WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Haaste lapsuudesta

22 Comments

1. Laita kuva itsestäsi lapsena, jos sinulla on sellainen.

Kuvassa olen vasemmalla. Olin vanhin neljästä tytöstä. Tämä kuva sattui olemaan pöydälläni. Sain sen viime kesänä. Samasta kuvauksesta on parempiakin otoksia, mutta ne ovat Suomessa siskoillani. En sanoisi, että ilmeeni on tyypilllinen. Mutta kampaus on ollut kauan samanlainen, hih hih. Äitini usein ompelutti meille kaikille samasta kankaasta mekot, mutta eri malleilla. Wiklundin täti oli hoviompelijamme.

2.Millaisia leikkejä leikit mieluiten lapsena.

Ihan pienenä, alle kymmenvuotiaana, teimme leskenlehdistä hattuja. Koristelimme ne kukkasin ja heinin, ja möimme iltäpäivällä ohikulkeville tädeille. Kummitätini osti aina. Hän oli töissä äitini kanssa samassa toimistossa. Juoksimme metsässä. Hyppäsimme ruutua ja narua ja roikuimme puissa. Urheilin jo pienenä, hiihdin ja juoksin. Leikkelin paperinukkeja. Keräsin plastiikkipaloja, sadetakin reunasta ja  pöytäliinoista, ja mistä vain ohutta plastiikkia irtosi. Niitä vaihdeltiin toisten tyttöjen kanssa. Istuimme parvekkeella ja ompelimme nukenvaatteita. Kun muutimme kerrostalosta pientaloon, meitä oli vain neljä perhettä talossa. Pelasimme polttopalloa, värienkeliä, hyppäsimme lautaa ja talvella luistelimme ja hiihdimme. Naapurissamme oli ihana setä, joka urheilutti meitä kaikennäköisin pelein. Asuimme silloin joen rannalla, ja kaiket kesäpäivät roikuimme uimalassa.

3.Miksi halusit tulla aikuisena.

En lapsena muista koskaan suunnitelleeni aikuisena oloa. En leikkinyt nukeilla, siis äitivaistoa ei ollut. Pääsimme äidin toimistoon joskus, ja laskukone ja kirjoituskone olivat hienoja vehkeitä. Aika aikuisena olisin halunnut kielenkääntäjäksi. Arkkitehdiksi. Sisustussuunnittelijaksi. Ajattelinko koskaan aikuis-ikää lapsena? En.

4.Mitä asioita pelkäsit lapsena.

Piiskaa, koska se piti itse hakea notkosta, ja kaikki naapurin lapset tiesivät, että saan taas selkään. Olin uhmakas. Pelkäsin humalaisia. Pelkäsin mustalaisia. Kerran annoin mustalaiselle puolikkaan pullapitkon. Hän ennusti, että suuren meren takaa tulee komea mies minut hakemaan. Hyvä sijoitus!  En muista olleeni kuitenkaan pelokas lapsi. Lauloinkin pyynnöstä, vaikka en koskaan saanut setosta parempaa numeroa koulussa.

5.Kuka oli paras kaverisi.

Kavereita kerrostalossa oli paljon. Yksi tyttö muutti Australiaan toinen Kanadaan, kirjoitin heille pari kirjettä. Kouluun mennessä kaverit olivat pienemmässä piirissä. Pitkäaikaisin kaverini on Eija, tunsin hänet alle kymmenvuotiaana. Kävimme yhdessä yhteiskoulun, muutimme yhdessä Saksaan, asumme molemmat nyt USAssa. Ja olemme vielä kaveria. Kerrostalossamme oli nuorisokerho, missä opittiin askartelutöitä ja katsottiin rainafilmejä. Muutettuamme paras kaverini oli Marja ja hänen sisarensa Mervi.

6.Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi.

En muista ensimmäistä päivää, mutta alaluokilla ollessani en aina halunnut mennä kouluun. Tulin puolivälistä takaisin kotiin. Kerran apulaisemme lähti viemään minua uudelleen, mutta ei perille asti. Tulin takaisin. Isä nosti minut moottoripyörän selkään ja ajoi luokan ovelle asti. Piti mennä sisään. Kouluun oli pitkä matka. Asuimme kerrostalossa, ja kun A- rapusta lähdettiin liikkeelle ja kaverit oli kerätty B- ja C-rapuista, olimme siinä vaiheessa jo myöhässä. Sisareni kerran jäi C-rapun kaverinsa kanssa leikkimään koko päiväksi, koska tämä oli kipeä. Matkalla syötimme sorsat, ja selvähän se, muu luokka lauloi jo virsiä ja me odottelimme oven takana aamuhartauden loppua. “Anteeksi. Äiti ei herättänyt.” Meillä oli ihana opettaja, vein joskus hänelle lahjoja kouluajan ulkopuolella. Pääsiäiskortin ja omia piirustuksia. Koulusta myöskin muistan sen, että en ole koskaan tykännyt sipulista, olen sille siis “alleginen”. Peruna-sipulikeitto oli kauheaa, kyynel silmässä piti syödä. En ollut ainoa, Jormanainenkaan ei siitä pitänyt, itki kanssani. Olin luokan toiseksi pisin tyttö. Kaikkein pisin oli Korhosen Kaarina, josta tulikin sitten Lenitan mannekiini. Kun muutimme, asuimme lähellä koulua. Sinne melkein ehti kun kellot soivat, jos ei ollut omenavarkaissa opettajien puutarhassa. En minä, mutta ne toiset! Siitä koulusta tykkäsin, muuta olin siellä vain 2 vuotta, ennenkuin pääsin yhteiskouluun.

