WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

10. Paluumatkalle, jo?

2 Comments

Takasin etelään ajoimme nyt sitä aiemmin ohitettua High Road to Taos tietä. Paitsi nyt se oli meille from Taos. Matka alkoi ylös-alaskiertelevillä mäkisillä maisemilla. Tiellä tuskin ohitti auto suuntaan tai toiseen. Se oli meidän!

_DSC0280 blog

Tie kierteli pienten kylien ohi, kunnes saavuimme tavoittamallemme paikalle, kylään nimeltä Chimayó. Parkkeerasimme automme vanhan talon, ranchin, eteen, mikä sopivasti ilmaantui lounasaikaan. Nälkä jo kurnikin vatsanpohjalla.

_DSC0281 blog

Ruokalistalta löytyi ainoastaan meksikolaista, chili-sitä ja chili-tätä ruokaa. Isäntä tilasi kanaa, pollo, lisukkeina riisiä ja kaksi calabacitas. (Calabas kurpitsajauhoista tehty ontto leipä, sämpylä.) Hän ei osannut valita vihreää eikä punaista chiliä,  joten hän sai molempia. Vihreä oli kuulema vähemmän tulista. Minun salaattini, Chicken Fajita Salad, oli muhkea ja ranch dressing oli chilillä tulistettu. Tuskin jaksoin syödä edes loppuun.

IMG_0264 blog

IMG_0263 blog

_DSC0282 blogTunnelma oli rauhaisa, vaikka ravintola oli täynnä. Onnistuin nappaamaan kuvan, kun ympärillä olevat pöydät olivat hetken tyhjiä. Siten pieni kipaisu puotiin, josta lensivät mukaan kauniit keraamiset enkelit tuliaisiksi enkekeliystäville. Ja sitten koko pysähdykseen syyhyn, Santuarioon.

_DSC0284 blog

Pieni adobe pyhäkkö oli vanha. Sen historiaan ja maineseen kuului tarina: Munkki oli nähnyt valon loistavan vuorenrinteellä. Hän lähti sitä kohti ja löysi krusifiksin. Kolme kertaa risti kulki kulkueen mukana naapuri kyliin, missä se katosi ja aina löytyi samalta paikalta, mistä munkki oli sen alunperin löytänyt. Paikalle rakennettiin kirkko. Pian sen jälkeen ihmeparantumisia alkoi tapahtua.  Hiekan on todettu olevan se parantava voima, sitä sekoitettiin veteen, sitä syötiin, sitä hierotiin sairaille ja kipeytyneille paikoille. Pyhinvaeltajat matkaavat sinne vieläkin ja kyynärsauvoja ja vaikka mitä oli kasattu kirkon nurkkaan, niitä ei enää tarvittu! Koska olimme suhtkoht hyvässä ruumiin- ja sielunvoimissa, jätimme hyvästit santuariolle, piipahdimme sisälle toiseen pyhäkköön, The Holy Child of Atocha, Santo Niño de Atocha, kirkot kierrämme aina antaumuksella, eikä kaukaa kuten monet turistit,  emme voi olla ihailematta sitä käsityötä ja taidetta, minkä uskonto on saanut ihmiset luomaan. Kävelemme siis ihan sisälle asti. Chilikaupat jätimme väliin!

_DSC0286 blog

Jatkoimme matkaamme seuraavaan hotellimme, jossa näin jo viileän margaritan odottavan.

2 thoughts on “10. Paluumatkalle, jo?

  1. Herkulliselta näyttää, vaan en minäkään kovin tulista ruokaa ole oppinut syömään.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s