WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


6 Comments

11. Santa Ana

_DSC0327 blog

Viimeisin yöpymispaikamme oli Hyatt Tamaya Santa Anassa, Albuquerquesta hieman pohjoiseen. Merkkien mukaan seurasimme sinne, luulimme jo, että olimme eksyneet kun tie muuttui yksikaistaiseksi, ja hotelli oli niin upeasti naamioutunut maisemaan, ettei sitä heti juuri huomannut ennenkuin olimme jo perillä. Kaunis kolmikerroksinen adobe rakennus, yleiset tilat olivat avarat ja aitoja tekstiilejä ja savituotteita oli runsaasti esillä. Istutukset olivat paikallisia kasveja hyötypuutarhoineen. Hotelli oli hyvin perhekeskeinen ja ohjelmaa oli tarjolla sen mukaisesti, polkupyöriä, hevosia, juoksupolkuja, liukumäki yhdellä uima-altaalla. Mielestäni paikka ei kuitenkaan ollut meluisa ja hotellin tyylikkyys miellytti meitä.

_DSC0449 blog

Istahdimme kahvilaan nauttimaan pienen iltapäiväpalan, rieskan tyylinen leipä, minkä päällä oli kreikkalaista juustoa, ei vahva fetaa vaan melkein cheesecaken makuista hieman makeahkoa juustoa, höyrytettyjä päärynänpaloja, arugula salaattia missä pekonimuruja. Nam nam. Painikkeeksi lasillinen turkoosia margaritaa, (teguilaa sekoitettuna Blue Curacaoon, sweet and sour mix ja ananasmehua). Taustalla soitti kaksi paikallista poikaa. Mikä oli ollessa. Tähän voisi tottua!

_DSC0323 blog

_DSC0329 blog

Tilava huone oli astikkaasti paikallisin tekstiilein sisustettu, parveke avautui uima-altaille, joita oli kolme. Kuvassa oleva oli hiljainen allas, jossa löhöilimme tunnin pari. Uinnin jälkeen myöhemmin iltapäivällä istuimme avotulen ääressä, seurasimme hääseurueen menoa, katselimme lasten hiillostavan mashmellows karkkeja, ilma oli tyyni ja hiljainen. Isäntä oli yllättänyt ravintolavarauksella illaksi! High Finance ravintola oli kahden mailin korkeudella, jouduimme matkaamaan sinne köysiradalla.  Ruoka ei valttämättä ollut erikoisempaa, vaikka hinnat olivat kalliita ja palvelu oli hyvää. Mieleni teki toista margaritaa, ja sain niin vahvan juoman, etten voinut nauttia kolmea siemausta enempää, vaan pyysin heitä laimentamaan juoman. Sininen juoma muuttui vihreäksi ginger alen ansiosta, mutta se oli silti juomakelvotonta. Luulen että korkeudella oli myös tekemistä moisen kurjuuden kanssa. Näkymät olivat hulppeat! Albuquerquen iltavalot levisivät silmien eteen, päiväsaikaan ei olisi edes voinut kuvitella kaupungin laajuutta matalien abobe-rakennusten sulautuessa maisemaan.

_DSC0438 blog

Huomenna meitä odotti kauan suunniteltu matka Acoma intiaaniheimon kylään.

_DSC0450 blog

_DSC0295 blog


2 Comments

10. Paluumatkalle, jo?

Takasin etelään ajoimme nyt sitä aiemmin ohitettua High Road to Taos tietä. Paitsi nyt se oli meille from Taos. Matka alkoi ylös-alaskiertelevillä mäkisillä maisemilla. Tiellä tuskin ohitti auto suuntaan tai toiseen. Se oli meidän!

_DSC0280 blog

Tie kierteli pienten kylien ohi, kunnes saavuimme tavoittamallemme paikalle, kylään nimeltä Chimayó. Parkkeerasimme automme vanhan talon, ranchin, eteen, mikä sopivasti ilmaantui lounasaikaan. Nälkä jo kurnikin vatsanpohjalla.