7.Mistä asioista nautit lapsena erityisesti.

Kaikkein eniten nautin kesälomista Mummolassa. Niistä voisi kirjoittaa pitkiä tarinoita. Olen yllyttänyt serkkuani Markea niistä kirjoittamaan, huonolla menestyksellä. Tykkäsin kesäleiristä. Piirtelin mielelläni. Aku Ankkaa odotimme postissa innoissamme. Lapsena sain olla lapsi. Se oli parasta!

Kiva aihe, jäin hetkeksi taas muistelemaan lapsuutta. Vie mennessäsi ja tee samoin!

22 thoughts on “Haaste lapsuudesta

  1. Se oli muotijuttu, tuo tukka pinnillä sivulle, muistan minullakin olleen yhdessä vaiheessa, mutta sitten otsatukka vei taas voiton.

    Olipa kiva lukea tarinaasi, kiitos sinulle🙂
    Paperinuket minäkin muistan, vaikka ne jäivät omasta tarinastani pois. Minunkin isälläni oli moottoripyörä ja liikuimme sillä koko perhe: minä isän käsien välissä pensatankilla, sitten veljeni isän takana ja vielä äitikin siellä tarakalla oli. Mitäs mahtaisi poliisi nykyisin sanoa? Onneksi saimme sitten auton, se oli talvella mukavampi.

    Ai sait pullapitkosta ennusteen, joka toteutui. Onneksi annoit, tiedä mitä olisi tapahtunut jos olisit vetänyt oven nenän edestä kiinni😮

    Pitäisi keksiä jatkotarina tähän, on niin kiva lukea näitä. Oletko ajatellut kirjoittaa laajemmin muistiin tuleville polville? Vai oletko sen jo tehnyt? Minulla on vasta menossa. Viime viikolla kirjoitin kyllä muuta, joka selviää aikanaan.

    • Uuna, kiitos, idea lähti sinulta! En todellakaan ole ajatellut! En ole edes keskittynyt ajattelemaan, miksi yleensäkään kirjoittelen blogia, paitsi että lupasin äitini kirjeitä säilöä. Kuulinkin, että sinulla on kirjoitusbuumi menossa ja kynä sauhuaa🙂 Kivaa. Sitten kun hiljenee, niin keksi vaan lisää kysymyksiä!

  2. Tämä oli kiva haaste ja kivasti vastattu. Tuttua tyyliäkin kuvassa🙂 Kaikenlaista olen keräillyt mutta plastikkapaloja en. Sitä ei meidän kulmilla kukaan ollut keksinyt. Värienkelistä en myöskään ole kuullut, tai sitten sillä on ollut toinen nimi meillä päin. Kaikki muut leikit onkin tuttuja, olipa kiva muistella tässä samalla. Ja kyllä, ihanaa kun sai olla lapsi!

  3. Samanlainen polkkatukka oli Minullakin, kuin myös kahdella sisarellani. Otsatukka oli vaan lyhyt.
    Äitini ompeli myös Meille aina leningit samanlaisesta kankaasta, mutta kaikille samanlaiset. Hän oli taitava ompelija, ompeli muillekkin kylän lapsille pientä maksua vastaan vaatteita.

    Piiska elikkä koivunoksan (kutsuimme koivuniemen herraksi) hakemisen myös muistan, kerran jouduin hakemaan. Äiti laittoi sen pirtin oven karmin rakoon, ukaasilla “jos et tottele niin vihtaa tulee”. Koskaan ei kuitenkaan tullut vihtaa, sikäli olin kiltti.;)

    Ooops, nyt jarrutan, en halua kertoa enempää.

    Kiva lukea kertomaasi, kiitos!

  4. Kiva tarina lapsuudenajoistasi. Oli mukava lukea.
    Minulla oli vähän luonnonkihara tukka, joten se ei pysynyt noin siististi suorana. Joskus se harmittikin, ihailin muiden tyttöjen suoria kampauksia.
    Maalaistalossa elin lapsuuteni tai oikeastaan minulla oli kaksi kotia, se synnyinkoti ja enola, jossa vietin 3-4 vuotta ja monet kesät.

