WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


34 Comments

kahvikupposen ääressä

Haastanpa muutaman teistä vastaamaan seuraaviin kysymyksiini näin uuden vuoden alussa.

IMG_0023 blog

Uteliaisuuttani tein Curious Blogger Award haasteen ja kuvan. Laitan kiertämään ja vastaan itse viikon kuluttua.

“Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidän bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissä! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole aivan pakko jakaa 🙂 Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin.

Aloitan itse kymmenen sarjalla, siis tässä, arleena, sannetuulestatemmattua, susupetal, isopeikko, sirpaelosuoja, Der Seidenspinnerpieni lintu ja aimarii ilman sen kummempää järjestystä. Blogiystäväni, jos satut lukemaan tämän postauksen, vie mukanasi ja kerro kun olet vastannut. Nimesi ei tarvitse olla listalla, ilahdun, jos vastaat! Olen utelias!

1. Mikä on sisustustyylisi?

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

4. Mihin käytät paljon rahaa?

5. Mistä onnesta unelmoit?

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

7. Missä asiassa olet tunnollisin?

 8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

10. Mikä on miehen paras ominaisuus?


Leave a comment

Juorukonferenssi 2/2

Tammela 6.9.44

Kirsti hyvä!

Monet kiitokset kirjeestäsi, missä mukavasti kerroit elämästänne ja tapahtumista siellä päin. Eikö ole taaskin todettava, että Suomi on pieni, kun aina sattuu kohdallemme tuttavien tuttavia, menee sitten minnepäin tahansa. Enpä olisi osannut kuvitella, että joskus olette Lasosen Jennyn kanssa saman katon alla hommissa. mutta ihmeitä sattuu usein ja paljon. Mukava tytär, eikös vaan? Olen hänele myöskin kirjevelkaa pitkän ajan takaa, niin kelvottoman huonosti pidän velvollisuuksistani kiinni. Sanohan hänelle terveisiä, että “piakkoin” kirjoitan hänelle, kun aikaa sattuu. Kylläpä hänelläkin on ollut raskasta, kun hän on joutunut sodassa menettämäänn niin paljon ja sellaista, mitä ei mikään aineellinen pysty korvaamaan.

Mitä siellä tuumitaan tästä ihmeestä, mikä nyt taphtui rintamallamme ja suhteisamme ryssään? Onko mieliala kovin matalalla vai jaksetaanko vielä olla edes hiukasen toivorikkaita? Kyllä se tuntuu katkeralta, kun tietää, että ehdot tulevat olemaan kovia tapahtui mitä hyvänsä, mutta ei meidän auta ruveta napisemaan vastaan, tapahtui mitä hyvänsä, sillä sen tekevät hallitus ja presidentti, mikä maallemme tällä kertaa on parhaaksi. Lopullinen selvitys ei tapahdu kuitenkaan nyt eikä lopullisia rajoja vedetä tällä kertaa. Odottakaamme vain aikaa parempaa. ehkei se niin tavattoman kaukana olekkaan. Sillä vaikka nyt ryssä saakin niin paljon jalansijaa, niin varmasti sen nykyiset “ystävät” vielä ajavat sen hyvää vauhtia takaisin, kuinka pian, sen aika tulee näyttämään. Silloin Suomellekin jaetaan taas oikeutta-eikö niin?

Et voi uskoa kuinka suuresti olen nauttinut koko kesän tämän seudun kauneudesta ja eteenkin uimisesta saunoineen. Olen näet säännöllisesti käynyt 2 kertaa viikossa saunassa ja kyllä se on ihanaa. Tässä talossa lämmitetään aina niin usein ja nytkin kirjoittelen tätä yöpaita ylläni, kun en saunassa viitsi enempää panna ylleni.  Tänään olikin taas harvinaisen kuumat löylyt. Olen tähän asti luullut, että saunottaminen laihduttaa, mutta minun nähden tuo näyttää vaikuttavan päinvastoin. Saan tietysti kauhean ruokahalun enkä malta olla syömättä ja se taas vuorostaan johtaa lihomiseen. Olen käynyt luovuttamassa vertakin, mutta sillä on samanlainen vaikutus.