_DSC0281 blog

Ruokalistalta löytyi ainoastaan meksikolaista, chili-sitä ja chili-tätä ruokaa. Isäntä tilasi kanaa, pollo, lisukkeina riisiä ja kaksi calabacitas. (Calabas kurpitsajauhoista tehty ontto leipä, sämpylä.) Hän ei osannut valita vihreää eikä punaista chiliä,  joten hän sai molempia. Vihreä oli kuulema vähemmän tulista. Minun salaattini, Chicken Fajita Salad, oli muhkea ja ranch dressing oli chilillä tulistettu. Tuskin jaksoin syödä edes loppuun.

IMG_0264 blog

IMG_0263 blog

_DSC0282 blogTunnelma oli rauhaisa, vaikka ravintola oli täynnä. Onnistuin nappaamaan kuvan, kun ympärillä olevat pöydät olivat hetken tyhjiä. Siten pieni kipaisu puotiin, josta lensivät mukaan kauniit keraamiset enkelit tuliaisiksi enkekeliystäville. Ja sitten koko pysähdykseen syyhyn, Santuarioon.

_DSC0284 blog

Pieni adobe pyhäkkö oli vanha. Sen historiaan ja maineseen kuului tarina: Munkki oli nähnyt valon loistavan vuorenrinteellä. Hän lähti sitä kohti ja löysi krusifiksin. Kolme kertaa risti kulki kulkueen mukana naapuri kyliin, missä se katosi ja aina löytyi samalta paikalta, mistä munkki oli sen alunperin löytänyt. Paikalle rakennettiin kirkko. Pian sen jälkeen ihmeparantumisia alkoi tapahtua.  Hiekan on todettu olevan se parantava voima, sitä sekoitettiin veteen, sitä syötiin, sitä hierotiin sairaille ja kipeytyneille paikoille. Pyhinvaeltajat matkaavat sinne vieläkin ja kyynärsauvoja ja vaikka mitä oli kasattu kirkon nurkkaan, niitä ei enää tarvittu! Koska olimme suhtkoht hyvässä ruumiin- ja sielunvoimissa, jätimme hyvästit santuariolle, piipahdimme sisälle toiseen pyhäkköön, The Holy Child of Atocha, Santo Niño de Atocha, kirkot kierrämme aina antaumuksella, eikä kaukaa kuten monet turistit,  emme voi olla ihailematta sitä käsityötä ja taidetta, minkä uskonto on saanut ihmiset luomaan. Kävelemme siis ihan sisälle asti. Chilikaupat jätimme väliin!

_DSC0286 blog

Jatkoimme matkaamme seuraavaan hotellimme, jossa näin jo viileän margaritan odottavan.


2 Comments

9. Seuraavana päivänä 2/2

Jatkoimme matkaamme Taos Puebloon.

Sen adobe rakennukset ovat juuri niitä, mitä suuri yleisö mieltää  intiaanin asumuksiksi, tiipii telttaa lukuunottamatta. Adobe; ruskeaa multaa, hiekkaa ja lantaa, sekä vettä olkiin sekoitettuna. Tuloksena vahvat paksut seinät, mitkä suojaavat ja pitävät asuintilat vilpoisina. UNESCO on nimittänyt sen World Heritage Site alueeksi, siellä on asuttu jatkuvasti yli tuhat vuotta. Nykyisin pysyviä asukkaita on noin 150. Oppaanamme oli taosilainen nuori nainen, arkkitehtioppilas. Kaikkea sai kuvata, jos oli ostanut kamerapassin. Kiersimme alueen ensin oppaan kanssa, ja sitten kävelimme omin nokkinemme alueella ja kaupoissa toisen tunnin. Ostin maissileivän, minkä toimme kotiin ja nautimme sen perheen kanssa lisukkeina juustoa ja sangriaa.  Ostoskassiin jäi myös hopeiset korvakorut ja pari muuta tuliaista. Juttelimme paikallisten asukkaiden kanssa heidän kaupoissaan. Näin kolibreja lentelevän yhden oven pielessä, en saanut kunnon kuvaa. Sweet grass tuoksui ilmassa.

*click* ensimmäiseen kuvaan ja se avaa gallerian.