WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


6 Comments

Novelli/KADOTETTU MAISEMA

Elina Valkealahti ( aka Elegia ) :

KADOTETTU MAISEMA.

-Kertomus ystävyydestä että yksinäisyydestä.

-Kertomus elämäntarkoituksesta ja kuinka rakentaa se mielekkääksi.

-Kertomus Kirahvista ja Linnusta.

Kirja on ohuehko, pehmeäkantinen käteen kivasti istuva. Se on julkaistu tänä syksynä BoD omakustanteisena kirjana. Kannessa on kuva kirahvista, joka katselee maisemaa. Tarina alkaa kirahvin lapsuudesta ja kertoo sen elämästä savannilla. Jo pienenä se oli haaveillut kasvansa suuremmaksi kuin muut nähdäkseen pitkälle puiden yli. Toive on toteutunut ja siitä on todellakin tullut muita kirahveja suurempi.

Eräänä päivänä sen luokse lennähtää Lintu ja Kirahvin elämä muuttuu. Niillä molemmilla on erilainen elämänkatsomus, kuinka se tulee vaikuttamaan heihin tästä eteenpäin? Muita eläimiä liitty pikkuhiljaa mukaan ja kappaleet etenevät Aisopoksen kaltaisina tarinoina. Kirja ei ole satukirja kerronnastaan huolimatta.   Se herättää ajatuksia ja yllättäen jopa kirpaisee kyyneleet silmiin, useammin kuin kerran. Se antaa aihetta ajattelemiseen. Koska kirja on pieni sen lukee yhdellä istumalla, eläytyen Kirahvin ja Linnun elämään.

Jäin vielä miettimään sen opetusta lukemisen jälkeen. Kirja kosketti minua siksi, että se liittyi omaan elämääni vahvasti. Kertoisin lisää, mutta en halua paljastaa koko tarinan sisältöä, joten toivon, että lukisit sen itse! Kirja jää vierashuoneeni pöydälle yölukemiseksi, vieraani varmasti tulevat siitä nauttimaan! Kyllä, Elina, kirja oli kirjoittamisen arvoinen.

Tilasin omani Amazonin kautta, mutta se on saatavissa muistakin nettikaupoista.


20 Comments

makro#77

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE: PUNAINEN / RED

MYÖS TEEMAEXTRASSA KÄSITELLÄÄN SAMAA AIHETTA!

makro / macro:  

teema / theme:

Sen silmät on asia erikseen.

Niiden rannalla minä tahdon elää.

Niiden rannalla tahtoisin kuolla.

-Asko Laurila-

His eyes are a different matter.

On their shore I want to live.

On their beach I would wish to die.

-Asko Laurila-

Kiinalaiset silkkipussukat olivat häävieraiden lahjana sisarentyttäreni häissä. Jokaisessa oli katkelma jostakin rakkausrunosta. Säilytän niissä nyt koruja.
The Chinese silk pouches were a gift for wedding guests at my niece’s wedding. Each had a short excerpt of a love poem in it. I use it now for jewelry.


22 Comments

Haaste lapsuudesta

1. Laita kuva itsestäsi lapsena, jos sinulla on sellainen.

Kuvassa olen vasemmalla. Olin vanhin neljästä tytöstä. Tämä kuva sattui olemaan pöydälläni. Sain sen viime kesänä. Samasta kuvauksesta on parempiakin otoksia, mutta ne ovat Suomessa siskoillani. En sanoisi, että ilmeeni on tyypilllinen. Mutta kampaus on ollut kauan samanlainen, hih hih. Äitini usein ompelutti meille kaikille samasta kankaasta mekot, mutta eri malleilla. Wiklundin täti oli hoviompelijamme.

2.Millaisia leikkejä leikit mieluiten lapsena.

Ihan pienenä, alle kymmenvuotiaana, teimme leskenlehdistä hattuja. Koristelimme ne kukkasin ja heinin, ja möimme iltäpäivällä ohikulkeville tädeille. Kummitätini osti aina. Hän oli töissä äitini kanssa samassa toimistossa. Juoksimme metsässä. Hyppäsimme ruutua ja narua ja roikuimme puissa. Urheilin jo pienenä, hiihdin ja juoksin. Leikkelin paperinukkeja. Keräsin plastiikkipaloja, sadetakin reunasta ja  pöytäliinoista, ja mistä vain ohutta plastiikkia irtosi. Niitä vaihdeltiin toisten tyttöjen kanssa. Istuimme parvekkeella ja ompelimme nukenvaatteita. Kun muutimme kerrostalosta pientaloon, meitä oli vain neljä perhettä talossa. Pelasimme polttopalloa, värienkeliä, hyppäsimme lautaa ja talvella luistelimme ja hiihdimme. Naapurissamme oli ihana setä, joka urheilutti meitä kaikennäköisin pelein. Asuimme silloin joen rannalla, ja kaiket kesäpäivät roikuimme uimalassa.

