WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

jostakin tulossa

Leave a comment

***
Jostakin tulossa
jonnekin menossa.
Matkastasi en tiedä
enkä mitä mukanasi kannat.
***
Jos tietäisin
 sanoisin eri tavalla päivää.
***
Katsoisin toisin.
-Maaria Leinonen
***
Runo sisäistää vahvasti sen tunteen, mitkä nämä sota-ajan kirjeet tuovat mieleeni.  Liitän se tähän evakko-aiheiseen kirjeeseen, jonka Helvi on kirjoitttanut  Kirstille.
***
 6.9-44
Kirsti hyvä!
Sydämmelliset syyskesän terveiseni  täältä. Kiitän ensinnäkin parhaimmiten kirjeestäsi, jonka olen saanut jo aikoja sitten, mutta pyydän annahan anteeksi minulle tää ääretön hitauteni. Puolustaudun sentään osittain sillä, kun minun ei silloin tullut vastattua, niin sitten kun tuli se suur rynnistys, arvelin, ettet sinäkään varmaan enää ole entisessä paikassasi. Siksipä en yrittänytkään vastata ennenkuin sain varman tiedon nykyisestä olinpaikastasi.  Näin teidän äidin kerran linja-autossa kun olin menossa Särkisaloon ja hän oli ollut käymässä H:gissä y.m. sukulaisissa niin hältä sain sinun osoitteen. Ja siksipä nyt ryhdyn tähän touhuun, vihdoinkin.
Niin, onhan sitä sattunut monenlaista ikävää siitä, kun sinä täältä lähdit. Varsinkin kun ajattelee taas tuota Karjalan väestön kohtaloa, joka toisen kerran sai jättää nuo rakkaat kotikontunsa ja lähteä kohti tuntematonta tulevaisuutta. Kyllä he ainakin ovat uhranneet puolestaan kaiken, minkä ovat voineet; kotinsa, omaisuutensa, toiset melkein kaiken. Voiko suurempaa uhria enää vaatia. Mutta, sittenkin, he kantavat kuormansa valittamatta. Me emme tosiaan ymmärrä heitä, niinkuin meidän tulisi, emmekä heidän kuormaansa kyllin keventää. Mutta toivomme, että Jumala antaa heille voimia kestämään ja keveinä kantamaan sen ristin, joka heidän kannettavakseen on suotu. Nythän meille on koittanut rauha ainakin vähäksi aikaa tai oikeastaan aselepo tällä kertaa sanottuna.
Tuntuu melkein uskomattomalta ja suuresti jännittyneenä varton tietoa siitä, minkälainen rauha meillä on odotettavissa. Suurin toivein, joskus ehkä pettyneinä saamme käydä tulevia aikoja kohti. Emme tosiaan tiedä minkälainen on tulevaisuutemme, mutta toivomme ainakin onnellista tulevaisuutta. Siitä hyvä, ettei ihmishenkien menetyksiä ainakaan enää ole. Onhan meiltä vaadittukin niin äärettömän paljon kallista viljaa jota koskaan ei takaisin saa.
Muuten tässä kesken kaiken r:va Hallenberg asuu nyttein meillä , niinkuin ennen muinoinkin. Hältä jäi melkein kaikki tavarat sinne, ainostaan vain vaatetta ja jalkineita sai mukanaan. Kaikki muu jäi ja  hänkin oli ostanut uudet huonekalut ynnä muuta paljon. Kyllä se tietysti harmittaa, mutta siitä ihmeellistä, he eivät valita.
Niin, eipä tänne muuten kuulu kummempia, entistä rauhaa vain. Kiirettä on todella ollut ja on jatkuvastikin vielä pitkään aikaa. On ollut muuten hyviä ilmoja, paitsi tämän viikon on satanut ihan tähän asti aina vähän väliä. Mutta kait sitä hyviäkin ilmoja taas tulee, kunhan ehtii.
Mitä sinä pidät uudesta olinpaikastasi? Kait sentään hyvin sielä viihdyt, sepä pääasia.
Enpähän tässä tämän enempää. olet varmaan jo kovasti kyllästynyt tähänkin ja sitäpaitsi olen kirjoittanut tämän tavallista nopeammin. Uskon, että kynä on jo aivan kuumana. Siispä kaikkien meidän terveiset sinulle sekä hyvää jatkoa. Monin syd. terveisin, Helvi.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s