WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.


Welcome ♥ Tervetuloa

http://wondersbykaari.com/

A note to myself:

We don’t set out to save the world;

we set out to wonder how other people are doing

and to reflect on how our actions affect other people’s hearts.

~ Pema Chödrön

Rakastan kommenttejasi. Suurenna kuva klikkaamalla kerran tai kaksi. Kuvagalleriat aukeavat ensimmäisestä kuvasta. Vie mukanasi haasteitani ja vastaa! Löydät ne oikealta!

I welcome your comments. Click on the photos once or twice to magnify. Photo Galleries will open with the first image. Take my challenges and respond! You can find them at the right side, google translate if you will.


3 Comments

Väriympyrä #6 harmaa

variympyra2015

Kollaasi on tarinan lopussa.

Todellisuus: Kävin keväällä puutarhallamme, missä on aina upea näyttely maaliskuussa.  Hienoja ideoita pihalle, puutarhoihin  ja kukkapenkkeihin. Oma vanha ruokapöytämme on jo aikansa palvellut. Tuolit ystävältä haetut heidän muuttaessaan. He olivat löytäneet ne jonkun roskiskeräyksestä vuosia sitten. Yritin vuosia ehdottaa Isännälle, että hiekkapuhallutettaisiin ne siistimmiksi. Kuuroille korville katosivat pyyntöni. Tykkäsin niistä tavallaan, vanhaa shabby chic- tyyliä kuluneine maaleineen. Ostin kaveriksi kirppikseltä pyöreän lasipöydän, $20. Semmoinen ryhmä, mihin pöydälle sopi hyvin pionit ja ruusut. Ruoka ei mahtunut pöydälle, jos syöjiä oli enemmän kuin neljä. Hankala tilanne, joskin harvoin. Mutta istuinryhmä täytti tehtävänsä, halvalla.

chairs in winter

Unelma: Nyt keväällä puutarhalla oli aivan ihana ruokailuryhmä! Normaalihinta vähän yli $4000, mutta nyt näyttelytarjouksena vain $2000. Mikä säästö! Missä muualla voisin säästää näin nopeasti kaksituhatta dollaria! Isäntä ei ymmärtänyt. Ystävät kutsuivat minua nimellä, jota en voi tähän kirjoittaa. Oikeassa olivat, tuossahan ei ole edes vielä istuintyynyjä, tuolit olisivat liian matalalla ilman niitä. Nekin maksavat $50-$100 kappale. En siis ostanut.

hicks's table

Toteutus: Rautakaupassamme oli tarjous, saman tyyppinen istuinryhmä, mutta 1/4 hinnalla, tyynyineen! Katsotaan nyt, miten tämä eläke lähtee käyntiin, sanoi Isäntä, joka jäi virikevapaalle kanssani toukokuussa. Teimme pienen matkan tuonne Länteen, mistä blokkasin edellä. Olimme kotona viikon ja sitten lähdimme Teksasiin lomille. Eläke vaatii lomia. Matkojen välissä inisin vielä ja sain kuin sainkin luvan tilata sen halvemman version. Painottelin syyllä, nimellä 44- vuotis hääpäivä. Pöytä tuli heti kotiin palattuamme. Emme halunneet avata sitä vielä käyttöön, sillä olemme odottaneet urakoitsijaa vaihtamaan itse-rakentamamme terassin talon vieressä kivetyksin, jatkaen samalla, mitä on etupihalla. Teimme sopimukset tammikuussa, hän tulee maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa, lupasi. Talvi oli luminen. Talvi oli jäätävä. Soitin maaliskuun alussa ja kyselin aikataulua. Häneltä oli käsi leikattu, “Soita takaisin toukokuun alussa.” Soitin vappuna. Lupasi tulla kuun lopulla. Soitin heinäkuun ensimmäisenä päivänä, jätin viestin, että soittaisi tarkalla aikataululla päivämäärästä. Hän on satuttanut selkänsä. Varmasti tulee tämän kuun lopulla. OK, olen ymmärtäväinen. “Saanen kai alennuksen, kun puoli sesonkia on jo mennyt”, sanoin. Tietysti tietysti, “I make it good to you.”  Eipä taida mies- parka arvata, että hän joutuu tekemään myöskin tämän ruokailunurkkauksen terassin! Ainakin puoleen hintaan.

new table

shoes mm etc6

Avasimme siis paketin viikonlopuksi, onhan sentään July the Fourth, USAn itsenäisyyspäivä! Juhlapäivä. Uudessa ruokailuryhmässä on tyynytkin samaan hintaan! Isännältä putosi hampurilainen ketsuppipuoli alapäin tyynylle.


