WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Kuutamoillat

8 Comments

Ervelä 3.8.-44

Heipa hei, Kirsti pieni!

Lämpimät kesäillan terveiset sulle täältä kotilaitumilta. Kuten päiväyksestä huomaat, olen kesälomaani viettämässä täällä kotona ja olen taas suorastaan rakastunut Ervelän luontoon, sillä se on sittenkin Perniön kauneimpia paikkoja. Olimme juuri illalla Hillevin luona pyöräilyllä n. 5-6 km:n lenkin ja nautimme tosi ihanasta elokuun illasta. Ei turhaan juuri ylistetä tämän kuun kuutamoa ja sen romanttisuutta. Nykyäänhän siitä ei puutu muuta kuin hän (isolla H:lla) mutta se onkin melkein sama kuin kaikki. Ah, voi, Kirsti pieni, kun sä tietäisit kuinka harvinainen ilmestys nuori mies on nykyään näillä main! Joskus, lue aika usein, ihan vetää mielen haikeaksi, kun aina vaan saa tyytyä hameväen seuraan – kuutamoita ihaillessa.

Tänä iltana näin erään karjalaisen invaliidivänrikinkin, mutta se jäi vain näkemiseen, vaikka juuri sen tähden meidän pyöräilyreittimmekin johti Suomenkylän kautta. Niin, hän Arvi, saa siis olla vain yx unelma ja haavekuva – toivottavasti ensi yön usessakin! Älä sentään luule, että mä olisin ihan tosissani, sillä nämä ovat vain sellaisia hiukan liiaksi lämmenneen pääni toilauksia.  Yx toinenkin valloitus (edellinen ei ollutkaan sellainen) mulla on tämän päivän osalla : Olimme äidin kanssa “ulkotilallamme” Korpelassa perunamaata perkaamassa. Tätä huvilaa asuu nykyään eräs helsinkiläinen tuomari I:n perhe. K.o herräsväkeen kuuluu m.m. n. 30-vuotias matematiikkaa opiskeleva perheen esikoinen, mikä sydänvikansa takia on epäisänmaallinen ja vailla valtion vormua. Vaikka olinkin melkein liian ohuesti puettu, halusi rouva heti esittää nuoret!? toisilleen. Muuten olisi siis kaikki niinkuin olla pitääkin, edell. m. “nuorukainen” vain on hiukan lempeä ja enempi heikompaa sukupuolta muistuttava kuin mun ihannesankarini, jolta vaaditaan ennenkaikkea miehekkyyttä. Toivon, että tuttavuudestamme ei muodostu mitään lämmintä naapurilempeä.

Olen kyllä tottunut siihen, että vierailla on etuoikeus ja kohteliasuudetkin olisi esitettävä ennen omia jaarituksia, mutta eipäs vaan mun itsepäinen minäni taivu tälläiseen järjestelyyn, vaan pitää itsellään etuoikeuden. Oikein monet kauniit kiitokseni “3-arkin” kirjeestäsi! Oli oikein kivasti ja herttaisesti tehty, kun muistit mua niin pian, vaikka tiedän, että sulla onkin monenlaista hommaa siellä evakossa olessasi ja rauha on melkein aina tietysti aivan olematon. Vieläköhän sä asut samaisessa sopukassasi entisten tovereiden seurana? Uskon, että monesti varsinkin nyt kuten ehkä muulloinkin, muistelet hyvin usein kotiasi ja Perniötä yleensä, nyt kun taas olet joutunut aivan vieraitten ihmisten keskuuteen ja vieraaseen ympäristöön. Kuinka toisin voisi ollakaan nyt, jos yhä vielä palvelisit pitäjämme toimistossa ja ahkeroisit entisten tuttujen paperien kimpussa. Muistahan joskus antaa oikein tarkka kuvaus touhuistasi ja toimistasi, niin voin minäkin hyvällä omantunnollani purkaa omia ajatuksiani ja mieleipiteitäni.

Tämä paljon puhuttu ja vielä enemmän odotettu kesälomani on siis jo melkein loppumaisillaan, vain kolme aamupäivää on enää jäljellä ja sitten taas on kesä 1944 vain muisto ja eräs niistä monista sotasellaisista. Millaista on ensi kesänä ja missä saamme kukin viettää sen, on vielä arvoitus ja sen on näyttävä tulevaisuus, mutta toivottavasti on silloin maassamme rauha ja miehemmekin taas kotona.

