WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.


Welcome ♥ Tervetuloa

 

 

 

 

 

 

https://wondersbykaari.com/

No winter lasts forever;

no spring skips its turn.

Rakastan kommenttejasi. Kuvagalleriat aukeavat ensimmäisestä kuvasta. Vie mukanasi haasteitani ja vastaa! Löydät ne oikealta!

I welcome your comments. Photo Galleries will open with the first image. Take my challenges and respond! You can find them at the right side, google translate if you will.


4 Comments

the creative questionnaire

Kysymyksiä luomistyöstä, mikä innostaa, missä ja milloin.

paints

Miten valmistaudut uuden luomiseen?

Valokuvaan mielelläni, siis ideoita etsimään! Otan osaa haasteisiin, mitkä antavat kuvausaiheen. Lähden “kuvaussafarille”, tai etsin jotain kotona olevaa asetelmiksi. Joskus vain kuva napsahtaa kuvattavaksi, eteenkin ruoka.

Mikä on paras paikka harrastuksesi luomiselle?

Kaikki paikat ovat otollisia. Lomamatkat tai kaupunkikierrokset antavat aina aihetta kuvata. Jatkona kuvien tallentaminen, muokkaus, julkaisu haasteisiin tai omaan blogiin.

Mikä yksi asia on ehdottomasti välttämätön tässä prosessissa?

Aika. Omat ideat. Oma rauha. Keskeyttämättömyys.

Mihin aikaan päivästä olet parhaimmassa luomisvireessä?

Illalla, ehdottomasti.

Teetkö luomistyötä yksin vai toisen kanssa? Kenen?

Kuvamatkoilla mieluimmin Isännän kanssa, hän on hyvä kassinkantaja. Muiden kuvaajien seurassa tunnen oloni vähäpätöiseksi, enkä ollenkaan varmaksi. Välineenikään eivät ole läheskään samaa tasoa kuin muilla vakavasti kuvaajilla.

Sanotaan, että nerous on 1% inspiraatiota ja 99% hikeä. Entä sinun?

Inspiraatiota, ehdottomasti. Pakolla ei saa juuri mitään aikaseksi. Tai, noh, joskus, mutta aihetta saa ajatella yli sen yhden prosentin.  Ispis-hiki-suhde on silloin 50-50.

Mistä omasta luovasta työstäsi olet eniten pitänyt?

Kirjekorttien teosta ja myyjäisiin osallistumisesta.

Kysymykset olen vapaasti kääntänyt Town&Country lehdestä. Vastaapa ja kysy toisiltakin!
 


16 Comments

uudet värikollaasit #59

Väri joulukukassa
kauniimpi onko 
kuin on koristukset kuusen tukassa?
Kuusen alla lahjakääröt papereissa kirjavissa
onko lämpöisemmät kuin on raidat villasukissa?

Etsi vastaukset näistä kollaaseista!

red-balls-of-christmas

The color of the Christmas flower, is it prettier than the decorations on the branches?

The gifts with their colorful wraps, are they warmer than stripes of the knitted socks?

Find answers in these collages!

 

 

 


6 Comments

heavenly cathedral

dsc_5953-suurkirkko-blog

The impressive church in Helsinki is originally planned by Johan Albrecht Ehrenström in 1818. It was build by Carl Engel in 1830-1852 and then was called Nikolainkirkko, after tsar Nicholas. After the Independence of Finland from Russia 1917 till 1959 it got name Suurkirkko, Great Church. Nowadays it’s official name is Helsinki Cathedral. Helsinki Cathedral is the Finnish Evangelical Lutheran cathedral of the Diocese of Helsinki, located in the neighborhood of Kruununhaka in the centre of Helsinki, Finland.


Leave a comment

Jennin kanssa aamiaisella

dsc_5949-blog

Ensimmäisenä Helsingin aamuna alkoi lomapikajuoksu. Kuten aina. “Places to go, people to see”,  kuten Dr. Seuss aikoinaan kirjoitti. Jenni ehdotti ravintolaa keskeisellä paikalla, Senaatintorilla. Cafe Engel, vanhassa historiallisessa rakennuksessa, suora näkymä Senaatintorin yli Suurkirkolle. Ikkunapaikka! Hieno valinta. Anyways, hänellä oli aikaa piipahtaa ennen töihin menoa ja ehdotettu paikka oli mitä ihanin Helsingin Aleksanterinkadulla. Nautin vanhan talon tunnelmasta, kahvilan pehmeästä hälystä. Aamiaisen runsaudesta. Suosittelen!

