WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


4 Comments

2. Tsankawi / Bandelier National Monument, N.M.

*click*click*

2013-06-17 New Mexico2

http://en.wikipedia.org/wiki/Tsankawi

Santa Festä käsin kävimme kahdessa eri historiallisessa kansallispuistossa. Tuli kiipeiltyä, niin että kengät olivat hieman pölyiset. Meikäläinenkin jaksoi kavuta tikkaita ja kallionrinteitä suhtkoht mukavasti. Kurkistella luolien sisälle ja ihailla maisemia. Molemmissa paikoissa merkitty polku oli hieman yli puolitoista mailia, ei siis pitkä, mutta aikaa kului.  Ylimmmäisestä oikeanpuoleisesta kuvasta näkyy, miten kulkuväylät ovat kuluneet satojen vuosien käytössä. Ne olivat paikoin niin kapeat, että meikäläisen housujenpohkeet senkus hieroituivat kalliota vasten. Ja olen sentään aika hoikka tyttö! Kuva ei tee oikeutta 🙂  Kalliopiirroksia oli satoja! Emme jättäneet omaa merkkiämme, otimme mukaan vain muistot ja valokuvat.


Leave a comment

1. Matka alkaa.

Kuuma aurikoinen ilma oli seuranamme viikon ajan, lukuunottamatta yhtä saderyöppäystä, mikä kesti kauan ja heitteli jopa rakeita Los Alamosissa. Maisemat olivat kuivia, katajaa ja kaktuksia kasvavaa mäennyppylää, sinisinä siintäviä vuoria. Tiet hyväkuntoiset, avoimet ja autiot keskellä viikkoa. Koko Uudessa Meksikossa on vähemmän asukkaita kuin meidän saarellamme!  Puolentoistatunnin  matka Albuquerquestä Santa Fehen kului meiltä leppoisat viisi tuntia!

_DSC9814 blog

A. Madrid, vanha kaivoskaupunki, mikä oli jo ehtinyt kummituskaupungiksi on saanut uuden puhdin taiteilijakylänä ja virinnyt henkiin jälleen sen myötä. Kylän läpi kulkeva tie on Turquoise Trail, eli turkoosi on ollut kaivoksien päätuotantoa. En ole ennen kuullut esimerkiksi valkoisesta turkoosista, eikös se ole oxymoron, valkoinen turkoosi? Muut värit vaihtelivat sinisestä vihreään, hiottuina tai luonnonmuovaamina. Kaupat edustivat boheemia laidasta laitaan, putiikkityylisistä kasapäiten täytteihyin kauppoihin. Vintageä, kahvia, chilisuklaata, postilaatikorivejä, turisteja muutama, katukuva oli kirjava!

_DSC9836 blog

Kaikilla oli aikaa jutustella. “Olettepa te komea porukka poikia! Aivan kuin elokuvista. Saanko ottaa kuvan?” “No, mikä ettei, vaikka ei me olla niin kovin kuvauksellisia”, naurua seurana. Juttu kulki hetken, mistä ollaan,  mihin ollaan menossa.

_DSC9832 blog

Kotona olevat tytär ja miniä saivat ensimmäiset tuliaisensa täältä, hopeakorvakorut. Mukaan tarttui käsinsorvattu puinen korurasia, suurehko. Ajattelin täyttää sen matkalla!  ( En kertonut sitä osaa vielä Isännälle, psst. )

_DSC9837 blog

Sitten eteenpäin, seuraava pysähdypaikka oli kaivoskaupunki Cerrillos!


2 Comments

Uudessa Meksikossa: kuvia ja tarinoita.

“Olet varmasti suomalainen”, sanoi nuori nainen minulle suomeksi Taosissa. “Noh, olen!” en voinut valehdella. Eikä olisi ollut tietysti syytäkään.

Olimme lomalla viime viikolla Uudessa Meksikossa. Kohde on ollut toivelistallani jo kauan. Nyt oli tilaisuus lähteä, kun jetBlue aloitti nonstop lennot New Yorkista Albuquerqueen. Olimme varanneet yhden yön kentältä saavuttuamme. Kone oli 45 min myöhässä, ja hotelli oli lopettanut kuljetuksen kello 23. Kentän turvallisuusvirkailija soitti hotelliimme ja he heti lupasivat tulla hakemaan. Matkalla sinne  kuljettaja kertoi, ettei heillä ole huonetta, kylpyammetulva oli vioittanut useita huoneita sinä päivänä ja he olivat järjestäneet meille toiset yösijat. “Mutta tulkaa aamulla meille aamiaiselle!” Lupasimme. Auto haki meidät aamulla ja oma hotelli ei olisi voinut ollaa ystävällisempi! Vastaanottovirkailija halusi välttämättä paistaa minulle vohvelit. Autokuski hyöri ympärillä ja odotti, että voisi viedä meidät autovuokraamon aamiaisen jälkeen. Ja kummasti ei yhtään tuntunut, että loma voisi mennä pipariksi.