Anna- Liisa  nautti myös täll viikolla kesästään + kaksi viikkoa vielä sen jälkeen ja aion ylihuomenna mennä häntä helssaamaan Ylikulmalle ja sunnuntaiksi aiomme majoittua Naarjärvelle. Toistaiseksi on auringon saantini rajoittunut perunapellolla olemiseen, sillä tänä aamuna tulin vasta Turusta ja kaupunki ei suinkaan ole mikään ihanteellinen kesänviettopaikka, mutta sekin on sellainen välttämätön paha kesäloman aikana. En tosiaankaan haluaisi olla mikään kaupunkilainen työmyyrä, joka kesälläkin näkee auringon vain kuumalla asfaltilla kivimuurien välitse pilkistelevän.

4.8. Ei ole ensimmäinen eikä toinen kerta, kun mä kirjoitan kahtena iltana samaa kirjettä. Niinpä eilenkin tuli Nukku-Matti meidän kämppään hiukkasen liian aikaisin ja saat siis tämän tekeleen päivää myöhemmin. Juuri puoli tuntia takaperin saimme puhelinsoiton, joka toi tiedon, että äidin vanhin sisko on siirtynyt siihen Suureen Tuntemattomaan, josta ei paluuta ole. Arvaat, että perheessämme on surullinen ilta, sillä tätihän oli meille kaikille niin läheinen. Näin on kuitenkin hänelle parhaiten, sillä syöpä, jota hän sairasti, tuotti hänelle kovat tuskat ja nyt hän on voittanut ne.

Aion saada tämä vielä yöjunaan, joten mun on kai parasta lopettaa, sillä parempi vähän kuin ei yhtään. Turussa ollessani kävin m.m. Osmoa treffaamassa. Hän pääsee kuulema ensi viikon alkupäivillä kotiin, mutta luulen, että vieläkin sen jälkeen erehdyn menemään samaiseen Läänin sairaalaan sen erääseen huone 5:een, sillä siellä on yx aika söpö kapteeni ja melkein hänen veroisensa poikamiesvänrikki. Saa nyt nähdä, ehdinkö vielä tänä kesänä niin kauas täältä rakkaasta Perniöstäni.

Hilevi ja Jukka lähettävät myös oikein sydänlämpöiset terveisensä, joihin tietysti allekirjoittanut yhtyy vielä lämpimämmin.

Vietähän tämä loppukesä mahdollisimman rattoisasti ja hauskasti ja muista joskus välillä erästä yksinäistä ja odottavaa Irjaa.

P.S. Jääsken kunnantoimisto on siirtynyt evakkoon Mäntyharjulle. 

8 thoughts on “Kuutamoillat

  1. Kyllä on pitkä kirje. Jos tämä on alunperin käsin kirjoitettu, on sivuja ollut aika tavalla. Mutta ei ollut kännykkää, millä kertoa tapahtumat. Kirjeet tulivat ja menivät, onneksi, että sai vähän sota-aikana tietää, missä kukin on.

  2. mielenkiinnolla luin kirjeen, rakastan etanapostia vieläkin, niin harvoin vain sitä enää tulee…johtunee tietty siitä kun en itsekkään pahemmin kirjoita enää oikeita kirjeitä.
    viimeksi mummolassa käydessämme luimme myös kirjeitä -50 luvulta, lapsemme olivat aivan ihmeissään ja ihastuksissaan niistä.

    • Ilona, etanaposti on jäänyt jonkun kortin varaan jouluna tai pitkältä lomalta. Kerää Mummolan kirjeet talteen, niin 110-70 vuoden jälkeen niissäkin on paljon jo unohtunutta tietoa.

  3. Näin ne asiat ennen kirjoitettiin paperille ja lähetettiin menemään. Kirje on mieluisaa postia.
    Minä kirjoittelen edelleen etanapostia, saan myös silloin tällöin. Olen suorastaan himokirjeiden kirjoittaja.

    • aimarii, kirjeenvaihto vaatii aikaa, sitä ei ihmisillä enää ole. Mutta eivät ne tiedot ennen muuten perille menneet. Minä vielä kirjoittelen korttikirjeitä, siis lyhyitä viestejä, useimmiten onnittelu- ja sympatiakirjeitä.

  4. …siis himo kirjeenkirjoittaja… heh, he, noita virhe paholaisia.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s