dsc_5943-blog

Kahvila oli pieni, ehkä kymmenkunta pöytää. Turisteja ja suomalaisia. Ystävällinen lämmin tunnelma. Ja tietenkin hyvää seuraa. Jenni on energian lähde, ilopaukku. Symppis. Tunnemme hänet pienestä lähtien, pieni = noin neljä vuotias. Vuosia siinä välissä jo aika monta. Siinä ovat menneet kindergartenin kevätjuhlat, muutot New Yorkiin ja New Yorkista Suomeen, vierailuja puolin ja toisin aina hänen häihinsä asti. Ja eteenpäin. Nyt meillä oli muuttouutisia,  joista eivät edes hänen vanhempansa tienneet. Yllätys! Jenni oli innoissaan, kun kerrankin sai kuulla uutisia ensimmäisenä! Ei muulta kotoväeltä. Ilo oli tarttuvaa ja lomaviikkojen avaus alkoi hienosti ja energisesti.

img_0293-blog-hki

 


4 Comments

tapaamisia 1

RIEMUYLIOPPILAIDEN TAPAAMINEN 2016

Kuvitelkaa! Viisikymmentä vuotta sitten pääsin koulusta. Sitä juhlittiin yhtenä viikonloppuna kotikylässäni kesäkuussa. Paikkakin sattui sopivasti melkein kävelymatkan päässä sisareni kodista. Pitkästä aikaa olimme Suomessa kaksi viikkoa. Tämä oli yksi kohokohdista matkan aikana. Kävin kymmenen vuotta sitten samoilla juhlilla, ensimmäistä kertaa. Tai noh, sen ensimmäisen kerran meinasin piipahtaa vain viikonlopun aikana, silloin 10 vuotis-pirpelöissä. Nukahdin sisareni sohvalle, eikä minua saanut kukaan hereille pitkän lentomatkan jälkeen. Joten ne juhlat jäivät väliin. Nyt oli koolla 45 vanhaa luokkakaveria. Hyvin harva oli vanhan näköinen! Meidän mielestä.

IYL

Älkää turhaan etsikö minua kuvasta, satuin myöhästymään noin viisi minuuttia eikä yhteiskuvaan enää kulutettu aikaa. Eikä siinä ole ystäväni Eijakaan. Hänkin myöhästyi, vaikka asui samassa hotellissa, missä juhlimme. Olimme kaukaisimmat osanottajat. Se siitä meidän tärkeydestä!

Oman luokan kuvaan sentään ehdimme, luokkia oli silloin kolme. Samana vuonna pääsi ylioppilaiksi 91. Nyt 45 oli paikalla, 13 oli jo menehtynyt. Valitettavasti saman viikonlopun aikana poistui myös koulutoverimme, Priska, pitkän taistelun jälkeen, syöpä voitti. Elämän katoavaisuus sai uudet kasvot. (Kuva Priskasta edelliseltä tapaamiselta.)

dscn1594-blog

Lauantai. Aloitimme kello 13.   Yhteinen keittolounas Vuoksi-kabinetissa: lohikeitto, paikallisleipomon Toivosen leipää, salaattibuffet, kahvi ja piparit. Hyvin maistui ja saimme heti ensituntumaa seurasta. (italics ohjelmasta, enhän minä muuten mitään muistaisi.)

Kello 14.30-  Risteily Saimaalla m/s Christinalla. Laiva lähtee kylpylän rannasta ja on vain meidän käytössä.  Laivalla on tarjolla omakustanteisesti virvokkeita ja kahvia. Risteilimme edellisellä kerrallakin. Saimaa on meillä veressä, sinne täytyy päästä! Vene oli pieni ja tunnelmallinen. Haitari soi ja juttu luisti! Juttukaveria vaihdeltiin aika ajoin. Moni, joka ei ollut saman kaveripiirin kulkijoita nuoruudessa, ei nyt yhtään välittänyt kuka oli kuka. Kaikki olivat kiinnostavia vanhoja kavereita!

Risteilyn jälkeen on mahdollisuus virkistäytymiseen ja uimiseen kylpylä Taikametsässä.  Emme ole varanneet tilaussaunaa, koska kiinnostus oli ennakkokyselyn mukaan vähäinen. Höh! Kuka nainen kesken juhlien lähtisi saunaan? Ei kukaan! Miehistä en tiedä, sen verran saunahulluja ovat. Lähdin siskolle lepäämään ja vaihtamaan vaatteita.

Klo 18.30-  Yhteiskuva. Yo-lakit mukaan! Siitä kerroinkin. Unohdin omani kotiin, onneksi siskolla oli lainata. Paljon valkoisempi kuin minun!

img_0330-blog

 Ennen päivällistä on Risto Haapalan ja Veikko Puskan kirjaesittely ja mahdollisuus ostaa Lappeentie pojista sekä Imatran historiasta kertovia kirjoja. Ostin pari postikorttia ja lähetin lapsilleni.