3.Miksi halusit tulla aikuisena.

En lapsena muista koskaan suunnitelleeni aikuisena oloa. En leikkinyt nukeilla, siis äitivaistoa ei ollut. Pääsimme äidin toimistoon joskus, ja laskukone ja kirjoituskone olivat hienoja vehkeitä. Aika aikuisena olisin halunnut kielenkääntäjäksi. Arkkitehdiksi. Sisustussuunnittelijaksi. Ajattelinko koskaan aikuis-ikää lapsena? En.

4.Mitä asioita pelkäsit lapsena.

Piiskaa, koska se piti itse hakea notkosta, ja kaikki naapurin lapset tiesivät, että saan taas selkään. Olin uhmakas. Pelkäsin humalaisia. Pelkäsin mustalaisia. Kerran annoin mustalaiselle puolikkaan pullapitkon. Hän ennusti, että suuren meren takaa tulee komea mies minut hakemaan. Hyvä sijoitus!  En muista olleeni kuitenkaan pelokas lapsi. Lauloinkin pyynnöstä, vaikka en koskaan saanut setosta parempaa numeroa koulussa.

5.Kuka oli paras kaverisi.

Kavereita kerrostalossa oli paljon. Yksi tyttö muutti Australiaan toinen Kanadaan, kirjoitin heille pari kirjettä. Kouluun mennessä kaverit olivat pienemmässä piirissä. Pitkäaikaisin kaverini on Eija, tunsin hänet alle kymmenvuotiaana. Kävimme yhdessä yhteiskoulun, muutimme yhdessä Saksaan, asumme molemmat nyt USAssa. Ja olemme vielä kaveria. Kerrostalossamme oli nuorisokerho, missä opittiin askartelutöitä ja katsottiin rainafilmejä. Muutettuamme paras kaverini oli Marja ja hänen sisarensa Mervi.

6.Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi.

En muista ensimmäistä päivää, mutta alaluokilla ollessani en aina halunnut mennä kouluun. Tulin puolivälistä takaisin kotiin. Kerran apulaisemme lähti viemään minua uudelleen, mutta ei perille asti. Tulin takaisin. Isä nosti minut moottoripyörän selkään ja ajoi luokan ovelle asti. Piti mennä sisään. Kouluun oli pitkä matka. Asuimme kerrostalossa, ja kun A- rapusta lähdettiin liikkeelle ja kaverit oli kerätty B- ja C-rapuista, olimme siinä vaiheessa jo myöhässä. Sisareni kerran jäi C-rapun kaverinsa kanssa leikkimään koko päiväksi, koska tämä oli kipeä. Matkalla syötimme sorsat, ja selvähän se, muu luokka lauloi jo virsiä ja me odottelimme oven takana aamuhartauden loppua. “Anteeksi. Äiti ei herättänyt.” Meillä oli ihana opettaja, vein joskus hänelle lahjoja kouluajan ulkopuolella. Pääsiäiskortin ja omia piirustuksia. Koulusta myöskin muistan sen, että en ole koskaan tykännyt sipulista, olen sille siis “alleginen”. Peruna-sipulikeitto oli kauheaa, kyynel silmässä piti syödä. En ollut ainoa, Jormanainenkaan ei siitä pitänyt, itki kanssani. Olin luokan toiseksi pisin tyttö. Kaikkein pisin oli Korhosen Kaarina, josta tulikin sitten Lenitan mannekiini. Kun muutimme, asuimme lähellä koulua. Sinne melkein ehti kun kellot soivat, jos ei ollut omenavarkaissa opettajien puutarhassa. En minä, mutta ne toiset! Siitä koulusta tykkäsin, muuta olin siellä vain 2 vuotta, ennenkuin pääsin yhteiskouluun.

7.Mistä asioista nautit lapsena erityisesti.

Kaikkein eniten nautin kesälomista Mummolassa. Niistä voisi kirjoittaa pitkiä tarinoita. Olen yllyttänyt serkkuani Markea niistä kirjoittamaan, huonolla menestyksellä. Tykkäsin kesäleiristä. Piirtelin mielelläni. Aku Ankkaa odotimme postissa innoissamme. Lapsena sain olla lapsi. Se oli parasta!

Kiva aihe, jäin hetkeksi taas muistelemaan lapsuutta. Vie mennessäsi ja tee samoin!