WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


6 Comments

an offer

I was standing, hesitantly, by the hotel door. Wondering where my husband went.

The doorman opens the door with a big smile.

“Did my husband just go out?” I ask.

“No. But if he doesn’t show up, I’ll run away with you!”

A big white smile on his face.

“Well, thanks! The best offer I have had for a long time!” I laugh back.

The lost husband shows up, and the doorman tells, that he was just ready to run away with me.

“You should have!” My husband says, throwing his arms in the air.

” You should have!”


2 Comments

Kaikki kirjoittavat Helenalle

Samassa kuoressa Kirstin kirjeen kanssa.

Koivulassa 2/3 1939

Siskoni.

Terveiset täältä kotoa. Meillä on tällä viikolla ollut hiihtoloma ensi perjantaina me vasta joudumme kouluun. Helena kulta Raijan jäi  kirje kesken kuin hän lähti Suomille se on yhä sellainen paikka että väsy siihen ja nyt saat kirjeitä koko pinkan muuten olemmekin yhä yhtä saamattomia kuin ennen. Minä olen kovin ajatellu miten saisimme K varoja sen verran että hän pääsisi Helsinkiin yrittämään johonkin toimeen vaan en löydä keinoa vielä mutta kai siihen aikanaan tule apu taasen sillä ei tapahdu mitään jos ei se ole ennen määrätty jokaisen meidän kohdalla. Sekin oli nyt hyvä että isä ehti tulla setää katsomaan juuri viikko ennen ja sinä voit hyvin päästä kotia keväksi säästät vaan nyt ja ostat välttämättömiä. Kyllä hyvät kengät kiilto nahkaset päällysk kuin K ovat tarpeelliset mutta sinä tarvitsisit jotain, hyvä esiliina jos valkosen tai jos ostaisit jotain mustan ja valkosen kirjava ja lenninki on liika hyvä mutta siitä voidaan päättää perjantaina paremmin. Sano Tädille ja pojille terveisiä osanottomme suremiseen. äiti

***

Helena sisko.

Hyvä päivää taas. Terttu toi sen kirjeen kun sinä kirjoitit. Artturi oli siellä maantien töissä. Hän on varmaan teidän pellolla nähnyt sinut kun olit vettä ottamassa ja kerran hän oli sinulle huutanut päivää silloin olit ollut jonkun toisen naisen kanssa jossain siellä pihalla.

Minä olen nyt Sampisella viikon verran kun Eevi io Kirakalla lypsämässä Mantun edestä. Kun hän meni kotiaan pohjanmaalle, kun hänen äitinsä on kuollut. Mantu on kaksi viikkoa sillä reissulla jo ollut.

Et suinkaa sinä ensimmäisellä yöllä oikein hyvin nukkunut. Nyt minun täytyy lähteä taas Sampiselle. Kirjoitan tätä sillä aikaa kun Eevi on lypsämässä. Hän lähti kello viisi ja Artturi tulee vasta kuuden tienoissa eikä Eila ole yksin hän pelkää niin kamalasti.

On tämä kirje sitten sekainen miten tästä mahdat selvääkään. Tässä kun on sanoja paljon ja oli.

Artturi ensin sen tiedon toi, että setä kuollut on. Ei hänkään sitä varmaksi tiennyt vaan arveli kun isä jutteli, että setä on niin huono ollut. Ja näki arkun tuotavan sinne. En nyt enempää tiedä vaan lopetan tähän, siskosi Ulla

Kyllä se kolkkoa on kun kuolema tulee. (Voi hyvin!)

***

Kirsti on 19 vuotias, Helena 17, Ulla 15 ja Raija 13. Pojat  Olavi 10 ja Rainer 8 vuotiaita vuonna 1939.


Leave a comment

Kaikki kirjoittavat Helenalle Kotalatoon

Serkkuni yllätti lähettämällä muutamia kirjeitä, joita Kirsti ja muut sisarukset ovat kirjoittaneet Helenalle. Laitan ne tähän lomaan, etteivät eksy liiaksi ajanjuoksusta ja pitävät vielä yhtä muiden kirjeiden kanssa. Kiitos Marke!

Helsingissä 15/11 1938

Helena hyvä!

Terveisiä nyt viimein täältä Helsingistäkin. Olet varmaan kovin odottanut kirjettä. Kiitoksia paljon jo sinun kahdesta kirjeestä. Sinä olet nyt jo siellä Kotaladossa, vai kuinka? Mitenkäs siellä voidaan? Viihdytkö hyvin? Martin päiväkin oli hiljattain, mutta en hoksannut lähettää hänelle korttia. Minun kotiintulonikin jäi viime pyhältä ja luulen, että se jäi kokonaan, sillä ei oikein kannata haaskata rahaa matkaa varten, kun ei sitä ole tarpeellisiinkaan menoihin riittämiin. Ja sitä paitsi on enää vain kuukausi jäljellä koulusta. Kyllä kai sekin pian menee, kun nämä kaksikin kuukautta ovat menneet kuin siivillä.