Klo 19.00-   Juhlapäivällinen. Oma buffet noutopöydästä kabinetin yhteydessä olevasta linjastosta: kuohuviini, salaattipöytä, lämpimät ruuat (liha, kala, juurekset), kaksi kaatoa talon puna- tai valkoviiniä, täytekakkukahvit. Ruoka oli maukasta, pitopöytä runsas. Seurakseni sain pöydän toisella puolen viime juhlista vierustoverini. Oikealla nyt oli Esa, jonka kanssa pyöräiltiin usein samaa matkaa kouluun. Ei tietenkään juteltu silloin. Nyt kävimme läpi pientä elämänkertaa. Sydämeni oli murtua, kun kuulin, että hänen kaksi ainoaa tytärtään olivat kuolleet rekkakolarissa, 21 ja 23 vuotiaat. Niin monenlaisia kohtaloita tuli jutellessa pinnalle. Omat ilot ja murheet sekoittuivat joukkoon mukaan. Puheensorina kiiri pitkin juhlasalia.

img_0332-blog

Yllätysohjelmaa. Ja olipa hienoa! Suomen tangokuningas parin vuoden takaa, kotikylässäni asuva Saska Helmikallio tuli juttelemaan ja ottamaan vastaan soittopyyntöjä. Elvis oli hänen bravuurinsa ja meidän idolimme myöskin. Rentoa ja rattoisaa menoa. Hän kyseli toivomuksia, tangokuninkaana oletin hänen tykkäävän “Wooden Heart”- kappaleesta, mutta se osoittautuikin hänen kaikkien aikojen inhokiksi. Auts. Rokki kelpasi meille! Charmantti esiintyjä kaikin puolin! (Kuva netistä.)

Luokkakokous, jossa jokaiselle on varattu mahdollisuus yhden minuutin puheenvuoroon omasta henkilöhistoriastaan viiden vuosikymmenen aikana. ”Kellokalle” pitää huolen, että pysytään minuutin aikataulussa. Moni sanoi pelkäävänsä esittelyä, ja odotin monen menevän loistavasti yli ajan. Tein itselleni pienen lunttilapun ja olin valmis. Vaikka eihän minulla mitään kehumista juuri ole. “Lapsiaan saa kehua, jos he eivät ole vankilassa,” neuvoi eräs  ystävä. Sain paljon muitakin ideoita kavereilta. Olin valmis! Valitettavasti Kellokalle ei ollut paikalla, kun muu ohjelma virui yliaikaan ja esittelyt eivät mahtuneet mukaan edes ennen puoltayötä.  Katsaus koulun historiaan ja kouluaikaisten valokuvien slide show. Käytettävissä on läppäri ja videotykki, jos joku haluaa näyttää omia kuviaan muistitikulta. Historiaa riitti koulun synnystä ja rehtoreista ja niin edelleen. Mielenkiintoistakin. Mutta kello kävi.

Vapaata seurustelua. Olikohan? En tiedä. Isäntä oli odottanut jo aulassa melkein yli tunnin ja ovenlasin takana joka kymmenes minuutti ei ollut iloinen naama. Hiippailin hiljaa pois salista, kello läheni keskiyötä.

Luokkakokouksen osanottajat voivat ilman pääsymaksua tanssahdella ravintolasalissa elävän musiikin tahdissa. Luulen, että orkesteri häipyi ennen meitä.

Sunnuntai. Klo 9.30- Kiertoajelu bussilla. mm Koskipuro ja peruskorjattu vanha koulu. Bussimatkalla kuullaan Imatran kaupungin historian merkkipaaluista. Kierrettiin kaikki kulmat! Imatralla aina “kierrettiin kulmia”, kun käytiin keskustassa. Roikuttiin kulmilla. Sinällään hyvä, koska lomilla ei juuri ehdi suuren kaupungin joka nurkkaan katsomaan, mitä kuuluu. Yhteiskoulusta on nyt tullut ala-aste. Viehättäviä kouluhuoneita ja väriä. Hienoa restaurointia historialliseen rakennukseen oli tehty sitten viime näkemän, kymmenen vuotta sitten.  Rehtori oli täynnä kertomuksia koulun historiasta sen jälkeen, kun me olimme sieltä lähteneet. Otettiin ryhmäkuvia ja juteltiin. Vierustoverin kanssa tarinoitiin bussissa. Halailtiin.

dsc_5965-blog

dsc_5979-blog

Paluu kiertoajelulta Kylpylään viimeistään klo 12.30. Mahdollisuus nauttia omakustanteinen buffetlounas. Nyt en muista, jäinkö syömään. En tainnut jäädä. Heiteltiin hyvästejä ja luvattiin tavata seuraavan kerran kolmen vuoden jälkeen. Saapa nähdä, nähdäänkö, vaikka kivaa oli ja monta vanhaa juttua tuli jaettua ja muisteltua.

Kuten vanhukset yleensäkin. Muistatko…?