WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


26 Comments

valokuvatorstai #254

Ennen lomia annoimme teille aiheen, joka kuului näin:

Kesähaasteen ideana on ajatella valokuvausta laajemmin. Haastamme ottamaan viiden kuvan sarjan / teemallisen kokonaisuuden. Voit itse päättää mikä on oman kuvasarjasi läpäisevä teema. Ideana on, että pyrit kuvaamaan mahdollisimman ehyen kokonaisuuden, ikään kuin valokuvakokoelman tai -näyttelyn osan. Luontokuvausta, taidekuvausta, kokeellisempaa valokuvausta, valinta on sinun. Valokuvia voi toki olla sarjassa enemmänkin kuin viisi, jos kokonaisuus tuntuu sitä vaativan, mutta yksi valokuva ei ole tällä kertaa se, mitä haastamme miettimään ja kuvaamaan. 

Tämä sarja on minulle siitä erikoinen, etten tunne itseäni juuri luontokuvajaaksi, vaikka sen loputonta kauneutta en voi olla ihailematta.

Nature walk in Oyster Bay:

Kesäsarjoja on näytteillä täällä! More summer photos on display here!


4 Comments

Jääskessä!

17/12 -43

Hyvät tytöt!

No niin täällä sitä ollaan! Ja hyvin meni matka. Ei mitään trykfeeliä sattunut. En tiedä oikein mitä kirjoittaisin ja mitä jättäisin kirjoittamatta, niin paljon olisi kerrottavaa. Ensiksikin voisin sanoa, että täällä on heteka. Ja sen sanon sitä varten, että voit sinä Helena ja miksette molemmatkin tulla tänne itse katsomaan ja kokemaan, kyllä minä voin yökortteerin tarjota. Minulla on täällä nimittäin huone ja pieni keittiö kalustettuina asuttavanani. Olen tämän päivän lämmittänyt tätä huonettani sekä vähän nukkunut välillä. Yöllä kun ei ollut yhtään uni. Sen vaikeutti se kun siellä Hesassa nukuin ennen lähtöä. Kouvolaan asti kyllä vähän torkuin kun kaikki muutkin kuorsasivat. Junassa oli hyvä tila eikä minulla ollut matkaseuraa. Mutta sitten Kouvolasta kun vaihdoin tuli siitä samasta vaunusta kaksi invaliidia, joista sain matkaseuraa aina perille asti. Ei muuta kertaa tarvinnutkaan vaihtaa kuin K:ssa ja Virasojalla. Kello 10 aamulla olin Jääskessä.

Täällä on nyt minut sitten esitelty ihmisjoukolle nimittäin virkailijoille, jotka palvelevat siinä kauniissa kunnantalossa, jossa minunkin on nyt aloitettava leipätyöni tehdä. En viitsi nyt tähän tehdä luetteloa toimihenkilöistä kirjoitin nimittäin kotiin ja latelin aika lotran niistä, joten voitte lukea kotona kun jouluksi sinne menette. Minulla nimittäin ei ole halua kahta kertaa kirjoittaa samasta asiasta, kun ei tullut kalkeripaperiaa, että olisi päässyt vähemmällä kirjoittamisella. Kyllä minun onkin se tästä tehtävä, sillä niin monellle olen luvannut kirjoittaa, että monistamaan pitää kai ruveta.

Sen voin jo sanoa, etta en minä vielä ainakaan kadu sitä, että tänne olen tullut. Saa sitten nähdä, mitä tulevaisuus tuo eteensä.

Talossa, jossa minulle oli asunto varattuna on ainostaan kunnan henkilöitä asukkaina. Tämä huoneusto mikä minulla nyt on on terveyssisaren asunto, mutta nyt ollut tyhjänä ja  minä sain sen nyt haltuuni. Tässä asuu mm kunnan rakennusmestari, ja heidän palvelijansa on myös kolme viikkoa takaperin tullut Jääskeen. Hän on Ruotsinpyhtäältä. Tulimme heti tutuiksi kun emme kumpikaan ole paikkakuntalaisia. Vaikka eipä silti kyllä täällä varmaan pian tutuksi tulee kaikkien kanssa, niin iloista  ja puheliasta väkeä kun karjalaiset ovat. Kirjanpitäjä jo sanoi, että mennään yhdessä Hertan luokse Nuijamaalle ja sitten Antreaan minua on käsketty kylään. Matkaseuralaiseni nimittäin olivat sieltä kotoisin.

Ensimmäisenä tapasin Jääskessä poliisin, joka selitti, että on maailman helpoimpi asia löytää kunnantoimisto. Ja sitten kun puhelin hänen kanssaan ja sanoin olevani Perniöstä niin suureksi hämmästyksekseni hän sanoi heti, että te olette sitten sieltä Peltosen piiristä. Ja sitten muistin vielä, että sille samaiselle poliisille minulta olisikin terveisiäkin Kuismalta kirkonkylän osuuskaupan johtajalta, joka on jääskeläisiä.

Reunakommentteja: Paperi loppuu kesken ei laukussani taida olla enää todistusjäljennöksien kansia. joihin täytyi kirjoittaa kun en ole saanut tavaroitani vielä asemalta. En tiedä mitä se hevosmies munii, jonka k.kirj lupasi toimittaa ne hakemaan.

