WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Jumala meitä varjelkoon.

Leave a comment

21.8 -44

Rakas Kirsti,

Sydämellinen kiitos kirjeestäsi. Meinasin heti silloin vastata, mutta multa loppui yövalvonta juuri silloin. Ja päivätöiden aikana aika menee ettei ehdi paljoa ajatella kirjoittamista.

Mitä Sinulle kuuluu? Vieläkö olet Mäntyharjulla. Onko koko toimisto koossa edelleen.

Kyllä minä niin paljon olin hengesssä mukana silloin, kun oli se evakko aika. Tuliko teille lähtö äkkiä vai oliko valmistusaikaa. Saitko Sinä tavarasi mukaan. Kyllä ei sitä olisi uskonut, että ne monet ihmiset sieltäkin ovat joutuneet taas kaikki jättämään ja lähtemään kodeistaan. Sinä taisit olla matkalla ensimmäistä kertaa. Ensikertalainen olen minäkin. Eihän se meistä niin raskasta ollut, kun meidän kodit ovat kuitenkin säilyneet ainakin tähän asti. Mutta ikävä minusta oli jättää Viipuri. Tosiaan ehdin rakastua siihen vaikka en ole siellä asunutkaan.

Olemme nyt Voikkaalla. Tämä on kyllä mukava paikkakunta. Koulu, jossa sairaalamme on, on kauniilla mäellä. Viihdyn täällä nyt erinomaisesti. Ensin olin tyytymätön. Kaikki oli niin ikävää. Entinen joukko hajotettiin. Työtoverit olivat uusia ja outoja. Nyt kun on tutustunut on taas hauskaa.  Työ poikien keskuudessa on taas niin ihanaa ja hauskaa. Meillä ei ole täällä oikein pahasti sairaita olenkaan, siksi ei se tunnukaan niin kovin raskaalta.

Minun ainoa veljenikin on nyt haavoittunut. Sirpale on ohimossa, selässä ja jalasta on sirpale rikkonut luita. Hän on Iisalmessa. Olisi ihana päästä sitä katsomaan, mutta ei auta haaveillakaan sellaista.

Jospa tulisi edes rauha maahan. Mutta siitä ei taida olla toiveitakan vielä. Tuntui niin raskaalta, että kohta on taas talvi ja kaikki kurjuudet sen mukana. Kuinkahan kauan joudumme me Suomen kansa vielä tätä kaikkea kokemaan. Jumala meitä varjelkoon.

Kävin tässä välillä saattamassa poikia autoon. Taas muutama pääsi jouko-osastoon. Olen työssä. Meillä on niin hiljaista vaikka osastomme käsittää yhden luokkahuoneen, jossa on 53 poikaa. En ymmärrä kuinka pojat ovatkin niin kilttejä. Ei ole minullakaan nyt erikoista työtä kun on sunnuntai. Tulinkin työhön vasta kello 1 iltapäivällä. Aamulla nukuin 11 asti. Minä olen niin kamalan kova nukkumaan. Aina kun pääsen vapaaksi heti menen sänkyyn.

Asutko Sinä yksin, vai onko Sinulla tovereita. Kyllä minä aina muistan, miten sait vähistä hyvää aikaan. Minä asun kolhoosissa. Meitä on 4 sisarta samassa huoneessa. Joskus aina muistelen ja kerron toisillekin siitä meidän Jääskessä olosta. Onko Aino vielä sielläpäin. Onko Rouva Seitsola Riihimäellä. Täällä minä näin yllättäen tuolla tiellä Jääsken Lottalasta Ahtiaisen emännän. Olin Jääskessä ollessani siellä yötä. Muita en ole nähnytkään tuttuja.

Oletko Sinä ollut terve. Minä olen vattataudilla, mutta nyt se on jo onneksi ohi. Se on ollut oikein kulkutautina täällä. Harvat siitä ovat säästyneet. Työstä en sentään ole ollut yhtään pois.

Ehkä lopentankin. Ei täällä osastolla tahdo tästä tulla yhtään mitään. Ei järki juokse yhtään.

Niin hei sitten ja hyvää kesän loppua Sulle, toivoo Saima.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s