Anni oli täällä elokuun alkupuolella puolitoista viikkoa kesäloman vietossa. Hän harrasti etupäässä makaamista, milloin järvenrannassa, milloin sängyssä, kun näes ei uskaltanut jäädä yöksi ulos. Oli eri kivaa, kun oli omaa väkeä täällä. H:n Hilkka tuli hänen mukanaan ja oli täällä 3 päivää. Et voi uskoa kuinka tavattomasti he raahasivat herkkuja tullessan. Heillä oli suuri täytekakku, mikä oli teetetty Turussa, toista kakkua, useita erilaisia pikkuleipiä ja pullia ja pullaa. Kun minä olin yrittänyt myöskin vaatimattomasti leipoa jotakin puolestani, koreili miedän kahvipöydässämme aina 7-8 lajia leipää. Se oli vallan ylellisyyttä, mutta kieltämättä maistui erinomaiselta, kun ei sellaiseen ole tottunut. Anni meni sitten maataloustöihin ja tuli uudestaan Ilmin kanssa Ilmin päivää fiiraamaan tänne. He tulivat lauantaina, jolloin Ilmin päivä oli ja menivät takaisin maanantaina. Heillä oli taas täytekakku voikuorrutuksella, hyvät pullat ym. sortit ja niin  sitä sitten juhlittiin. Kyllä uskon, että perniöläisiä ystävia ja tuttavia harmitti, kun Ilmi ei pitänytkään heille herkuistaan kuuluisaksi tulleita nimipäiviään vaan ikäänkuin karkasi tänne. Minä puolestani olin hyvin leuhka, sillä eihän sitä kaikille lähdetä matkojen takaa pitämään nimipäiviä. Tälläisessä touhussa aika onkin mennyt niin hirmuisen äkkiä, etten tahdo millään käsittää, että nyt ollaan jo syyskuussa ja kohta saa ruveta odottelemaan joulua. Mitä ja millaista meillä silloin on, on vielä suuri kysymysmerkki, mutta toivotaan ja rukoillaan parasta mahdollista.

Oletko kovasti Perniön tapahtumien tasolla? Siellä sattuu ja tapahtuu varmasti paljon sellaistakin, mistä Anni ei muista minulle kertoa. Suurin uutinen, minkä sinäkin jo ehkä tiedät, on tällä kertaa luultavasti se, että ystävämme Kalle J. luopuu kruunustaan kansahuollossa. Mitäköhän kaikkea siinä piilee, kumpa sen tietäisi. Ministeriöstä oli kuulemma joku aika sitten “etsivät” siellä, en tiedä sitten etsiskelyn tuloksista. Hän oli kuulemma itse sanonut, että hän ei viitsi aina tapella ihmisten kanssa ja ministeriön kanssa eikä viitsi kuunnella ihmisten haukkumisia. Hm! Tähän asti hän on aina siitä nauttinut vaan kuten muistat hänen itsensä sanoneen. Kyllä todellakin olisin utelias tietämään tästäkin jutusta tarkemmin. Olen ajatellut kirjoitta Lyylille, mutta eipä ole tullut toimeksi. Voi Irja parkaa, missä lävessä hän on siellä tällä kertaa! RV:n vaimolla on kuulemma ollut taas kesken meno-älä naura-kyllä kait muistat mitä se tavallisesti vaikutti kanslian tapahtumiin. Mehän melkein saimme tuntea siihen tapahtumaan itsemme syyllisiksi. En muista sentään, oliko sinun aikanasi sellaista tapahtunut, Pappilan Liisa saa taas piakkoin vauvan, ja jos vielä jatkan tätä pikku-uutisten lukua, niin näin tämän päivän lehdestä, että Jommu on vihitty kristilliseen avioliittoon Helsingissä. Niin ne nuoret menee naimisiin. Minä vaan olen ja pysyn kunniallisena semmoisena. Kävin Annin kanssa toivioretkellä Urjalassakin, kun kuulin että siellä löytyy yksi sopivan vanha miäs, jota kenenkään ei ole onnistunut vielä kaapata itselleen, mutta taisi jäädä tuokin matka tuleksettomaksi, vaikka onnistuin hänet tapamaan. Toivossa elän kuitenkin vielä.

Kysyit P:lehdosta. Onko Jenny udellut sen takia, kun tuo rakas lähimmäinen silloin muisti käydä Helsingissä treffaamassa. Joo, satu on tämänlainen. Hänen korkeutensa kapteeni P. kirjoitteli tänne aluksi useampaan otteeseen heti muuton jälkeen saamatta vastausta. Lopulta katsoin itselleni edulliseksi vastata hänelle ja taisin olla silloin hieman terävällä tuulella, koskapa onnistuin lopettamaan postinrasituksen siltä taholta. Olen viime aikoina joskus muistanut. että missähän se ukko lienee, mutta en luule tuon muistamisen johtuneen mistään muusta kuin vaan tavallisesta “lähimmäisen rakkaudesta”. En sillä mitään väliä senpuolestaan pitäisi, vaikka hänet joskus sattumalta vielä tapaisinkin Perniössä, mutta toivottavasti minun ei tarvitse häntä tavata täälläpäin. Jos sattumalta näet, kerro “rakkaat” terveiset.