Hirvilahden täti tuli lauantaina tänne Helsinkiin ja on kai vielä täällä. Olemme odottaneet häntä tännekin käymään, kun sattui niin, ettei Salmekaan ollut kotona. Hän oli Järvenpäässä juhlimassa, eikä tiennyt ollenkaan tädin tulosta. Eikä täti löytänyt Urhoanaan asunnoltaan. Missä lie poika ollut huvittelemassa. Täti oli jo niin hamistunut kun ei lapsiaan löytänyt. Nyt on kai sentään löytänyt kun ei yhtään tänne ehdi.

Täällä on ollut remontti. Huone tapiseerattu ja WC maalattu. Täällä on eri kivan näköinen maalari, joka nauroi niin mummon puhetta kun hän puhui oikein perniöläistä. Minä sain Tertultakin kirjeen, hän on nyt kotona, en sitten tiedä miksi hän ei Tuohitussa enää ole. Lauantaina sitten haudattiin Kallukin, äiti kirjoitti. Olitko sinä myös haudalla? Kyllä se on kauhean ikävää. Kuka sitäkään olisi uskonut, että hänelle niin kävi.

Minä kirjoitin kotiin viime kerralla kirjeen koneella. Ajattelin sinullekin kirjoittaa, mutta tänään ei ole konekirjoitusta ja siksi kirjoitan nyt pennalla vaan kun sattui sellaista aikaa. Lauantaina olin parin tytön kanssa Messuhallissa. Siellä oli nuoren kristtillinen juhla, oli eri juhlallista katsoa soihtukulkuetta, joka oli niin hirveän pitkä, siinä oli ainakin 2000 henkeä. Koko Messuhalli oli aivan täynnä kansaa. Toissa sunnuntaina olimme Alicen kanssa Niemeläläisten luona. Silloin meillä oli niin hauskaa, että en ole pitkään aikaan  nauranut niin paljon kuin silloin. Ne ovat eri lystikkäitä poikia ja kauhean kovia jyllämään. Alicen Lennard nosti aivan kattoon asti kun hänellä oli uudet kengät. He asuvat kaikki yhdessä, 2 poikaa ja yksi tyttö, he ovat Vuorilinnalaisten serkkuja.

Riittääkö sinun osoitteeksi ainoastaan Kotalato? Minulla ei nyt ole mitään kirjeen toivoa, kun olen kaikille velkaa kirjeen. Sain Kaisultakin eräänä päivänä, hän on muuttanut Muurlaan.

Terveisiä nyt oikein paljon sedälle ja tädille sekä serkuille. Kirjoita taas joskus jos sinulla on aikaa. Kirsti

***

Nurkkilassa 1-II 1939

Sisko hyvä!

Kiitoksia kirjeestäsi, jonka saimme juuri tänään. Sen surusanoman olimme kyllä kuulleet ja ennenkin. Artturi tiesi kertoa, kun hän on juuri siellä teidän pellolla töissä. Et ole taitanut huomata häntä, vaikka hän kyllä kertoi nähneensä sinut ja oli hän huutanut peräänkin. Minä kirjoitan nyt kiireesti, kun aion  vielä tänä iltana viedä tämän Sampiselle, niin Artturi sitten tuo sen sinulle. Ulla on nyt paraillaan Sampisella. Hän on ollut siellä jo monta yötä. Evi on nimittäin käynyt Kirakallla lypsämässä Mantun edestä. Mantu on äitinsä hautajaisissa. Ja kun Artturin pitää myös lähteä niin aikaisin joutuisi Eila muuten olemaan yksin. Isä kai menee huomenna Oskar sedän luo, niinkuin pyysitte. Voivat he jo sen kyllä tietääkin. Sellaiset asiat kyllä pian tulevat tiedoksi. Mutta on se sentään mukavampaa, että käydään ilmoittamassa, jos ette kutsukorttejakaan lähetä.

Artturi kertoi, että Hämeenkylässä oli eilen ollut lippu puolitangossa, siellä on tainnut myös kuolema käydä. Kyllä se ikävältä tuntuu, kun kuolema tulee ja vie mukanaan jonkun joukostamme. En minä sitä oikein hyvin edes ymmärrä kuinka kolkkoa on joutua niin läheiseen kosketukseen kuoleman kanssa. Vaikka eihän meidän sitä pitäisi kammoksua. Olihan kuolema sedällekin vain toiveiden täyttymistä.

