WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Kesäpäiviä 2/3-1

6 Comments

Blogimaailma on mielenkiintoinen.

Olen uusi siinä maailmassa. Huomaan nyt jo kuitenkin seuraavani toisia enemmän kuin toisia. Jokin heidän puheessaan, kertomuksissan, kuvissaan puhuttelee minua. Olen ymmärtävinäni. Heidän piirustuksensa, valokuvansa, heidän tekstinsä rytmi kiehtovat minua. Kiinnostavat ja kutsuvat. Inspiroivat!

Ovatko he oikeita ihmisiä? Mitä se muuten on? Totta kai he ovat ihmisiä! Nyt kun olin menossa kotimaahan vierailulle, kysyinkin eräältä aiemmin jo keväällä, joutaako hän kahvikupposelle. Jos kunto sallii, niin joutaa, hän kirjoitti.  En tiennyt mihin väliin saisin sopimaan, mutta varmasti halusin tavata! Ensimmäinen pikaviesti oli liian pikainen. Sovimme sitten yhden tiistai aamupäivän klo 11 Akateemisen kirjakaupan edessä. Sain pikaisen kuvauksen, jonka perusteella tunnistaisin. Olisin tuntenut ilmankin! Hän oli aivan itsensänäköinen. Nuori, (vaikkei hän sitä itse sanonut), lentävähiuksinen, meikitön, (mutta kaunis, vaikkei hän itse sitä sanonut), ruutuhousut. Nuorekas, ei boheemi, tyylikäs värikkäästi.

Olin saanut tilaisuuden käydä Eduskuntatalossa sisareni työporukan kanssa, kansanedustaja Jaana Pelkosen vieraana. Yllätyksellinen, mielenkiintoinen vierailu sisäpuolella taloa. En ollut varma, ehtisinkö Akateemiselle ajoissa, mutta hän sanoi, ettei ole kiirettä. Ehdin.

Hän valitsi kahvilan,  pidin sen vanhahtavasta klassisesta tunnelmasta. Latasimme tarjottimen täyteen ihanaa viineriä ja kahvikupposet. vesilasit ja istuimme pöytään, ei nurkkapöytään vaan ei ikkunan allekaan. Olin hieman hermostunut. Pian olimme kuitenkin rentoutuneesti yhdessä, tämä vieras nainen ja minä.  Kuin tuntien toisemme. (Tiedän, että jännitin vähän, sillä silloin puhun aivan liikaa. Lärpätän tyhmää.) Juttelimme blogista, olen täysin ihastunut hänen kirjoituksiinsa ja kuviinsa. Tunnen  myötätuntoa hänen tarinoihinsa. Olen ollut paikoissa, joista hän kertoo. Nauroimme ja tunsin olomme kuin vanhojen ystävien tavatessa. Hänen silmänsä seurasivat ajattelevina, välillä siristyen kuin pohtimaan, välillä nauruun. Ei ollut kiirettä. Ihmettelimme, miten monta taitavaa amatööritaiteijaa on blogistaniassa! Olin ostanut hänen kirjansa edellisenä päivänä ja sain siihen omistuskirjoituksen. Ja kaksi muuta kirjaa. Olin hämmästynyt hänen anteliasuuteensa; kirjat eivät ole halpoja Suomessa. Mikään ei ole halpaa Suomessa. Ystävyys on asia, jota ei voi rahalla  mitata. Sain senkin häneltä. Häntä oli helppo halata. Tapasin Susun.

“Mustahattuinen nainen”, ispiroiduttu suspetalin mustahattuisesta naisesta.

6 thoughts on “Kesäpäiviä 2/3-1

  1. Ihana tapaaminen, muistui niin mieleen oma tapaamiseni Susun kanssa, juuri ennen tänne Kaliforniaan lähtöä. Käytiin syömässä kalakeitot. Mulla on muuten ihan sama “vika”, kun jännitän, niin höpötän liikaa.;)

    • itkis, susun tapaaminen oli minusta aivan ihmeellistä! Olen kiitollinen, että hänellä oli aikaa tavata. P.S. Muuten, yksi eno oli jäänyt skanneriin, laitoin matkalle tänään🙂

  2. Hämillisenä luen tätä, kiitos tapaamisesta (menin kerrankin sanattomaksi).

  3. susu, oh, hyvä vai paha?

    • Ihan hyvä!!! Olen vain niin vaivautunut, jos joku kehuu minua, aika huono itsetunto, valitettavasti. Kuulosti kuin olisit puhunut jostakusta toisesta…
      Muuten, unohtui kehua tuota hattukuvaa. Tyylikäs, tyylikäs!!

      • susu, sinua VOI kehua! Ehdottomasti! Minä sain sinusta erittäin hyvän kuvan, tiedän kyllä vaiheesi, mutta olit hyvin hyvä paketti kaikin puolin🙂 Ja jos toisetkin ovat niin sanoneet, niin…potslojo! Kävimme sisareni kanssa katsastamassa häähattuja🙂 Kiitos kehuista.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s