Sairiala 8.8.44
Morjens, Kirsti!
Parhain kiitokseni kirjeestäsi, jonka sain jo viime kuussa. Pääsithän sentään livistämään sieltä “tulilinjoilta” pois, minä kuvittelin, että olit mennyt Perniöön, vaan empäs arvannutkaan oikein. Olet sitten siellä Mantyharjulla, se on kai kaunista paikkaa ainakin nimestä päätellen. Olen kai siitä joskus ohiajanut koska olen kulkenut Heinolasta Mikkeliin ja Mikkelistä Kouvolaan. Meidän Esko on siellä lähellä myös, hän on vielä Mikkelissä.
No mitenkäs siellä uudessa ympäristössä on aikasi kulunut, kesä onkin ollut oikein lämmin ja kaunis, olet varmaan käynyt paljon uimassa koska asut järven rannalla, minä en uskalla siihen lystiin mennä olenkaan.
Minä kirjoitin keväällä Raijallekin, mutta en ole saanut vastausta, pyysin häntä täällä käymään, olisin mennyt vastaan, kun hän vain olisi kirjoittanut, milloin tulee. Kysyin häneltä myös Rikhard enon osoitetta, että olisin voinut vastata äidin saamaan kirjeeseen, kun kävi niin hullusti, kun äiti sai sen kirjeen ja minä kirjoitin jo enolle ja piti kirjoittaa kuoreen osoite, niin ei sitä ollutkaan missään. Se oli ollut enon lähettämässä kirjekuoressa päällä ja äiti oli sen kuoren kai pistänyt pesään koska sitä ei löytynyt. Sellainen osoite hänellä oli tallella missä oli Kpk 7 mutta minä muistelin, että hänellä oli jälkeenpäin Kpk 30. Kirjoita sinä se nyt minulle joskus, ei kai eno kuitenkaan vielä kotiin ole päässyt?
Lähetän sinulle tämän Kirstin päivä kortin samalla, vaikka tämä on kyllä kirjoitettu silloin ennen sitä päivää ei se kyllä siksi sinulle olisi ehtinytkään, kun en silloin vielä tiennyt nykyistä osoitettasi. Kirjoitin tämän silloin lauantaina, kun Kirsti oli maanantaina ja pyysin meidän mestarin poikaa viemään tämän mennessän Hämeenlinnaan postiin, hän pisti sen auton auringon suojuksen taakse ja minä maanantaina katsoin oliko hän muistanut tehdä sen ja kortti oli nätisti samalla paikalla.
Mitään erikoista meidän rauhaamme täällä ei kuulu, minä olen samanlainen kuin ennenkin, päivät menevät sentään näinkin.
Toivon sinulle oikein hauskaa kesän jatkoa ja hyvää vointia.
Parhain terveisin. Kuulemiin! Bertta.

Huomioni kiinnittyi tuoho “meidän Esko on Mikkelissä”. Vuonna 44 myös isäni oli Mikkelissä, päämajassa. Lienevätkö olleet tuttuja?
Ina, huomenta! Olisipa kiva tietää! Jos vaikka ollaan sukulaisia
Minun isäni ei tosin ollut Esko vaan Lauri, niin että ihan samasta ihmisestä ei sentään ole kysymys. Mutta ovat saattaneet muuten sattua yhteen. Ollaanhan me Irmat kaimojakin
Ina,