WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Jääskessä!

4 Comments

17/12 -43

Hyvät tytöt!

No niin täällä sitä ollaan! Ja hyvin meni matka. Ei mitään trykfeeliä sattunut. En tiedä oikein mitä kirjoittaisin ja mitä jättäisin kirjoittamatta, niin paljon olisi kerrottavaa. Ensiksikin voisin sanoa, että täällä on heteka. Ja sen sanon sitä varten, että voit sinä Helena ja miksette molemmatkin tulla tänne itse katsomaan ja kokemaan, kyllä minä voin yökortteerin tarjota. Minulla on täällä nimittäin huone ja pieni keittiö kalustettuina asuttavanani. Olen tämän päivän lämmittänyt tätä huonettani sekä vähän nukkunut välillä. Yöllä kun ei ollut yhtään uni. Sen vaikeutti se kun siellä Hesassa nukuin ennen lähtöä. Kouvolaan asti kyllä vähän torkuin kun kaikki muutkin kuorsasivat. Junassa oli hyvä tila eikä minulla ollut matkaseuraa. Mutta sitten Kouvolasta kun vaihdoin tuli siitä samasta vaunusta kaksi invaliidia, joista sain matkaseuraa aina perille asti. Ei muuta kertaa tarvinnutkaan vaihtaa kuin K:ssa ja Virasojalla. Kello 10 aamulla olin Jääskessä.

Täällä on nyt minut sitten esitelty ihmisjoukolle nimittäin virkailijoille, jotka palvelevat siinä kauniissa kunnantalossa, jossa minunkin on nyt aloitettava leipätyöni tehdä. En viitsi nyt tähän tehdä luetteloa toimihenkilöistä kirjoitin nimittäin kotiin ja latelin aika lotran niistä, joten voitte lukea kotona kun jouluksi sinne menette. Minulla nimittäin ei ole halua kahta kertaa kirjoittaa samasta asiasta, kun ei tullut kalkeripaperiaa, että olisi päässyt vähemmällä kirjoittamisella. Kyllä minun onkin se tästä tehtävä, sillä niin monellle olen luvannut kirjoittaa, että monistamaan pitää kai ruveta.

Sen voin jo sanoa, etta en minä vielä ainakaan kadu sitä, että tänne olen tullut. Saa sitten nähdä, mitä tulevaisuus tuo eteensä.

Talossa, jossa minulle oli asunto varattuna on ainostaan kunnan henkilöitä asukkaina. Tämä huoneusto mikä minulla nyt on on terveyssisaren asunto, mutta nyt ollut tyhjänä ja  minä sain sen nyt haltuuni. Tässä asuu mm kunnan rakennusmestari, ja heidän palvelijansa on myös kolme viikkoa takaperin tullut Jääskeen. Hän on Ruotsinpyhtäältä. Tulimme heti tutuiksi kun emme kumpikaan ole paikkakuntalaisia. Vaikka eipä silti kyllä täällä varmaan pian tutuksi tulee kaikkien kanssa, niin iloista  ja puheliasta väkeä kun karjalaiset ovat. Kirjanpitäjä jo sanoi, että mennään yhdessä Hertan luokse Nuijamaalle ja sitten Antreaan minua on käsketty kylään. Matkaseuralaiseni nimittäin olivat sieltä kotoisin.

Ensimmäisenä tapasin Jääskessä poliisin, joka selitti, että on maailman helpoimpi asia löytää kunnantoimisto. Ja sitten kun puhelin hänen kanssaan ja sanoin olevani Perniöstä niin suureksi hämmästyksekseni hän sanoi heti, että te olette sitten sieltä Peltosen piiristä. Ja sitten muistin vielä, että sille samaiselle poliisille minulta olisikin terveisiäkin Kuismalta kirkonkylän osuuskaupan johtajalta, joka on jääskeläisiä.

Reunakommentteja: Paperi loppuu kesken ei laukussani taida olla enää todistusjäljennöksien kansia. joihin täytyi kirjoittaa kun en ole saanut tavaroitani vielä asemalta. En tiedä mitä se hevosmies munii, jonka k.kirj lupasi toimittaa ne hakemaan.

Osoitan tämän Helenalle, mutta kai te ymmärrätte että se on yhteistä tavaraa, joten kummankin on vastattava.

Terveisiä Ilmille ja kiitos saatosta! En nyt jaksa hänelle kirjoitaa, mutta kai piakkoin.

Arkki tuli niin täyteen, että ei nimeni enää mahdu, mutta ei kai se ole tarpeenkaan, kyllä kai te sen muutenkin tiedätte, että se olen mää.

Oma lisäykseni: Vuodelta 1943 oli kirjeiden joukossa ainostaan kaksi kirjettä. Kirje ystävältä, Toinilta ja tämä. Kirsti oli keskikoulun käytyään lähtenyt kotontaan Helsinkiin töihin. Sieltä hän oli palannut takaisin kotipitäjäänsä, missä oli saanut paikan kunnantoimistossa. Nyt 1943 loppuvuodesta, vain 23 vuotiaana, hän  sai paikan Jääsken kunnantoimistosta, ja muutti Varsinais-Suomesta Karjalaan.

Tästä alkaa Jääski-sarja Kirstin elämässä. Oma työ, Lotta Svärd järjestötyöt, evakkoretket sodan jaloissa. Ystäväsuhteet muodostuivat helposti ja olivat pitkäikäisiä, koko elämän kestäviä.

4 thoughts on “Jääskessä!

  1. Oi,oi Historian havinaa äidiltä, juttuja joita ei kerrottu meille lapsille. Tiesin että joulu -43 oli hänelle ikävää aikaa ja niin varmaan on ollutkin kun näin lähellä joulua on sinne Jääskeen mennyt.

    • tuppana, historian havinaa, todellakin. Olihan hän nyt jouluna todella kaikista kauempana kotontaan kuin koskaan! Mutta missään kirjeessään hän ei kerro huolista, ei mistään ikävästä, vaan yrittää pärjätä omillaan. Tietysti kirjeiden lukumäärä jo kertoo, että perhesidettä pn pidettävä vahvana.

  2. Onpas mielenkiintoinen kirje ja koko sinun postauksesi. Oletko tekemässä historiikkia?

    • pantteri, en oikeastaan historiikkia. Sain ison pinon vanhoja äitini kirjeitä Mummolan vintiltä, Olen niitä tänne laitellut. Vanhimmat ovat Mummolleni osoitetut vuodelta 1912. Kaikki löytyvät Letters/Kirjeitä kategorian alta. Lue rauhassa ja jaa tunteet.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s