WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Uudessa Meksikossa: kuvia ja tarinoita.

2 Comments

“Olet varmasti suomalainen”, sanoi nuori nainen minulle suomeksi Taosissa. “Noh, olen!” en voinut valehdella. Eikä olisi ollut tietysti syytäkään.

Olimme lomalla viime viikolla Uudessa Meksikossa. Kohde on ollut toivelistallani jo kauan. Nyt oli tilaisuus lähteä, kun jetBlue aloitti nonstop lennot New Yorkista Albuquerqueen. Olimme varanneet yhden yön kentältä saavuttuamme. Kone oli 45 min myöhässä, ja hotelli oli lopettanut kuljetuksen kello 23. Kentän turvallisuusvirkailija soitti hotelliimme ja he heti lupasivat tulla hakemaan. Matkalla sinne  kuljettaja kertoi, ettei heillä ole huonetta, kylpyammetulva oli vioittanut useita huoneita sinä päivänä ja he olivat järjestäneet meille toiset yösijat. “Mutta tulkaa aamulla meille aamiaiselle!” Lupasimme. Auto haki meidät aamulla ja oma hotelli ei olisi voinut ollaa ystävällisempi! Vastaanottovirkailija halusi välttämättä paistaa minulle vohvelit. Autokuski hyöri ympärillä ja odotti, että voisi viedä meidät autovuokraamon aamiaisen jälkeen. Ja kummasti ei yhtään tuntunut, että loma voisi mennä pipariksi.

1. Turquise Highwaytä ylös Santa Fehen. Puolentoista tunnin matka kesti meillä viisi tuntia. Kerron. Pysähdyimme jokaikisen kuvattavan paikan kohdalla. Pysähdyimme kahdessa pienessä kaivoskylässä. Juttelimme kaikkien kanssa. Tuliaisia kertyi.  Yövyimme Santa Fessä kaksi yötä. Hotelli oli mitä ihanin, olimme varanneet tietämättämme butler service huoneen, hinta oli niin edullinen. Sieltäkäsin kiersimme kaupungin ja vierailimme 2. Bandelier Luonnopuistossa. Kiipeilimme 3. Tsankawi puiston kallioilla. Ihailin paikallisen intiaaniheimon saviastioita vanhan kaupungin gallerioissa, ruukkuja, jotka saattoivat maksaa jopa kymmeniä tuhansia dollareita. Alkuun tietysti pääsi jo muutamalla kympillä, mutta olen …hmm… ryhtynyt keräilijaksi. Itse asiassa rakastan niitä ehkä kaikkein eniten kaikista käsitöistä! 4. Ostin siis muutaman. Santa Fen kaupunki on täynnä gallerioita, sadoittain jopa, Adobe rakennukset ympäröivät maisemaa. Värikylläisyys on huumaavaa! Ihmiset herkkiä tarttumaan keskusteluun ja kaikilla on aikaa. Lämpötilat heiluivat sadan Fahrenheitin nurkilla, plus 36-37 Celsiusta. Mutta, kuten sanotaan, se on kuivaa kuumuutta. Siitä ei kärsi. Paikallinen maantieteellinen korkeus kyllä janotti loputtomasti ja vei jopa hieman ruokahalua. Sehän ei taas ole paha ollenkaan!

5 Matka Taosiin alkoi Route 285:lla. Matkallamme oli tarkoitus ajaa kaunista maisematietä, mutta liittymä meni ohi huomaamattamme ja pysyimme Highwayllä. Onneksi. Löysimme yllättäen suuren romulan, missä olisi voinut kuvailla monta päivää!  7. Saavuttuamme Taosiin, Isäntä halusi ensin ajaa katsomaan Rio Granden jokikuilua. Olen Vuoksen rannalta. Grande? Todellakin! Laiha kuiva joki lirutteli jo matkamme varrella, eikä kuilussa ollut juuri sen enempää. ( Myönnän, olihan se nyt iso joki ja pudotus oli huikea 300 metriä! ) 6. Tapasin siellä ensimmäisen suomalaisen, Monan. Seuraavana päivänä toisen, Ninan. Meitä on joka paikassa! 7. Nautimme mielenkiintoisen aterian uudessa ravintolassa.  Yövyimme historiallisessa Taos Inn hotellissa, missä bandit soittavat joka ilta puoleen yöhön. 8. Vierailimme paikallisessa museossa ja 9. Taos Pueblossa, UNESCON mukaan kauimmin asutussa intiaani yhteisössä. Muuten Dennis Hopper (Easy Rider) on haudattu Taosissa, mutta en saanut Isäntä lähtemään sinne. Hautuumaat eivät ole hänen lempikohteitaan. Ei elävien eikä kuolleiden. Kylän värinä oli vanhaa hippiä, uninen Santa Fehen verrattuna, parrakkaita miehiä, pitkä-harmaatukkaisia naisia maataviiltävine hameineen. Taiteilijoita, kaikennäköisiä.

10. Takaisin etelään High Road to Taos tietä myöten, matkamme kesti taas monenkertaa kauemmin kuin turistikirjat antavat ymmärtää. 11. Kaksi viimeistä yötä olimme taas luksuksen sylissä Santa Anassa. Tamayasta olimme kartoittaneet matkan Acomaan. Kuin manteli puuron pohjalla, tuskin maltoin odottaa! Ennakko-odotukset olivat korkeat, eivätkä ne pettäneet nytkään! 12. Route 66 myöten, pätkittäin, ajoimme viimeisenä päivänä Albuquerqueen, missä keskikaupunki oli vielä 50-60 luvun vireinen. Söimme New York Style pitsat ennen kentälle paluuta, enough of chili, green or red, 1200 kilometriä auton mittarissa.

Toivottavasti jaksan kertoa nämä kaikki teille tällä viikolla kuvin ja sanoin! Eikä matkamme mennyt pipariksi paitsi ehkä varrattuna pipariherkkuihin!

2 thoughts on “Uudessa Meksikossa: kuvia ja tarinoita.

  1. Oi, varmaan ihana matka! Ja pienet vastoinkäymiset eivät onneksi haittaa. Senhän takia matkalle lähdetään, ettei kaikki ole samoin kuin kotona.

    Uskon, että tuolla tulee keräilijäksi! Värit ovat varmaan huumaavat!!

    Minä olisin lähtenyt kanssasi Hopperin haudalle. Hopper on yksi lempinäyttelijöistäni.

  2. susupetal, olisimme ottaneet sinut mukaan! Isäntä tekee niin hyvät matkasuunnitelmat, ettei tarvitse muuta kuin omat kamat mukaan ja matkaan! Kurioositeettina olisin halunnut nahdä Hopperin haudan, acidheadhän hän oli ja muutenkin kuuskytluvun aikalainen. Näin Easy Riderin Frankfurtissa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s