Osoitan tämän Helenalle, mutta kai te ymmärrätte että se on yhteistä tavaraa, joten kummankin on vastattava.

Terveisiä Ilmille ja kiitos saatosta! En nyt jaksa hänelle kirjoitaa, mutta kai piakkoin.

Arkki tuli niin täyteen, että ei nimeni enää mahdu, mutta ei kai se ole tarpeenkaan, kyllä kai te sen muutenkin tiedätte, että se olen mää.

Oma lisäykseni: Vuodelta 1943 oli kirjeiden joukossa ainostaan kaksi kirjettä. Kirje ystävältä, Toinilta ja tämä. Kirsti oli keskikoulun käytyään lähtenyt kotontaan Helsinkiin töihin. Sieltä hän oli palannut takaisin kotipitäjäänsä, missä oli saanut paikan kunnantoimistossa. Nyt 1943 loppuvuodesta, vain 23 vuotiaana, hän  sai paikan Jääsken kunnantoimistosta, ja muutti Varsinais-Suomesta Karjalaan.

Tästä alkaa Jääski-sarja Kirstin elämässä. Oma työ, Lotta Svärd järjestötyöt, evakkoretket sodan jaloissa. Ystäväsuhteet muodostuivat helposti ja olivat pitkäikäisiä, koko elämän kestäviä.


Leave a comment

Tulisit päiväkorvikkeelle

 

21.III -43

Kirsti pieni,

Syd kiitokseni aikoja sitten saamastani kirjeestäsi! Ja kiitokseni kortista, sähkäsanomasta ja kaikesta muusta!

Vai, että noin vain pyöräyttäsin kirjeitä ilman muuta. Ehkä tavallaan ja yleensä ainakin kiireesti, mutta sittepä ne ovatkin vähän niin ja näin sisällöltään ja asultaan.

Hauskaapa olisi tosiaan pistäytyä sinun omassa boksissasikin juttelemassa ja käsitöitä tekemässä, mutta – Niin, “paras” on kyllä täällä ja niinpä aika tahtoo mennä hänen seurassaan, että tämä kirjaileminenkin aina vain tulee työnnettyä tuonnemmaksi.

Kiitos vain kutsusta korvikkeelle! Voin peräti sinua rauhoittaa, sillä minäkin juon mielelläni vettä vain, joten voit tarjota siis oikeatakin, kuten itsekin harrastat. Että jos siellä käyn, käyn varmasti myös luonasi.

Apteekki taitaa yhä edellen olla oppilasten hallussa. Mauri näköjään on valmistunut farmaseutiksi, mutta on tietenkin sotahommissa taas. Mukavaahan on siten, että Kerppola pääsee kevällä valmistuttuaan takaisin ja saa urhoilla edelleen, ehkä sitte jo vallan rouvana.

On niin ihana kevät ilma, että luulenpa meneväni piharappusille päivää paistattamaan kun kohta saan lafkan kiinni. Meillä suljetaan sunnuntaisin klo 3 eikä muutenkaan juuri ketään käy, joten riittää aikaa oikein palkan edestä kirjoittamiseen näin sunnuntaisin. Arkisin suljetaan klo 5 ja tuntuu kuin lopettaisi työn keskellä päivää kun aurinko on silloin vielä aika korkealla.

Olisitpa nyt täällä niin tulisit päiväkorvikkeelle. Olen aivan yksin koko talossa. Apteekkari on Helsingissä, oppilas lähti eilen kotiinsa ja keittiötytötkin ovat jossakin kylällä. Apt on viikon matkoilla ja arvaat kai, että meillä on  mukavaa. Ei työkään liikoja rasita.

Herrat ovat tainneet jo istua ja tuomita, veroja nim. Oletko siis kiltti ja ilmoitat määrän ja kappalehinnan. Pianhan niitä pennoosia taas saa ruveta pulittelemaan.

Eipä nyt muuta kuin parhaat terveiseni Rauhalaan ja muille.

Voi parhaiten syd terv Toini


30 Comments

keltainen/yellow

            Makroviikoilla on tarkoitus kuvata jokin kohde LÄHELTÄ!

 VIIKON AIHE: KELTAINEN

MYÖS TEEMAEXTRASSA KÄSITELLÄÄN SAMAA AIHETTA!

makro-close up:

teema-theme:

kotona-at home

Sopivasti olinkin kauppaan menossa. Kuvasin siellä kesäkurpitsoita ja meloneja. Ostin tähtihedelmän ja pari sitrunaa. Sitruunat jäivät kuvassa tosi haaleiksi, en tarkistanut kai WB mittoja. No, olkoot. Juuri kun olin saanut keltaiseni kokoon, miniäni toi töistä tuliaisiksi kuuman pippurin. Hänellä on pari aasialaista työtoveriä, jotka aina antavat ruokalahjoja pelkästään ystävyyden takia. Olemme nähneet ja syöneet pari epämääräisennäköistäkin kasvista ja lukemattomia määriä outoja kakkuja ja makeisia.

Keltaisen hehkua lisää! More mellow yellow!