WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Kesäpäiviä 2/3-2

10 Comments

Sain herkullisen viestin:

“Tapaan huomenna Kiirepakolaisen ekaa kertaa!! Jos kiinnostaa ja sinulla on aikaa, tule poikkeamaan ja moikkaamaan, istumme aamupäivällä Hermannin Kukossa, vastapäätä Paavalin kirkkoa. Kiirikselle en ole sanonut mitään, jos tulet, se olkoon yllätys.”

Ah, mikä loistava tilaisuus tavata toinenkin blogi/virtuaali/kaverini, Kiiris. Huiskis, olin valmis seikkailuun! Mieheni oli saapunut keskiviikkona. Olimme menossa kaupunkiin perjantaina muutenkin, joten hyppäsimme vain aiempaan bussiin. Kävimme Kampin uudessa ostarissa vaihtamassa edellis iltana ostamani solmion, se oli liian tumma vaaleanpunaiseksi sopiakseen pehmeän ruusuisenväriseen pashminaani lauantaisia häitä varten. Olin vaihtanut mieltäni asun suhteen. Etsimme oikean raitiovaunun ja matkasimme yhdessä Hermannin Kukkoa päin, nälkäisinä jo, vaikka olimme syöneet aamupalan. Näimme naiset istumassa terassilla, tiivissä keskustelussa. Non-challant kävelimme pöydän ääreen. Kiiris katseli ensin yllättyneenä meidän seuraan tunkeutumistamme. Susu hymyili. Esittelin mieheni ja minä ja Kiiris hyppäsimme toistemme kaulaan. Mikä yllätys! Onnistui. Onnistui!

No, Hermannilla ei näyttänyt olevan mitään aamupalaan viittaavaakaan, joten vastoin normaalia sääntöäni (ei ennen kello yhtä ) tilasin lasillisen Gato Noirin valkoviiniä. Mustan kissan lempijuomaa. Mieheni sitävastoin jätti meidät tarinoimaan ja tutustumaan, osti voileivän ALEPAsta ja istui puiston penkille seurailemaan paikallista elämää. Oliko Kiiris sen näköinen kuin oletin? Ei. Luulin häntä vanhemmaksi jostakin syystä. Kuinka vanhaksi, no, ainakin viisikymppiseksi. Hänellä on niin paljon elämänviisautta. Hänellä on niin paljon lämmintä huumoria. Hänen viininpunainset hiuksensa loistivat auringossa, hän oli yhtä hymyä. Olin tietysti kuin ekaluokkalainen näiden blogiveteraanien seurassa. Silmät pyöreinä.  Miten olinkin päässyt näin ihanaan seuraan! Sisareni kysyi, kuinka ihmeessä tapaan aina niin paljon ihmisiä, sanoin, se on helppoa, täytyy ottaa yhteyttä! When there’s a will, there’s a way.

Puheen sorina jatkui. Tilasin toisenkin lasillisen. Terassi oli tyhjä, meitä lukuun ottamatta. Paikalle tupsahti nuori nainen korkeissa koroissaan. Selvästi kaupukilainen. Helsinkiläinen? “Hei”, hän tervehti meitä kaikkia. Kuka? Kuka ihme? Susu oli yllättänyt meidät kaikki kutsumalla seuraan myöskin Suomessa lomailevan Elegian. En ole hänelle ehkä yhtä tuttu kuin tosille, pidän kuitenkin kovasti hänen tavastaan kirjoittaa ja kertoa elämästään Lontoossa. Ja muita hurjia juttuja!  Pidän hänen suorasukaisuudestaan ja vinhasta huumoristaan. Kysymyksiä ja vastauksia lenteli puolin ja toisin. “Kuinka aloitit blogisi?” ja niin edelleen.

Aurinko oli siirtynyt toiseen pöytään. Seurasimme perästä. Mieheni saapui seuraamme, kuunteli sujuvasti, käyttäytyi kunnolla ja tarjosi toiset kierrokset. Nälkä alkoi kurnia. . Pidin tästä tapaamisesta siksi, että se oli “minun juttuni”, ei perheen vaatimaa, ei velvollisuuksien vaatimaa tapaamista, vaan halua tutustua mielenkiintoisiin, lämpimiin ihmiseen, joita tapaan viikottain blogistaniassa. Toisilla oli omat menonsa ja lähdimme kaikki yhtä aikaa samalla raitiovaunulla keskikaupunkia päin. Juttua pulppusi vielä ja halit kiersivät erotessamme.

Tapasimme loppu perheemme ja menimme Kappeliin syömäään. “I think Mommy is tipsy” he sanoivat ja naureskelivat minun olotilaani. Mutta lensin ilmassa myös aivan toisesta syystä!

10 thoughts on “Kesäpäiviä 2/3-2

  1. Maailma ei olekaan niin kylmä ja tunteeton kuin luulin.
    Iloitsen tapaamisestanne, juttua varmaan riitti, iloisuutenne tulvahti tänne asti. 😀

  2. Oi kiitos kun palautit eteeni tuon muistorikkaan päivän! Oli kerrassaan ihanaa tavata teidät kaikki. Se oli etenkin minulle, parvekenysvääjälle, merkityksellinen päivä. Ei unohdu. Iloisuutesi, vilkkautesi, lämpöisyytesi. Voiko tällaisia ihmisiä ollakaan, olen monasti jälkeenpäin ajatellut.Vaan Nyt Minä tiedän: VOI!!

    Suloisia kesäpäiviä täältä lähettää Kiiris.

    Huiskis :)))

    • kiiris, oi kiitos! Ilo oli niin molemminpuolinen! En minäkään aina täältä tuvasta lähde ulos hurvittelemaan, mutta kun uskallan, niin nautin siitä tavattomasti🙂 Perusluonteeni on hyvin suomalainen. Kiitos huiskautuksestasi!

  3. Summer, wine,
    group of friends.
    Sunny day,
    that never ends!

  4. Mukavalöta kuulostaa tapaamisenne.

  5. Voi kuinka mukavaa, kun ehdit tapaamaan Blogi-ystäviäsi! Iloitsen teidän kaikkien puolesta!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s