Tällä viikolla hevonen on ollut kaikkien huulilla ja myös monen vatsalaukussa.
Senpä vuoksi ammennamme inspiraatiota Eeva-Liisa Mannerin hevosrunosta.
Tässä on nyt niin monta aihetta, joka säkeestä voisi etsiä kuvan. Joka lauseesta yksin! En osaa edes valita, joten laitan kuvan eräänlaisesta makkarasta. Tai hevosesta. Käypikö? Muiden tulkintoja löytyy täältä.
Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus.
Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.
Kuolema kätkeytyy,
sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää
kaikkialla.
Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä
lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien
hämärästä.
Joku laskee jalkansa metsän
sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti
kukkii.
(Eeva-Liisa Manner, 1971)
February 23, 2013 at 2:42 pm
Mahtavat kuvat kaari3! hevosenliha on todella hyvää, omaa heppaa en vain suostu makkaraksi laittamaan, vaikka isäntä siitä aina kiusoitteleekin;)
February 23, 2013 at 4:15 pm
ilona, kiitos! Ei kai kukaan syö lemmikkejään, sehän olisi hurjaa!
February 24, 2013 at 3:15 am
Tuo makkara näyttää herkulliselta!
February 24, 2013 at 9:00 am
susu, saattoi ollakin 🙂 En ostanut sitä, vaan (varovaisuussyistä) ostettiin toista. Juustot samalla myyjällä olivat taivaallisia.
February 24, 2013 at 2:51 pm
Lihaa se kai hevosenlihakin, tosin olen ruoan ulkonäöstä sen verran nirso, että tuo makkara jäisi sen perusteella syömättä 🙂
February 24, 2013 at 3:01 pm
Nikita,heh, ja varmasti sopivan rasvaistakin! Ostin kuitenkin toista laatua ja hyvältä maistui juuston, viinin ja patongin kera Alpeilla. Viipaloituna olisi maistunut varmasti sinullekin 🙂
February 26, 2013 at 10:58 am
Makkara näyttää kyllä minulle maistuvalta, siivuina kylläkin. Tosin heppa ihka elävänä on kiinnostavampi ja kauniinpikin, kuin makkarassa.
March 2, 2013 at 10:24 pm
aimarii, oikeassa olet. Vaikka makkarakin maistuu, mutta älä kerro muille 🙂