WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Au Pair

4 Comments

Istahdin junan penkille hieman hengästyneenä. Luulin, että olisin hyvin ehtinyt 13:13 junaan kurssin jälkeen, mutta olinkin joutunut hyppäämään taksiin. Junassa kaikki kaksipaikkaiset olivat jo täynnä. Valitsin siis ikkunapaikan neljän istuttavalta riviltä. Vastakkaisella puolella istui jo nuori mies. Tiilenruskea T-paita, lippis, toffeenväriset silmät, farkut, siistit Timberlandit.  Kaikkea sitä ehtikiin nähdä muutamassa sekunnissa.  Hänen kätensä lepäsi rennosti reidellä, kädessään paperipussi, jossa oluttölkki. OK, aivan liian aikaista, kello sentään on vain yksi!

“Hi!”

“Hi, how are you?” vastasin, hieman varautuneesti.

“I missed my earlier train, I’m lucky I made this one.”

“Same here.”

Hän jatkoi, kertoi tulleensa keskustasta, jossa on rakennuksilla töissä. Juuri ja juuri oli ehtinyt vaihtaa vapaa-ajan vaatteisiin!  Kyselin, koska hän sitten aloittaa työnsä, jos näin aikasin on  jo päivätyö tehty. Neljä-yhdeksäntoista junalla töihin aamusin. Aikaisin, mutta on kivaa ehtiä kotiin ja viettää iltapäivää tyttöjen kanssa. T- paidassaan luki South Carolina.

“Oletko S.C:sta kotoisin?”

“Ei, en olenkaan, mutta vaimollani ja minulla on siellä maata, ehkä rakennamme sinne myöhemmin. Beautiful!” Mutta hän rakastaa Long Islandia eikä halua vielä muuttaa. “Tytöt ovat niin pieniä vielä.”

Keskustelimme lapsista.  Heillä on tyttöjen kanssa pieni vihannespenkki, ja hän opettaa heitä syömään kaikenlaisia uusia vihanneksia. Tiedän kokemuksesta, että lapset ovat maailmalla moniruokaisia, jos he ovat jo pienestä pitäen saaneet makuelämyksiä muustakin kuin nakeista ja muussista. Nyt he syövät sammakonkoipia, höyrystettyjä simpukoita, ostereita…Oppivat kulkemaan maailmalla.

Tunnumme molemmat pitävän merestä.  Asumme saarella, ja me puhumme aina merestä. Mikä on lempirantasi? Hän kysyy, olenko koskaan ajanut Robert Moseksen rannalla marraskuussa, nelivetoisella. Uimakauden jälkeen sinne saa ajoluvan aivan rantaan. Kauniina kuulaana aamuna on kiva heitellä uistinta ja vetää ylös meriahvenia illalliseksi!

“Mistä muuten oletkaan kotoisin?”

“Suomesta.”

Hänen veljellään on suomalainen Au Pair! Ihanko totta! Sano hänelle, että jos koti-ikavä yllättää, niin ilman muuta hän voi soittaa meille. Lapseni puhuvat suomea. Tiedän itse ulkomailla nuorena asuneena, että sama kieli yhdistää mukavasti, jos on haikeaa. Tai muuten vaan. Sano, että soittaa! Ilman muuta, hän vahvistaa ilahtuneena kutsusta.

Viidenkymmenen minuutin pituinen junamatka hujahti yllättäen loppuun. Nousen pois Bethpagessä. Samoin hän.

“Ciao, call!”

“Will do,” vastaan.

Jos joku vieressä istuva olisi kuunnellut keskusteluamme, olettaisi hän varmasti, että olimme vanhoja tuttuja! Nautin sananvaihdosta ja keskustelu virtasi vuolaasti omaa tahtiaan. Todella miellyttävää junaseuraa.

En vain tiedä kuka hän oli, ja missä se suomalainen Au Pair asuu. Ja mihin numeroon hän soittaisikaan?

4 thoughts on “Au Pair

  1. Voi kuinka mukava, hyväntuulinen tarina!

  2. Minäkin pidin tästä. Kohtaamisia junassa. Tuollaiset jäävät mieleen.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s