WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


Leave a comment

Hääkuva elokuussa 1919

 

Riku (Rikhard) ja Irene viettivät häitän elokuussa 1919. Irene toi perheeseen esikoistyttärensä, Kaisun (Karin). Yhdessä heillä oli 6 lasta, ensin neljä tyttöa ja sitten kaksi poikaa. Äitini Kirsti, joka sai nimen Fredrika Rikun äidin mukaan, oli ensimmäinen. Irene oli silloin 35 vuotias. Helena, Ulla, Raija ja Olavi seurasivat Kirstiä  ja perheen nuorin, Rainer, syntyi äitinsä ollessa 46 vuotias.


2 Comments

Riku ja Irene 3/4

 

Riku ja Irene 3/4

( Ei päivätty eikä postileimaa.)

Tiistai aamuna Aisbyölestä

Rakas Ireneni,

Nyt tässä huonon ilman vallitessa  muistin taas entistä enempi sinut ja lähetän tervehdykseni sinulle. Joko olet terve, sitä minä muistan ja pelkään, jos on sinulla jotain pitempiaikaista tautia, toivon kuitenkin, että jo olet terve. Olen nyt  vain tällä. Eilen ajoin puita ja tänään piti lähtemän Husilan, vaan tulee lunta, niin en viitsinytkän mennä, vaan menen taas meidän mökkiin, siellä on viellä vähän työtä. Kyllä siellä oli jo maalari ja vartoi sinun tuloasi. Olen nyt Kustan kammarissa ja terveisiä vain häneltä, ja en nyt tiedä mitään erityistä, vaikka olisi paljon jotain pieniä asioita, en viitsi ruveta kirjoittamaan. Niin hyvästi nyt vaan ja toivotan, että nyt kuitenkin pian paranet, jollet jo ole terve.

Sano vain minulta terveisiä teidän väelle.


Leave a comment

Riku ja Irene 2/4

(Ystävän kirjoittama kirje. En  kääntänyt selkokielelle, vaan kirjoitin kuten alkuperäinen oli kirjoitettu.)

Hirvilahresta 12.9.1916

Rakas irene

Hyvä päivä ja kitos sitä kiriestäsi jonka sain mitä surimmalla ilolla vastanotta tänän sunnuntaina mutta nin myöhän ettei enä olisi kerinyt sinne kirkolle mutt kyllä se olisi hauska ios sinä tulisit ensipyhänä käymän kyllä minä tulen jos on kaunis ilma nin ei mulla kumminkan mitän muta estettä ole ja älä sinä kumminkan nin aiattele ettei minä välittäisi sinun kirieistäsi kyllä minä vain ne otan aina ilolla vastan nytkin oikein mieleni tuli iloiseksi kuin sain kirien ja näin että se oli sinulta se oli melkein yhtä hauska kuin sinä tulit siellä tiellä vastan silloin kuin vimeksi tavattin toisemme ja nistä iltamista ei voi (epäselvä sana) mitän ios tulen vain mutta kyllä kai se olis hauska tullakkin mutta ei sitä nyt vielä kumminkan tierä mutta ios nyt sattuisi ensi pyhänä olla nin huono ilma ettei voitaisi tulla käymän nin kirioita sitten minulle millonka voit tulla ios olisi mahrollisus seuravalla pyhällä nin voitaisin sitten sulisesti puhuva vielä enempi kyllä tässä olisi viellä iotain asijoita mutta lopetan nyt tälä kerta hyvästi ja parahinta vointija näkemin asti

sitä toivo ystävasi

E R L


Leave a comment

Riku ja Irene 1/4

Riku ja Irene 1/4

Kirjoitettu alkusyksyllä 1916.

( Kaksi ensimmäistä kirjettä on kirjoittanut ystävä Rikun puolesta. Hän on  täyttänyt 24 vuotta, ja Irene on häntä hieman vanhempi, 31 vuotias. Vasta vähän vanhempana Riku opetteli kirjoittamaan. Kaksi viimeistä kirjettä neljästä on kirjoitettu hänen omalla käsialallaan. )

Hyvää päivää

ja palion terveisiä tältä Hirvilahdesta ja kuinkas se nyt sielläpäin hurise menekö se oikein hauskasti koska et ole muistanut minuva yhtän muistanut kiriellä vaikka lupasit ja minä olen vartonut postissa mutta vallan turhan mutta siellä varton etenkinpäin vaikka et sinä voisikaan muista mutta toivon että sinä kumminkin vastaisit tähän likastetulle paperille vaikka vasten tahtoasi minulle mieliksi vieläkös sinä olet siellä sarisen luona kuin ei tierä mihin kirien sinulle heittäsin kuin ei muista sitä osoitetta kuin on sinun kotipaikassasi mutta lähetän van lampolan kun sinä sen sieltä voit periä kuin he siellä tietävät  missä sinä olet  ja ei nyt tällä kerta muuta kuin hyvästi ja mitä parahinta vointia toivon sinulle irene

vastauksen eli näkemän asti

kunnioittaen E R L


2 Comments

DREAM

 

I love to sit on the  ledge above the first floor window.

The house is well- kept Victorian in the corner of Stewart and Railroad.

People rushing to the trains, some walking leisurely on the street,

Some entering the house below, cars coming and going.

It gives me a great perspective from above. Peaceful.

All of a sudden a man runs to the window, panicky, screaming!

He has to get out! He HAS to get out!

Someone calls the fire truck, the ladder is extended to the second floor!

The man almost runs down the steps and keeps on running.

The fear catches up,

A line forms at the ledge! I feel panic rising in me.

I have to get out! I HAVE to get out!

A woman appears on the window on the other side of me:

“Just climb into the house, go slowly down the steps and out of the front door.”

Everything is calm inside the house, people mingling, painting, writing, and singing.

Very cheerful and joyous! I linger for a while, and leave.

“I’ll be back tomorrow. That ledge is mine!”

P.S. I saw this dream when I was pondering if to blog or not to blog.