WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.


Welcome ♥ Tervetuloa

http://wondersbykaari.com/

A note to myself:

Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.
- Tommy Tabermann

Kuljeta hiirtä kuvan päällä.  Suurenna kuva klikkaamalla kerran tai kaksi. Kuvagalleriat aukeavat ensimmäisestä kuvasta. Arkistot aukeavat kuukausi kerrallaan. Rakastan kommenttejasi.

Move the mouse over the photos. Click on them once or twice to magnify. Photo Galleries will open with the first image. The archives can be viewed a month at a time.  I welcome your comments.


19 Comments

Värikollaasi #174

TÄMÄN VIIKON VÄRIT OVAT

talvi13

sweet spring

Suloinen kevät! Eilen ystäväni Mary Ellen kävi houkuttelemassa antiikkikauppaan. Ainahan minä joudan. Vaikka kesken pihasiivousta, Isäntä voi jatkaa yksinkin, vähän aikaa. Ensinnäkin, emme löytäneet sinne kauppaan heti, vaan kiersimme naapurustoa niin, että sinne mennessä matka oli kome kertaa pidempi kuin kotiin tullessa. Kauppa oli siisti, sekalaista tavaraa. Mary Ellen etsi valurautapannuja. Hän on kunnostanut niitä ja myynyt mahtavalla voitolla eBayssä. Minä nyt katselen mitä vaan. Myyjä oli ystävällinen. “Saiskos kuvata?” kysyin. Hän katseli hieman epäluuloisena, mutta kun kerroin että bloggailen, niin heti irtosi lupa. Mikähän siinä on, ei ainakaan minun blogillani maailmanmaine kiiri minnekään! Ostin sieltä tuon ruusukupin. Minulla on ruusuposliini kokoelma. Siis yli kolmen menevä sarja katsotaan kokoelmaksi. Lautasessa oli pienenpieni kolhu,  mutta hankin kupin vartavasten valokuvausta varten. joten ei haittaa. Kaksi dollaria. Myyjä sanoi, että nurkan takana on muuttomyynti. Tietysti sinne, eihän se ollut kaukana, ja sinne löysimmekin helposti, oikealle, oikealle ja oikealle. Ostin sieltä mukaani tuon ison tarjoilulautasen ja syvän kulhon, kymmenen dollaria. Voitko kuvitella juusto-keksi lautasta kesällä pihalla ja kulho täynnä viinirypäleitä! Tai marjoja ja pipareita ja mansikoita ja jäätelöä ja…Ellei tyttäreni vohki sitä minulta. Hän tykkää pienistä kukkasista.

Ylläolevat krookukset ja orvokit kukkivat parhaillaan pihalla. Samoin narsissit. Muuten on vielä aika kaljua, karviaisen lehdet avautumassa, sireeninsilmilmut paksuina. Pensaissa kevyt vihreän tuulahdus. Tulppaaneissa juuri ja juuri näkyy nuput, olemme noin kuukauden myöhässä aikaisemmista keväistä. Kyllä se taas lähtee siitäkin kesää kohti, suu suppuun ja marenki huulille.

Muiden tämän sunnuntain kollaasit ovat täällä.


14 Comments

aakkoset Ö-18

_DSC4856 blog

_DSC4862 blog

_DSC4863 blog

Tänään oli vähän semmoinen päivä, että teki mieli jotain hyvää. Miksikö? 1-Jouduin tilamaan ajan pieneen leikkaukseen maanantaina. 2-Jouduin käymään silmälääkärillä, kun oikea silmä nyt kovasti on halunnut olla vaikea. Molemmat onneksi korjattavissa helposti, mutta harmittaa. 3-Sitten kauppa, mihin olen ladannut valokuvia myyntiin ilmoitti, ettei enää hyväksy Picasalla käsiteltyjä kuvia. Öö, se on ollut merkittävin käyttämäni ohjelma. Minulla on Photoshop Elements, jota en oikein hallitse, kun matkan takia jäi yksi tunti väliin. Nyt olen joutunut opettelemaan ProPhotoTools ohjelman ja FileZillan latauksia varten. Sain juuri postissa uudet käyntikorttini, joissa mainostan kyseistä valokuvakauppaa, eli pakko oppia. Taas.

Kun tulin silmälääkäriltä, pysähdyin kauppaan ostamaan silmänhoitoainetta. Parkkipaikalla autoni viereen oli pysäköitynyt jäätelörekka. Makeita kuvia koko laita täynnä! Nuori mies laitteli takaluukkuja kiinni. “Oh, looks sweet!” sanoin, “Onko sinulla maistiaisia?” heitin. “Itse asiassa on! Pidätkö tiramisusta?” hän sanoi. “Voisin pitää :)” hymyilin ja auta armias, hän haki minulle kaksi purkkia jäätelöä!