Kyllä ihmettilin silloin kirjettäsi, mikä oli tullut 1:75 merkillä. En joutunut lunastamaan ja vähällä piti, etten ruvennut itsekin harrastamaan samaa tyyliä. Ei olisi nti P. päästänyt sellaista käsistään.

Silmiäni kirvelee saunan jälkeen aikalailla ja lopetankin nyt tähän. Kirjoitukseni on kuin harakanvarpaan jälkiä olisi paperilla, mutta niinkuin tiedät oli “huolimattomuus yksi hyveistäni”. Annathan taas kuulua, minnepäin nyt ensimmäiseksi aiotte lähteä vai pysyttekö sielläpäin edelleen. Voipa hyvin taas ja yritä pysyä reippaalla mielellä, vaikka onkin raskasta. Tällä kertaa unisin mutta parhain terveisin, Lyyli.


Leave a comment

Juorukonferenssi 1/2

30.8.44

Heipä hei, Kirsti

Näin alkajaisiksi heti kiitos kirjeestäsi. Tämä kirje on ollut koko kuukauden tekeillä, kuori valmiina, mutta sen parempaa siitä ei ole tullutkaan.

Olemme Ailan kanssa olleet vallan surkeina, kun huomenna on Äijän viimeinen lomapäivä ja sitten hän tulee taas karjumaan toimistoon. Siellä on muuten kova pauke nyt, kun yläkertaan rakennetaan äitiysneuvola. Kansanhuollon uutisista voin mainita sen verran, että Jokinen on sanonut irti 1.10 alkaen. Uusia flikkoja sinne on otettu ainakin 4, joten sitä apuväkeä on siellä ainakin 10. Tiedätkös, niihin kunnantalon omenapuihin ei tule nyt kuin muutama omena, joten se herkuttelu jää nyt hyvin vähiin.

Parina päivänä meillä on ollut sotakuukausipalkkojen tarkastaja. Jokseenkin  turha kappale. Kerttu häärää eri tarmokkaasti (? epäselvä sana), oikein nauru kelpaa sitä katsellessa. Ei se flikka kaipaa lomia eikä mitään, on vaan aina yhtä innostunut. Suurella vaivalla sain hänet kerran raahattua meille pitemmäksi aikaa, mutta kyllä oli vaikea saada häntä pysymään paikallaan. Ester oli meillä myöskin silloin ja meillä oli oikein mukavaa, kun muisteltiin vanhoja. Esterin kanssa me ei taidettu osata puhua niin järkeviä kuin Kerttu. Tulepeas sinäkin joskus Hertan kanssa tänne, niin pidetään oikea juorukonferenssi. Aijai kun heillä olikin ikävä Heikkiä. Haapanen on nyt sitten leski, hänen rouvansa kuoli pari viikkoa sitten. Koska ihmisen ei ole hyvä yksinänsä olla, niin me ollaan keksitty Merilästä hyvä parempi puolisko. Eri hyvä ratkaisu Lasse kullalle, silmän iloa ja Merilälle vanhuuden turva sitten kun kansanhuoto loppuu.

Meerikin on sitten taas naimisissa. Täällä kävi hiljattain viihdytyskiertuekin. Oli siellä aika mukavaa. Meille on nyt luvassa montakin huvia, kun tänne tulee offareita ja solttuja vahtimaan maatuskoja Kankkolla (?).  Saa sitten nähdä kuka pääsee saaliinjaolle.

Eilen illalla olin Lean luona asemalla. Siellä oli myöskin Vesan Mirja ja Ketosen Kallu, eli Mirjan heila. Nuori pari oli vaan niin kovin ujo. Mirja on saanut nyt paikan Hellaksella Turussa, palka 2800:- kk:ssa.

Kesälomastani ei tänä vuonna ole mitään tietoa, mutta eivätpä sitä saa paljon muutkaan. Meijan Keijokin on haavoittunut ei sentään vakavasti. Et voi uskoa miten maffi (?) Hilkka nyt on “Pojustaan”. Hän puhuu aina vaan sulhasestaan, joka on Kankaanpäässä Niinisalon upseerikoulussa. Kateeksi käy.

Pillerikin nyt häärää vallan mahdottomasti, kun hänen pitäisi mennä lukemaan farmaasiaa Hesaan. Sinne mekin nyt mentäisiin, jos olisi viime vuosi.

Voipa nyt paksusti ja kirjoittele taas, täällä tulee pitkä aika. Irja.