusta.” sanoi Isäntä. ” Huomenta. Haluaisimmme junaliput Avignoniin, Ranskaan.” Tietokone naputtelua, melkein murjottavan neutraali ilme. “Juna lähtee keskusasemalta kello se-ja-se. Vaihdatte veneeseen Bellegardessa. Olette perillä 2 1/2 tunnin kuluttua, kello se-ja-se.” Katsoimme tosiamme, en halua veneeseen, tulen pahoinvoivaksi pienestäkin keikutuksesta. “Voitte vaihtaa myöskin junaan samassa paikassa.” Isäntä katsoi virkailijaa ja sanoi, että minkä ihmeen järven yli? Huokaisten nainen printtasi matka- aikataulun. Evianiin. ” Not Evian, France but Avignon, France.” Matka sujui vaikeuksitta. Nukuin suurimman osan ajasta.

avignon evening

Hotellimme oli heti aseman vieressä ja tien toisella puolen oli Avignonin vanhan kaupunkin muurit. Löysimme joulutorin, ostin pienen rosaruusuisen tilkkutäkin pöytäliinaksi kahvihetkiä varten ja  provancelaisia pellavapyyhkeitä mieheltä, jolla oli dalimaiset viikset. Pyysin kuvaa ja hän mielellään antoi ottaa.  Ostin kaksi palaa juustoa tytöltä, joka oli kesällä ollut New Yorkissa ja oli vieläkin aivan ihastuksistaan matkastaan. Kävelimme illan tummetessa vanhoja katuja. Pääkadulla oli väkeä, sivukadut hiljaisempia. Ihmiset tuntuivat ostavan avotiskeiltä syötävänsä. Monia liikkeitä, ja monia ruokapaikkoja oli pääkadun varrella. Hotellin vastaanotto oli ehdottanut bistroa nimeltä Fou de Fafa iltaruokailuun. Emme meinanneet löytää sitä millään, jouduimme kysymään neuvoa, ja kas, siinähän se olikin missä mekin. Ikkunat tiukasti suljettuina, ja ovella lappu suljettu juhlapäivien ajaksi. Suunnitelmaan kaksi! Valitsimme pienen ravintolan nimeltä Bathazar. Tarjoilu oli ystävällistä. “Lukekaa menu ensin ja jos ette ymmärrä tarpeeksi ranskaa, tulen ja selostan.” Ei ollenkaan vaikeaa itse asiassa! Mieheni halusi tietää entrecote- pihvistä ja saikin tarkan selostuksen, mistä liha tuli ja kuinka se heillä valmistetaan. Minä valitsin katkaravut, viisi valtavan isoa grillattua kokonaista katkaa. Herkkua! Mukavan miellyttävä, vienosti tulisen- makea- sivellys- jotakin ja näkymättömästi raastettu limetin kuori maistui ravuissa. Vadilla oli pieni lasi jotain punaista ja maistelu todisti sen olevan pippurihyytelöä. Aivan ihana makuelämys! Tätä täytyy kokeilla kesällä kotona! Ruokajuomana valkoviini. Meillä kotona aina esitellään pullo ja etiketti, selostetaan mistä maasta se on kotoisin ja niin edelleen. House wine ei ole enää yleinen lajike. Eurooppalaisissa bistroissa tuntuu viini olevan joko makeaa tai kuivaa, punaista tai valkoista. Ei nimeä, ei maata. Enkä sitten kysynytkään, mistä astiasta he sen kaatavat. Kelpasi kylläkin. Jälkiruokana paksu suklaamousse, mikä ei ollut liian makea, päällä raikas kermavaahto ja pohjalla raikas lusikallinen, oletan, Sevillan appelsiinihyytelöä. Miellyttävä ruokakokemus.

lights in avignon

Kurkistimme pariin kirkkoon vielä hotellille päin mennessä, kuvasin ja katsoimme näyteikkunat ja kaaduimme sänkyyn pitkän matkan jälkeen. Huomisen suunnitelmat jo mielessä.


12 Comments

anticipation…

onnellista syntymäpäivää… odotusta! Jo vuoden lopulla voi tulla julkaisun puolelle 1000. blogi kirjoitukseni! Uskomatonta! Olen viihtynyt niin hyvin seurassanne. Luulen, että silloin olisi taas lahja-arvonnan vuoro kiitokseksi. Kaikki tähän, ja tämän jälkeen kommenttinsa jättäneet saavat nimensä arvontaan!

waiting! As early as the end of the year there might be a release of my 1000th blog post!  Unbelievable! I have enjoyed my stay so well with you. I think that this would again turn to the gift draw as thank you! Everyone who comments on this post and thereafter will get their names into the lottery.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.

Join 30 other followers