Kotona sitten laittelin kupin kahvia, jäätelöä kippoon itselleni ja pojalleni, ja päivänpiparit, Dolce de Leche, jotka olin kaupantarjouksesta ostanut makeannälkään. Siinäpä olivatkin  hyvät Ö-pilkut! Mutta, ööö, kun oli äkkimakeaa! Päivän saldo ei sitten olekaan 100% siellä negatiivisella puolella. Päinvastoin, aika makea päivä kuitenkin. Saavutin viisivuotis- merkkipäivän sytostaattihoidon loppumisesta tällä viikolla. Eiköhän se taas iloksi muutu.

 Muut ööt ovat täällä!


20 Comments

makro#141

f050d-makronappi
 MITTARI

_DSC4823 blog

_DSC4821 blog

_DSC4829

Mittari mittaa aikaa. Tyttäreni ja vävyni olivat tulleet kotiin viikonlopuksi. Samoin hyvä suomalainen ystävä-pariskunta liittyi seuraamme lauantai illaksi. Ruokailun jälkeen aikamme tarinoituamme, keksimme pelata jotakin. Vävyni on oikea ”ammattilainen”, hän omistaa noin 400 lautapeliä ja vierailee ystävänsä pelikaupassa turneella, peli-iltoina  ja opettaa uusia pelejä. Viime vuonna hän toi itselleen Suomi-tuliaisena Afrikan Tähden. Hän aikoinaan teki myös radio-ohjelmia peleistä, haastatteli pelien keksijöitä ja vastaili kuuntelijoiden kysymyksiin. Ohjemaa kuunteli tuhansia ihmisiä ympäri maailman. Pelejä vaihtuu postitse jatkuvasti harrastajien kesken. Siis, pelit esiin! Otin kaapista vanhan Trivial Pursuit- pelin, mitä emme ole pelanneet pitkään aikaan. Sepä olikin vaikeampi kuin muistimme. Kysymykset olivat tietysti 80-luvulta. Lapset olivat silloin pieniä, joten ajanhistoria oli heille vaikeaa, me vanhemmat emme muistaneet sen ajan tapahtumia yhtä vireästi kuin joskus ennen. Päätimmekin sitten, että piiraspalan saa jokaisesta oikeasta vastauksesta, oli se missä ruudussa tahansa, eikä vain siinä palkintoruudussa. Hauskaa oli, mitattiin tietoa ja taitoa, ja kärsivällisyyttäkin. LOL

Muita mittareita löytyy täältä.

Measuring time. My Daughter and the Son-in-Love had come home for this weekend. Old Finnish friends joined us Saturday night. After the dinner we came up with an idea to play something. My Son-in-Love is the real “Pro ” he owns approximately 400 board games and visits his friends in the Game Shop on game nights to introduce and teach the new games. Last year, he brought himself a Finland-souvenir, the African Star game, which is a game every Finnish kid learns to play. He used to do radio shows about games, introduced new one, interviewed the game inventors and answered questions about them. The program had listeners all around the World! The games still actively will travel from one game hobbyist to another via post via post.Therefore, the game came out! I took from the closet the old Trivial Pursuit game, that we haven’t played for a very long time. Oh boy, it was harder than we remembered! The questions were, of course, from the 80 ‘s. The children were small then, and so the period of history was difficult for them, we parents, we remembered the events of the time but less accurately than ever before. We decided then that a piece of the pie will be honored for each correct answer, whether it was on a winning square or not. Fun was measured in knowledge and skill, and patience also. LOL


6 Comments

29.mar

29 sticky

20140324_162206_Richtone(HDR)My good friend, Kiia, has this flower trailing down the wall on her foyer.  It’s called Hoya (Hoya Carnosa),  and hails from Asia and Australia. It seems to bloom quite frequently. It smells good, the flowers are sticky, they ooze sweet mead. One of the reason I like this one so much is that it reminds me of my aunt Helena. Hers covered the entire living room wall as long as I can remember. The flowers are almost unreal, porcelain-like and pretty pink. As a child they looked like real porcelain or like jewelry. My Mother did not have it. She liked soilikki, streps (Streptocarpus), a plant with soft leaves and a great choice of colors. That one grows in Africa mostly. It was easy to propagate and get new starts as hoya needs a long steady care. My Mother also loved African violets.

DO you have this plant? Do you have any memories of it? What plants do you have in your house?

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.