1. Turquise Highwaytä ylös Santa Fehen. Puolentoista tunnin matka kesti meillä viisi tuntia. Kerron. Pysähdyimme jokaikisen kuvattavan paikan kohdalla. Pysähdyimme kahdessa pienessä kaivoskylässä. Juttelimme kaikkien kanssa. Tuliaisia kertyi.  Yövyimme Santa Fessä kaksi yötä. Hotelli oli mitä ihanin, olimme varanneet tietämättämme butler service huoneen, hinta oli niin edullinen. Sieltäkäsin kiersimme kaupungin ja vierailimme 2. Bandelier Luonnopuistossa. Kiipeilimme 3. Tsankawi puiston kallioilla. Ihailin paikallisen intiaaniheimon saviastioita vanhan kaupungin gallerioissa, ruukkuja, jotka saattoivat maksaa jopa kymmeniä tuhansia dollareita. Alkuun tietysti pääsi jo muutamalla kympillä, mutta olen …hmm… ryhtynyt keräilijaksi. Itse asiassa rakastan niitä ehkä kaikkein eniten kaikista käsitöistä! 4. Ostin siis muutaman. Santa Fen kaupunki on täynnä gallerioita, sadoittain jopa, Adobe rakennukset ympäröivät maisemaa. Värikylläisyys on huumaavaa! Ihmiset herkkiä tarttumaan keskusteluun ja kaikilla on aikaa. Lämpötilat heiluivat sadan Fahrenheitin nurkilla, plus 36-37 Celsiusta. Mutta, kuten sanotaan, se on kuivaa kuumuutta. Siitä ei kärsi. Paikallinen maantieteellinen korkeus kyllä janotti loputtomasti ja vei jopa hieman ruokahalua. Sehän ei taas ole paha ollenkaan!

5 Matka Taosiin alkoi Route 285:lla. Matkallamme oli tarkoitus ajaa kaunista maisematietä, mutta liittymä meni ohi huomaamattamme ja pysyimme Highwayllä. Onneksi. Löysimme yllättäen suuren romulan, missä olisi voinut kuvailla monta päivää!  7. Saavuttuamme Taosiin, Isäntä halusi ensin ajaa katsomaan Rio Granden jokikuilua. Olen Vuoksen rannalta. Grande? Todellakin! Laiha kuiva joki lirutteli jo matkamme varrella, eikä kuilussa ollut juuri sen enempää. ( Myönnän, olihan se nyt iso joki ja pudotus oli huikea 300 metriä! ) 6. Tapasin siellä ensimmäisen suomalaisen, Monan. Seuraavana päivänä toisen, Ninan. Meitä on joka paikassa! 7. Nautimme mielenkiintoisen aterian uudessa ravintolassa.  Yövyimme historiallisessa Taos Inn hotellissa, missä bandit soittavat joka ilta puoleen yöhön. 8. Vierailimme paikallisessa museossa ja 9. Taos Pueblossa, UNESCON mukaan kauimmin asutussa intiaani yhteisössä. Muuten Dennis Hopper (Easy Rider) on haudattu Taosissa, mutta en saanut Isäntä lähtemään sinne. Hautuumaat eivät ole hänen lempikohteitaan. Ei elävien eikä kuolleiden. Kylän värinä oli vanhaa hippiä, uninen Santa Fehen verrattuna, parrakkaita miehiä, pitkä-harmaatukkaisia naisia maataviiltävine hameineen. Taiteilijoita, kaikennäköisiä.

10. Takaisin etelään High Road to Taos tietä myöten, matkamme kesti taas monenkertaa kauemmin kuin turistikirjat antavat ymmärtää. 11. Kaksi viimeistä yötä olimme taas luksuksen sylissä Santa Anassa. Tamayasta olimme kartoittaneet matkan Acomaan. Kuin manteli puuron pohjalla, tuskin maltoin odottaa! Ennakko-odotukset olivat korkeat, eivätkä ne pettäneet nytkään! 12. Route 66 myöten, pätkittäin, ajoimme viimeisenä päivänä Albuquerqueen, missä keskikaupunki oli vielä 50-60 luvun vireinen. Söimme New York Style pitsat ennen kentälle paluuta, enough of chili, green or red, 1200 kilometriä auton mittarissa.

Toivottavasti jaksan kertoa nämä kaikki teille tällä viikolla kuvin ja sanoin! Eikä matkamme mennyt pipariksi paitsi ehkä varrattuna pipariherkkuihin!