    • arleena, kiva että viihdyit hetken lapsuusajassani. Minulla on aina ollut suorat hiukset. Nuorena yritin pari kertaa permanentata, mutta eivät edes kiharat viihtyneet tässä päässä😀 Onneksi, on säästynyt paljon rahaa! Ja nythän saa ihania leikkauksia suorin hiuksiin. Kirjoitapa itsekin näihin viitteisiin vastaus!

  5. Tuo lapsuuskuvasi on suorastaan herkullinen. Vanhoja kuvia katsellessaan muisti alkaa elää ja niitä tuntuu tulvehtivan ovista ja ikkunoista. Onko ne tosia, vai mielikuvia, niitä joskus itsesltään kyselee.
    Sinulla oli suorasttaan kutkuttavia muistoja.

  6. Kiitokseni on vähän myöhässä, mutta tänään laitoin kiitoksen antamastasi tunnustuksesta. En ole sitä unohtanut, mutta loma ja postausruuhka ovat siirtäneet eteenpäin.

    • Uuna, olet saanut kirjasi valmiikis, Onnittelut, yritän saada sen käsiini, aihe kuulostaa niin mielenkiintoiselta! Käyn katsomassa, mitä olet haasteesta kirjoitelut. Olin lomila pari päivää, ja paljon jää väliin.

  7. Mukava lukea tätä Irma, on se mukavaa kun omaa taidon kertoa asioita – myös sanoilla,

    • Ritva, kiitos, ja eteenkin kun tuntee naaman😀 Tämä valokuva on ollut niitä kakkossarjan kuvia, joita on lähetty tuttaville. Sain sen takaisin tänä kesänä. Niin ja kiitos, että tykkäät (? ) sanakuvistakin.

  8. Olipa mukava piipahtaa lapsuudessasi. Kuva voisi olla omasta albumistani, niin on kampaukset ja mekot tuttua tyyliä. Yhtä suora oli minunkin tukkani. Tuttuja ovat leikkisi kaikki, ja plastiikkia myös keräilin pikku rasiaan. Muistan kirkkaiden värien lumouksen. Ensimmäisen plastiikkinuken näin kaupassa isoveljen kanssa. Myyjä paiskasi sen lattialle:- Katsokaa, ei mene rikki!
    Niin on elämä kuljettanut sinua ja ystäviäsikin kauas maailmalle.

    • marjattah, kiva, että tykkäsit lukea! Ei sitä todellakaan pienenä tiedä, mistä itsensä isona löytää😀 Olen kirjoittanut pari muuta lapsuusmuistoa tännekin, kun on tullut mieleen. Joskus on kiva todellakin pysähtyä ja muistella. Itse asiassa minulla on kolme luokkatoveria USA:ssa ja kaksi Kanadassa. (Yksi ainakin Ruotsissa, Saksassa sekä Maltalla.) Taisimme olla liikkuvaa ikäpolvea🙂

  9. Mahtava ilme!🙂 Wiklundin täti oli aika taidokas?

    Teidän pitää Marken kanssa ottaa joku yhteinen nettikirjotusalusta, johon täydennätte vuorotellen muistoja?

  10. Olihan mukavasti vastattu, kirjoitat aina vain paremmin.

    Noina vuosina me tapasimmekin … minä en vain muista niistä tapaamisista mitään.

    Ehkä otan tämän haasteen vastaankin, Tänään kyllä höpöttelin omassa blogissani kovin erilaisia muistoja.

    Toivottavasti Sandystä on jo toivuttu….

    • Reija, hauskaa, että tykkäsit lukea🙂 Kirjoittaessa oli kivaa yrittää muistella juttuja vuosien takaa, lapsen silmillä. Ota vaan mukaasi! Kävin juuri kylässä tuulestatemmatussa, en jaksanut kommentoida, vaikka kaikkea mielenkiintoista oli taas tapahtunut sitten viimelukeman🙂 Meidän alueella OK Sandyn jälkeen, puita on kaatunut paljon, naapurin iso vaahtera rysähti melkein meidän puolelle, mutta löikin toisen naapurin katolle. Katselen parhaillaan CNN kanavaa, aivan hurjaa! Uskomatonta suorastaan!

  11. Kiitos ihanasta lukuhetkestä! Olet minua luultavasti vähän vanhempi, mutta hyvin tutuilta kuulosti lapsuuden puuhasi: leskenlehdet, kukkien myynit, paperinuket, Aku Ankan odotus ja pelkosi: humalaiset. Mietisken varmasti loppuillan omaa lapsuuttani. Kiitos🙂

    • brightoneagle, kiitos Minna! Olen aavistuksen ja kaksi vanhempi, lapsuusvuoteni olivat 50-luvulla. Joskus itsekin yllättyy mitä tulee mieleen jostakin aiheesta. Blogisi on antoisaa luettavaa, kiitos itsellesi. Ja tervetuloa vakilukijaksi🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s