4 Comments

mustavalkoista matkan varrelta

Nappasin pari mustavalkeaa kärryn kuvaa matkan varrelta. Päivä oli aurinkoinen, pilvet kirkkaan valkeat ja paksut. Matka Las Vegasiin kesti noin kaksi tuntia. Teimme pienen lenkin Valley of Fire kansallispuiston kautta, ei mitenkään vaikuttava, mutta hiljaista. Ja koska aikaa oli, nautimme maisemista kaikesta huolimatta.

rust

2015 05 28_5750 blog

rust

2015 05 28_5759 blog_edited-1

BUSINESSHOURSTämänkaltainen ilmoitus oli ikkunassa, nappasin kuvan netistä, koska en muistanut sitä ottaa paikan päällä. Matkalla Zionista Las Vegasiin pysähdyimme yhteen Trading Company- liikkeeseen. Kaikkea mukavaa, antiikkia, saviastioita, keramiikkaa, pieniä huonekaluja, intiaanien käsitöitä. Ja pieni ruokapaikka, missä kuulema pari päivää sitten oli vieraillut nelihenkinen suomalaisperhekin. Omistaja, joka oli puhelias ja muistuti jotenkin hobbitia, etsi kiihkeästi nimiä vieraslistalta, ei kuitenkaan heti sattunut silmään. Näin kaukana kun ollaan, suomalainen on voinut olla ruotsalainen tai saksalainen tai joku muu vaaleatukkainen perhe. Tietänette, että rakastan Amerikan intiaanien käsitöitä! Mukaani tarttui pieni navajo matto, kooltan 25×17 tuumaa. Maton nimi on, Two Gray Hills,  eli kaksi harmaata vuorta ja sen on kutonut Donald Woods. Työ on 100% villaa ja langan säie on ohut. Tämän tyyppisen kuvioinnin nimi on Eye Dazzler eli silmän häikäisija tai silmän sokaisija, kaiketi sen kauneudesta johtuvaa. Näiden mattojen arvo nousee vuosittain, siis hyvä sijoitus. Mottoni: Aina täytyy löytyä hyvä syy ostaa jotain kaunista!

navajo

navajo


4 Comments

Zionin kansallispuisto

Springdale, Utah, paikka missä yövyimme kaksi yötä. Hotellissamme oli uima-allas, emme ehtineet sinnekään. Saavuimme pitkän 1,7 kilometrin tunnelin läpi kylään. Siinä oli aikaisemmin ollut pysähdyspaikkojakin, mitkä oli sinetöity umpeen vaarallisuuden takia, mutta nyt vain pari ikkunaa vilisi ohi. Pitkä! Kiusaan miestäni sanomalla, että kun on nähnyt yhdet vuoret, on nähnyt kaikki. Zion on siitä erikoinen, että melkein jokainen vuori on erilainen.  Oletko koskaan kuullut shakkilauta vuoresta? Halkeamat siinä kulkevat pystysuoraan ja vaakasuoraan niin, että koko kallio on ruudutettu. Vesiputouksia oli useampia, kansallispuiston polut ovat erittäin helpokulkuisia, jalkakäytäviä. Kallioita, jotka tihkuivat vettä, ja akileijat kasvoivat kallion koloissa kuin riippupuutarhoissa! Joki laulaa polskutteli matkan varrella. Suosittu kohde ja sen huomasi, kun olimme palaamassa kierrokseltamme. Pitempi jono kuin aamulla! Omat autot jätettiin parkkipaikalle, puiston linja-auto kuljetti pisteestä toiseen. Helppoa oli ulkoilu, vaikka olisi pyörätuolilla kulkenut! Siis suosittu kohde. Useampaa tuntia kuitenkin pyörähti kinkkisempiäkin kallioportaita myöten. Eräässä kohdassa intialainen mies melkein putosi, mutta edempänä ylös tuleva nuori pari sai kiinni paidan helmasta. Huh! Näköalat olivat upeita.

zion 2

zion 2

Mitään erikoista ei tapahtunut täällä, joten laitan vain pari kuvaa. Olimme tässä pikkukylässä kaksi yötä. Söimme mitä parhaimman illallisen, Wildcat Willies Steakhouse ravintolassa. Ravintola oli sisustettu nimensä veroisesti, villiä länttä, takorautaa, lehmäntaljaistuimia. Tarjoilija teki virheen ja toi väärän annoksen, jonka mieheni lupasi syödä ilomielin. Buffalo Meatloaf, oli kuulema aivan upean maukas! Itse valitsin taimenen, mikä oli pyöritelty pistasiopähkinöissä ja yrteissä, olematta liian voimakas. Kalan oma maku säilyi hyvin. (Varastan idean!) Kumpikin nuolimme lautasemme puhtaiksi. Virheen takia saimme ilmaisen jälkkärin! Antiikkiliikkessä kävin hauskan keskustelun omistajan kanssa, ostin kaksi milagro- medajonkia (Milagro: Milagrot ovat uskonnollisia folk- amuletteja, joita perinteisesti käytetään paranemistarkoituksiin Meksikossa, Etelä-Yhdysvalloissa, muilla Latinalaisen Amerikan alueilla ja osaksi myös Iberian niemimaalla.) Ehdimme vaihtaa koko elämänkerrat muutamassa minuutissa ja kun Isäntä vihdoin tuli kauppaan sisälle (hän saa näppylöitä antiikkiliikeistä), mies onnitteli häntä eläkkeelle pääsystä. Kivikaupasta ostin kivisydämet tytöille, vakio tuliaiseni. Tämän hetkinen kansikuvani on sieltä. Vanha rouva oli niin mukava, että lähetin hänelle lahjaksi pari tekemääni korttia Zionista kotiin palauttumme. Hän halusi kuulla, että olimme palanneet kotiin turvallisesti pitkän matkan jälkeen. Seuraavaksi pyrhälsimme Las Vegasiin!

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.

Join 32 other followers