WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

suomalainen sunnuntai 2/2

Leave a comment

Hassua, miten tutustuu mukaviin ihmisiin! Facebook on ehdoton suosikkini. Olen valokuvakerhossa, mikä on aktiivinen ja kuvausten mukana virtaavat keskustelut ja kisailut. Opimme tuntemaan toinen toisemme. Tapasin heistä neljätoista viime maaliskuussa Oulussa ja nyt lokakuussa kotimaanmatkallani uudellen kaksi tyttöä Tampereella ja yhden vanhan ystävän Helsingissä.  Kuvailimme, juttelimme. Ennen täysin tuntemattomia, mutta nyt lasken heidät ystävikseni.

Yhteinen asia yhdistää.

IMG_0122 blog

Anne-Mari asuu parhaillaan Zürichissä. Hän on facebook kaverini sukusivuiltani. Olemme siis jotain kaukaista sukua, mitä, emme ole vielä selvittäneet. Heitin viestin, voisimmeko tavata joulumarkkinamatkallani. Sovimme siis sunnnuntain, kello neljä ja ajattelin, että voisimme käydä syömässä ravintolassa, jossa usein vierailemme Isännän kanssa. Ollessamme Schaffhausenissa saimme viestin häneltä, että kävisikö tapaaminen kaupungilla St. Jacobin kirkossa, jossa hänen suomalainen ystävättärensä laulaa kuorossa. Ilman muuta, olimme vapaat menemään ja tulemaan. Sitä paitsi kuoro oli Finnischer Chor! Uusia ja vanhoja suomalaisia joululauluja, glögiä, karjalanpiirakoita, lohileipiä…Ohjelma oli kauteen sopiva. Vanhoja klassikoita, Toivioretkellä, Joulun kellot, Arkihuolesi kaikki heitä jne.  Osa lauluista oli meille molemmille uusia ja tuntemattomia. Suomea, ruotsia, saksaa, latinaa…Kuoroa säesti urut, ihana harppu ja rummut. Kuten tiedätte, itken aina kirkoissa, ja taisi kyynel tai parikin taas vierähtää poskelle. Toinen puoli konsertista oli Leonard Bernsteinin Chichester Psalms. Osa lauletusta tekstistä oli hepreaa, suurin osa musiikista samoin. Solistina lauloi nuori 14-vuotias sveitsiläinen poika hallitulla enkelimäisellä sopraano-äänellään. Ohjelma oli juhlava, mutta häiritsi hieman keskustelua. Noh, vitsi vitsi. Kulttuuria ei ole koskaan liikaa ja juhlapäivien aikaan tervetullutta ohjelmaa. Meillä oli aikaa tarinoida ennen konserttia ja väliajalla sekä kävellessämme kirkosta rautatieasemalle, pysähtyen vähän väliä. Olimme ehdottomasti sitä mieltä, että tapaamme taas joskus uudelleen. Hänen kanssaan oli helppo jutella, aivan kuin vanhan ystävän olisin tavannut. Ulkomailla asuttu ja koettu elämä tietysti myös yhdistää, uuden sukulaisuuden lisäksi. Ihan hengenheimolaisia ollaan, sanoi Anne-Mari. Niin tuntui minustakin.

Ja tuntui sunnuntailta.

_DSC3406 blog

*click*

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s