WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Karjalaisista ja mustikoista

4 Comments

7/8 -44

Terveiseni Teille!

Kiitän kirjeestänne mikä eilen saapui perille ei nyt aivan illalla mutta iltapäivällä kuitenkin. Lähetän nyt näin auttamattomasti myöhästyneet mutta varmasti sydämelliset nimipäiväonnitteluni vaikka jo sanoisittekin taikoneenne ne jo edellisestä kirjeestäni. Suokaa minulle anteeksi tämä myöhäinen sytytys, se johtuu kokonaan takapajulle jääneestä almanakan tukimisesta. Uskallan väittää ettei täällä aina ole viikonpäivistä selvillä kukaan muu kuin kokki. Kokki tosiaan pysyy jollakin ihmeellisesllä konstilla ajantasalla osaten antaa keksiannoksen aina sunnuntaisin ja silloin mekin aina tiedämme että sunnuntaihin asti ollaan taas itsemme keinoteltu.

Kyllä minä olen vakuutettu että herätys silloin nimipäiväaamuna oli taatusti tehokas ja nopea. Niinhän se on, että pientäkään mahdollisuutta luoda iloista mielialaa ei saa koskaan lyödä laimin. Täälläkin saa havaita hyvin usein miten oikealla hetkellä irtipäästetty huumori on kuin taikasauva joka vapauttaa mielet jännityksestä ja uutta uskoa valen saa kaiken taas näyttämään sellaiselta että voisi ihan hymyillä. Täällä elävä huumori on kyllä siitä erikoislaatuista ja sitä saattaisi olosuhteita tuntematon paheksua ja pitää sopimattomana. Jos kuitenkin voi nähdä elämän sotilaan näkökulmasta niin sen paremmin ymmärtää.

Olette kyllä oikeassa kun sanoitte Länsi Suomalaisen olisi tuhat kertaa vaikeampi jättää talonsa kuin Karjalan asukkaan. Edellämainituista tuollainen menetys tekisi epäilemättä kovia ja katkeria ihmisiä joiden suhtautuminen ympäristöönsä muuttuisi usenmiten ivalliseksi. Luonne eroavaisuus näiden kahden heimon välillä on kyllä aivan ilmeinen. Eihän ole muuten selitettävissä se ainutlaatuinen iloisuus ja sanoisinko välittömyys jonka Karjalan heimo on näidenkin vaiheiden aikana pystynyt säilyttämään.

Muistuu mieleeni vuosien takainen  tapaus joka tuon luonne eron minulle ensi kerran osoitti. Se oli joulun aattopäivinä vuonna 1938 ja olin suoritamassa asevelvollisuuttani silloin. Olin matkalla Viipurista kotiin sillä saamani sähkösanoma kertoi ainoan läheisen omaiseni vaikeasti sairastuneen. Matka oli juuri alkanut ja minua vastapäätä istui vanha ukko, sellainen työn kumaraksi painama. Tämä ukko kääntyi minuun päin  ja ryhtyi kertomaan käyneensä kaupungissa lääkärissä sillä hän oli metsätyömaalla loukkaantunut. Hän oli huolissaan kun ei nyt kyennyt ansiotyöhön ja asianomainen yhtiö oli joitakin verukkeita esittäen kieltäytynyt suorittamasta  hänelle kuuluvaa rahallista tukea. Puhelimme oikein vilkkaasti miten hänen on etujaan tehokkainta valvoa. Kun ajattelin miten Länsi Suomessa ollaan niin virallisen ja luotaantyöntävän näköisiä kuin mahdollista eikä tuntemattoman naapurin puoleen käännytä varsinkaan junassa –  ellei nyt väistämättömältä näyttävä hengenvaara ole kyseessä – tuntui sellainen välittömyys minusta aivan tavattomalta. Se oli ensi kosketukseni Karjalan heimoon ja minuun nähden ainakin vaikutus oli edullinen.

En ole tänä kesänä saanut poimituksi metsänantimia kuin nimeksi sillä harvoin asumme ihan mustikka mättäillä eikä voi useinkaan lähteä sivummalle etsimään, runsaasti niitä kyllä on. Joko te olette puhdistanut sen valtaamanne maaston. Siinä tapauksessa minä en usko Teitä ettei suunnne yhtään ole musta. Se ei ole vaarallista vaikka se tekee vähän hullunkurisen näköiseksi. Lapsina oli oikein suuri kunnia kenen suu oli mustin. Siis hyvää mustikkaonnea vaan ja samaa puolukoiden suhteen.

Monin terveisin Kauno

4 thoughts on “Karjalaisista ja mustikoista

  1. Voi miten totta : “Niinhän se on, että pientäkään mahdollisuutta luoda iloista mielialaa ei saa koskaan lyödä laimin.”

    Karjalaisen äidin tyttärenä ja karjalaisen miehen vaimona voin vahvistaa, että tuo kuvaus valoisasta ja sopeutuvaisesta kansanluonteesta pitää paikkansa. “Eteenpäin elävän mieli” ja “kuka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään” olivat äitini ohjeita itselleen.

  2. Ina, sodanaikainen kirjekaveri oli länsisuomalainen samoin kuin äitini. Molemmat ovat huomanneet eron maakuntien välillä. Isäni oli karjalainen, ja “mie raukka oon tullu molempii….” Vanhoista kirjeistä löytyy sodankin aikana paljon positiivisuutta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s