WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


24 Comments

makro#97

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Happy Easter!

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!
VIIKON AIHE:
KEVÄÄN TULOSTA KERTOVA – SPRING IS COMING
Myös temaextrassa käsitelläänn samaa aihetta.

läheltä-close up:

_DSC8313
sisällä-inside:
_DSC8319
ulkona-outside:
_DSC8330 _DSC8325 _DSC8322
Punarinta, kevään airut, on nähty viime viikolla! Lumikellot ovat kiitollisia kukkijoita, kukat nuokkuvat kauan varressaan.  Krookukset taas tarjoavat monta variaatiota, aikaisimmin kukkivat pienet lilat, sitten tummemmat ja viimeeksi keltaiset ja valkoiset. Niiden kausi kestää myös kauan. Ensimmäiset kuvasin jo maaliskuun ensimmäisellä viikolla, ja vielä jatkuu kukinta!Viikonlopuksi aukeavat nyt meillä narsissit!
Muiden kevätviestejä on täällä!


18 Comments

Värikollaasi # 119

*click*

2013-03-17 Oulu2

2013-03-17 Oulu3

Olin saapunut lomalle Suomeen maanantaina.  Päivä oli kivan puoliaurinkoinen, pienen pientä lumihiutaletta leijaili ilmassa. Raikasta. Sisareni ehdotti pientä kävelyä ja suunnistimme Marketanpuistoon Espoossa Kehä III toisella puolella. Siellä oli syksyllä auennut pieni sisutusliike Cosy & Country,  jota hänkään ei vielä ollut katsastanut. Siis juttu selvä, sinne. Paikka on vanhaa kartanotilaa, useiden vanhojen rakennuksien ympäröimää puutarhaa. Kesällä se on ollut mukava kävelynkohde. Niin oli nytkin.
Astuimme sisään ja heti kuistilla jäimme ihailemaan turkooseja ja harmaita sisutuselementtejä. Ihanaa, huokasimme. Kuinka unelmallista olisikaan kasata aivan uudet värit sisustukseen! Astuimme päähuoneeseen, liikkeen omistajatar, Pia Söderström-Vesala tuli tervehtimään ja juttelemaan. Kysyin, saisinko kuvata ja sain luvan. Tiedättehän, vauvat, koirat ja kamerat…Lupasin, että kerron pienin kuvin blogissani, enkä arvanut että tilausuus tulisi näin pian!  Olisin viihtynyt kaupassa pidemmänkin ajan. (Olen huono kuvaaja siinä mielessä, että en ilkeä olla esillä kameroineni, en ole niin hyvä ja kameran asetukset jäävät siten puolitiehen.) Tuotteet olivat enimmäkseen ranskalaisia. Skandinaavisia tuotteita oli myös esillä. Tunnelma niissä kaikissa oli liikkeen nimen veroisia, kodikasta ja uus-maalaistyylistä. Värit herkulliset pehmeät, eteenkin harmaa kiehtoi minua. Turkoosi ja pinkki samoin. Haistoimme kynttilät ja saippuat, tietty. Hinnat olivat mielestäni hyvin kohtuulliset ja kodin pikkuesineiden vaihto ei olisi ollenkaan mahdoton, tuoden uuden kauden kodin tiloihin. Näin jo silmissäni kesäisen kattauksen vaahteran alla. Jos en asuisi niin kaukana, olisin pakannut enemmän tiskille kotiinvietäväksi. Ehkä seuraavan kerran. Käykää kaupoilla ja sanokaa terveisiä, ette tule pettymään tarjontaan ettekä palveluun!
Älä lue: ( Tyylilleni uskollisena napisen hieman, miksi liikkeen nimi on englantilainen? Miksei jokin kaunis suomalainen nimi tai jopa ruotsalainen “hem och trädgård” tai vastaava, mikä olisi sopinut ympäristöön paremmin. Olen myös tottunut cosy- sanan amerikkalaiseen yleisasuun cozy. Minua harmittaa kauniin suomenkielen vieraskielistyminen.)

Lisää tästä väriskaalasta löytyy täältä.


10 Comments

Ladies who Lunch

Lounastavat naiset.

Helsigissä lumi-  ja räntäsateisena tiistaina tapasin Susu Petalin uudelleen. Uudelleen oli kiva tavata, kuin vanhaa tuttavaa olisin odotellut kirjakaupan ulkopuolella. Kirjakauppa oli tilaisuuteen ja Susuun sopiva kohtauspaikka. (Odottaessani menin kyllä sisälle ostamaan postikortit lapsilleni, sain jopa postimerkit. Mutta kortit hävisivät jonnekin lomaviikon pyörteissä. Jos joku luotaan löytää, laita postiin, thanks.) Mutta Susuun. Tarjottimelle kasasimme feta quichen ja salaatin ja juomat. Arkiset kahvit ja kolat, mutta juhlantuntua oli ilmassa. Olla vapaana ilman aikataulua lounasaikaan on mannaa, istahtaa kiirehtimättä kahvilan ylähuoneeseen, kenenkään hätistelemättä. Hänen kanssaan oli helppoa keskustella, nautin hänen jutuistaan, hänen saavutuksistaan, nautin häntä verhoavasta taitelijan aurasta. Kerroin hänelle kaiken. En osaa olla hiljaa ja kuitenkin kuuntelen. Kolme tuntia kului hiljalleen, vaan ei hitaasti,  kahvilan tuoksut ja kaukaiset puheensorinat sekoittuivat toisiinsa. Hän oli virkannut minulle pitkän kietaisukaulahuivin, joka oli tarpeen jatkomatkalla pohjoiseen sekä sain lahjaksi aidon “susupetalin”. Omakuvan, (kauniin hoikan naisen, aavistuksen aitoa hoikemman, aavistuksen aitoa nuoremman, aavistuksen riipuvarintaisemman), joka onnellisennäköisenä siemailee alkoholitonta trooppista juomaa allasbaarissa, turkoosin veden ja taivaan ympäröimänä.

Nauttien taivaallisesta olotilasta, kuten naiset, jotka lounastivat.

IMG_0076 blog