WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Kaikki kirjoittavat Helenalle Kotalatoon

Leave a comment

Serkkuni yllätti lähettämällä muutamia kirjeitä, joita Kirsti ja muut sisarukset ovat kirjoittaneet Helenalle. Laitan ne tähän lomaan, etteivät eksy liiaksi ajanjuoksusta ja pitävät vielä yhtä muiden kirjeiden kanssa. Kiitos Marke!

Helsingissä 15/11 1938

Helena hyvä!

Terveisiä nyt viimein täältä Helsingistäkin. Olet varmaan kovin odottanut kirjettä. Kiitoksia paljon jo sinun kahdesta kirjeestä. Sinä olet nyt jo siellä Kotaladossa, vai kuinka? Mitenkäs siellä voidaan? Viihdytkö hyvin? Martin päiväkin oli hiljattain, mutta en hoksannut lähettää hänelle korttia. Minun kotiintulonikin jäi viime pyhältä ja luulen, että se jäi kokonaan, sillä ei oikein kannata haaskata rahaa matkaa varten, kun ei sitä ole tarpeellisiinkaan menoihin riittämiin. Ja sitä paitsi on enää vain kuukausi jäljellä koulusta. Kyllä kai sekin pian menee, kun nämä kaksikin kuukautta ovat menneet kuin siivillä.

Hirvilahden täti tuli lauantaina tänne Helsinkiin ja on kai vielä täällä. Olemme odottaneet häntä tännekin käymään, kun sattui niin, ettei Salmekaan ollut kotona. Hän oli Järvenpäässä juhlimassa, eikä tiennyt ollenkaan tädin tulosta. Eikä täti löytänyt Urhoanaan asunnoltaan. Missä lie poika ollut huvittelemassa. Täti oli jo niin hamistunut kun ei lapsiaan löytänyt. Nyt on kai sentään löytänyt kun ei yhtään tänne ehdi.

Täällä on ollut remontti. Huone tapiseerattu ja WC maalattu. Täällä on eri kivan näköinen maalari, joka nauroi niin mummon puhetta kun hän puhui oikein perniöläistä. Minä sain Tertultakin kirjeen, hän on nyt kotona, en sitten tiedä miksi hän ei Tuohitussa enää ole. Lauantaina sitten haudattiin Kallukin, äiti kirjoitti. Olitko sinä myös haudalla? Kyllä se on kauhean ikävää. Kuka sitäkään olisi uskonut, että hänelle niin kävi.

Minä kirjoitin kotiin viime kerralla kirjeen koneella. Ajattelin sinullekin kirjoittaa, mutta tänään ei ole konekirjoitusta ja siksi kirjoitan nyt pennalla vaan kun sattui sellaista aikaa. Lauantaina olin parin tytön kanssa Messuhallissa. Siellä oli nuoren kristtillinen juhla, oli eri juhlallista katsoa soihtukulkuetta, joka oli niin hirveän pitkä, siinä oli ainakin 2000 henkeä. Koko Messuhalli oli aivan täynnä kansaa. Toissa sunnuntaina olimme Alicen kanssa Niemeläläisten luona. Silloin meillä oli niin hauskaa, että en ole pitkään aikaan  nauranut niin paljon kuin silloin. Ne ovat eri lystikkäitä poikia ja kauhean kovia jyllämään. Alicen Lennard nosti aivan kattoon asti kun hänellä oli uudet kengät. He asuvat kaikki yhdessä, 2 poikaa ja yksi tyttö, he ovat Vuorilinnalaisten serkkuja.

Riittääkö sinun osoitteeksi ainoastaan Kotalato? Minulla ei nyt ole mitään kirjeen toivoa, kun olen kaikille velkaa kirjeen. Sain Kaisultakin eräänä päivänä, hän on muuttanut Muurlaan.

Terveisiä nyt oikein paljon sedälle ja tädille sekä serkuille. Kirjoita taas joskus jos sinulla on aikaa. Kirsti

***

Nurkkilassa 1-II 1939

Sisko hyvä!

Kiitoksia kirjeestäsi, jonka saimme juuri tänään. Sen surusanoman olimme kyllä kuulleet ja ennenkin. Artturi tiesi kertoa, kun hän on juuri siellä teidän pellolla töissä. Et ole taitanut huomata häntä, vaikka hän kyllä kertoi nähneensä sinut ja oli hän huutanut peräänkin. Minä kirjoitan nyt kiireesti, kun aion  vielä tänä iltana viedä tämän Sampiselle, niin Artturi sitten tuo sen sinulle. Ulla on nyt paraillaan Sampisella. Hän on ollut siellä jo monta yötä. Evi on nimittäin käynyt Kirakallla lypsämässä Mantun edestä. Mantu on äitinsä hautajaisissa. Ja kun Artturin pitää myös lähteä niin aikaisin joutuisi Eila muuten olemaan yksin. Isä kai menee huomenna Oskar sedän luo, niinkuin pyysitte. Voivat he jo sen kyllä tietääkin. Sellaiset asiat kyllä pian tulevat tiedoksi. Mutta on se sentään mukavampaa, että käydään ilmoittamassa, jos ette kutsukorttejakaan lähetä.

Artturi kertoi, että Hämeenkylässä oli eilen ollut lippu puolitangossa, siellä on tainnut myös kuolema käydä. Kyllä se ikävältä tuntuu, kun kuolema tulee ja vie mukanaan jonkun joukostamme. En minä sitä oikein hyvin edes ymmärrä kuinka kolkkoa on joutua niin läheiseen kosketukseen kuoleman kanssa. Vaikka eihän meidän sitä pitäisi kammoksua. Olihan kuolema sedällekin vain toiveiden täyttymistä.

Siitä Saloon menosta minun myös piti kirjoittaa. Kyllä äidin ja isänkin sinne olisi tarvinnut mennä. Mutta isä valitti rahan vähyyttä. Emme näin kiireesti osanneet sitä oikein päättää, mutta ajattelimme että perjantai olisi kaikkein sopivin päivä. Ellei isä eikä äiti lähde niin voinhan minä tulla kanssasi. Tulen sinne sitten 8:n peilissä niin voimme jatkaa sieltä seuraavassa autossa.

Minä olin Foudilassa 3 päivää emäntänä, kun Siiri oli toveripäivillä Turussa. Terttu sattui juuri sinä aikana tulemaan meille ja sitten tuli hän myös Foudilaan. Ensi lauantaina taidan mennä Heinäpäähän, ainakin Terttu kovin pyysi tulemaan.

Kyllä minun nyt pitää lopettaa, kyllä kai kaikki asiat tulee kirjoitetuksi kun kaikki innostuivat kirjoittamaan. Luulen, että pojatkin tuvassa kirjoittavat ja äiti kirjoittaa myös vaikka hän minun käski kirjoittaa puolestaan.

Tämä on nyt niin kiireellä kyhätty, mutta anna anteeksi, kun on kiire niin on kiire. Isä luonnollisesti tulee kantamaan.

Sydämellisin terveisin, Kirsti

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s