Siitä Saloon menosta minun myös piti kirjoittaa. Kyllä äidin ja isänkin sinne olisi tarvinnut mennä. Mutta isä valitti rahan vähyyttä. Emme näin kiireesti osanneet sitä oikein päättää, mutta ajattelimme että perjantai olisi kaikkein sopivin päivä. Ellei isä eikä äiti lähde niin voinhan minä tulla kanssasi. Tulen sinne sitten 8:n peilissä niin voimme jatkaa sieltä seuraavassa autossa.

Minä olin Foudilassa 3 päivää emäntänä, kun Siiri oli toveripäivillä Turussa. Terttu sattui juuri sinä aikana tulemaan meille ja sitten tuli hän myös Foudilaan. Ensi lauantaina taidan mennä Heinäpäähän, ainakin Terttu kovin pyysi tulemaan.

Kyllä minun nyt pitää lopettaa, kyllä kai kaikki asiat tulee kirjoitetuksi kun kaikki innostuivat kirjoittamaan. Luulen, että pojatkin tuvassa kirjoittavat ja äiti kirjoittaa myös vaikka hän minun käski kirjoittaa puolestaan.

Tämä on nyt niin kiireellä kyhätty, mutta anna anteeksi, kun on kiire niin on kiire. Isä luonnollisesti tulee kantamaan.

Sydämellisin terveisin, Kirsti


16 Comments

Valokuvatorstai #244 hakusana

Tällä viikolla inspiraatiota haetaan hakusanoista. Toimi seuraavasti: etsi oman blogisi tilastoista tai vastaavista lista hakusanoista tai hakulauseista, joilla blogiisi on tultu. Valitse sinua inspiroivin sana tai lause ja ota kuva sen pohjalta. Kerro myös inspiraationa käyttämäsi hakusana(t) tai -lause(et) meille muille.

“(Kaiken) maailman värit.” Ykkösenä blogini hakulistalla. Tommi Tabermannkaan ei ollut kovin kaukana! Siis, tässä värejä,  klikkaa ensimmäiseen kuvaan, se avaa gallerian:

Palasin juuri pieneltä lomalta Floridasta. Ensin ei koko aihe kiinnostanut, mutta pyörrän sanani ja näytän teille kaiken maailman värejä, pehosista. Pistäydyimme matkalla lentokentälle Perhosmaailmassa, Butterfly World, Fort Lauderdalessa. Meillä oli aikaa alle tunnin, ja mukana vain pikku pokkari, Canon  PowerShot.

Muita hakusanasta ispiroituja kuvia löydät täältä.


2 Comments

In Florence

An article I wrote to company inside magazine last year.

Winter Travel in Europe,

My favorite time is Europe is late fall and early spring. The cities are peaceful and beautiful.

Last week I visited Florence, Italy. The ratio of the tourists still was two to one, but streets were not packed. There were no lines. Locals had time to stop and talk. Weather was pleasant mid 50’s. The atmosphere leisurely. A great time to travel!

Taxis are readily available, from airport to city hotels at a fixed 20 Euros.

We stayed in Plaza Lucchesi, a 4 ½ star boutique hotel, with 150 years of history, on Arno River. The location was ideal, a few blocks from Uffizi Gallery and Ponte Vecchio. The distance to city center, Plaza della Republica no more than 10-15 minutes’ walk, to train station, half an hour. Our deluxe room faced the Santa Croce Church thru big picture window. Room was large with sitting area, elegantly furnished and had a very spacious balcony. The view was magnificent, the church illumination at night breathless. La Serra restaurant served a delicious Tuscan meal in a tasteful ambience. What we appreciated most was the friendliness of the front desk. We felt almost like family members. I cannot emphasize enough how valuable the concierge service is, at any hotel. At the Lucchesi we took advantage of that and found places we had no idea existed. We were told of the Leather School, Scuola dei Cuoio, inside the Santa Croce church. A shop was started by monks 1285 and reorganized by two Florentine families after the war, 1950. We had a pleasure to meet two of the three sisters who now operate the business. We learned about the history; saw the converted chambers now housing the most beautiful handbags. Handbag lover’s heaven! Florence is known for their beautiful leather goods.

Since we were in Florence only three nights and wanted to see more, we booked in advance the San Gimignano and Siena full day tour for our second day. It was a beautiful splash of history and country side! A stop in the walled city, a UNESCO Heritage site, then to Siena, lunch, a 2 hour walking tour and some free time, and a stop in a vineyard with wine tasting in Chianti. Last day was spent walking the cobblestone street of Florence, visiting Duomo, churches, art, enjoying slow meals. And shopping, of course!