WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Juorukonferenssi 2/2

Leave a comment

Tammela 6.9.44

Kirsti hyvä!

Monet kiitokset kirjeestäsi, missä mukavasti kerroit elämästänne ja tapahtumista siellä päin. Eikö ole taaskin todettava, että Suomi on pieni, kun aina sattuu kohdallemme tuttavien tuttavia, menee sitten minnepäin tahansa. Enpä olisi osannut kuvitella, että joskus olette Lasosen Jennyn kanssa saman katon alla hommissa. mutta ihmeitä sattuu usein ja paljon. Mukava tytär, eikös vaan? Olen hänele myöskin kirjevelkaa pitkän ajan takaa, niin kelvottoman huonosti pidän velvollisuuksistani kiinni. Sanohan hänelle terveisiä, että “piakkoin” kirjoitan hänelle, kun aikaa sattuu. Kylläpä hänelläkin on ollut raskasta, kun hän on joutunut sodassa menettämäänn niin paljon ja sellaista, mitä ei mikään aineellinen pysty korvaamaan.

Mitä siellä tuumitaan tästä ihmeestä, mikä nyt taphtui rintamallamme ja suhteisamme ryssään? Onko mieliala kovin matalalla vai jaksetaanko vielä olla edes hiukasen toivorikkaita? Kyllä se tuntuu katkeralta, kun tietää, että ehdot tulevat olemaan kovia tapahtui mitä hyvänsä, mutta ei meidän auta ruveta napisemaan vastaan, tapahtui mitä hyvänsä, sillä sen tekevät hallitus ja presidentti, mikä maallemme tällä kertaa on parhaaksi. Lopullinen selvitys ei tapahdu kuitenkaan nyt eikä lopullisia rajoja vedetä tällä kertaa. Odottakaamme vain aikaa parempaa. ehkei se niin tavattoman kaukana olekkaan. Sillä vaikka nyt ryssä saakin niin paljon jalansijaa, niin varmasti sen nykyiset “ystävät” vielä ajavat sen hyvää vauhtia takaisin, kuinka pian, sen aika tulee näyttämään. Silloin Suomellekin jaetaan taas oikeutta-eikö niin?

Et voi uskoa kuinka suuresti olen nauttinut koko kesän tämän seudun kauneudesta ja eteenkin uimisesta saunoineen. Olen näet säännöllisesti käynyt 2 kertaa viikossa saunassa ja kyllä se on ihanaa. Tässä talossa lämmitetään aina niin usein ja nytkin kirjoittelen tätä yöpaita ylläni, kun en saunassa viitsi enempää panna ylleni.  Tänään olikin taas harvinaisen kuumat löylyt. Olen tähän asti luullut, että saunottaminen laihduttaa, mutta minun nähden tuo näyttää vaikuttavan päinvastoin. Saan tietysti kauhean ruokahalun enkä malta olla syömättä ja se taas vuorostaan johtaa lihomiseen. Olen käynyt luovuttamassa vertakin, mutta sillä on samanlainen vaikutus.

Anni oli täällä elokuun alkupuolella puolitoista viikkoa kesäloman vietossa. Hän harrasti etupäässä makaamista, milloin järvenrannassa, milloin sängyssä, kun näes ei uskaltanut jäädä yöksi ulos. Oli eri kivaa, kun oli omaa väkeä täällä. H:n Hilkka tuli hänen mukanaan ja oli täällä 3 päivää. Et voi uskoa kuinka tavattomasti he raahasivat herkkuja tullessan. Heillä oli suuri täytekakku, mikä oli teetetty Turussa, toista kakkua, useita erilaisia pikkuleipiä ja pullia ja pullaa. Kun minä olin yrittänyt myöskin vaatimattomasti leipoa jotakin puolestani, koreili miedän kahvipöydässämme aina 7-8 lajia leipää. Se oli vallan ylellisyyttä, mutta kieltämättä maistui erinomaiselta, kun ei sellaiseen ole tottunut. Anni meni sitten maataloustöihin ja tuli uudestaan Ilmin kanssa Ilmin päivää fiiraamaan tänne. He tulivat lauantaina, jolloin Ilmin päivä oli ja menivät takaisin maanantaina. Heillä oli taas täytekakku voikuorrutuksella, hyvät pullat ym. sortit ja niin  sitä sitten juhlittiin. Kyllä uskon, että perniöläisiä ystävia ja tuttavia harmitti, kun Ilmi ei pitänytkään heille herkuistaan kuuluisaksi tulleita nimipäiviään vaan ikäänkuin karkasi tänne. Minä puolestani olin hyvin leuhka, sillä eihän sitä kaikille lähdetä matkojen takaa pitämään nimipäiviä. Tälläisessä touhussa aika onkin mennyt niin hirmuisen äkkiä, etten tahdo millään käsittää, että nyt ollaan jo syyskuussa ja kohta saa ruveta odottelemaan joulua. Mitä ja millaista meillä silloin on, on vielä suuri kysymysmerkki, mutta toivotaan ja rukoillaan parasta mahdollista.

Oletko kovasti Perniön tapahtumien tasolla? Siellä sattuu ja tapahtuu varmasti paljon sellaistakin, mistä Anni ei muista minulle kertoa. Suurin uutinen, minkä sinäkin jo ehkä tiedät, on tällä kertaa luultavasti se, että ystävämme Kalle J. luopuu kruunustaan kansahuollossa. Mitäköhän kaikkea siinä piilee, kumpa sen tietäisi. Ministeriöstä oli kuulemma joku aika sitten “etsivät” siellä, en tiedä sitten etsiskelyn tuloksista. Hän oli kuulemma itse sanonut, että hän ei viitsi aina tapella ihmisten kanssa ja ministeriön kanssa eikä viitsi kuunnella ihmisten haukkumisia. Hm! Tähän asti hän on aina siitä nauttinut vaan kuten muistat hänen itsensä sanoneen. Kyllä todellakin olisin utelias tietämään tästäkin jutusta tarkemmin. Olen ajatellut kirjoitta Lyylille, mutta eipä ole tullut toimeksi. Voi Irja parkaa, missä lävessä hän on siellä tällä kertaa! RV:n vaimolla on kuulemma ollut taas kesken meno-älä naura-kyllä kait muistat mitä se tavallisesti vaikutti kanslian tapahtumiin. Mehän melkein saimme tuntea siihen tapahtumaan itsemme syyllisiksi. En muista sentään, oliko sinun aikanasi sellaista tapahtunut, Pappilan Liisa saa taas piakkoin vauvan, ja jos vielä jatkan tätä pikku-uutisten lukua, niin näin tämän päivän lehdestä, että Jommu on vihitty kristilliseen avioliittoon Helsingissä. Niin ne nuoret menee naimisiin. Minä vaan olen ja pysyn kunniallisena semmoisena. Kävin Annin kanssa toivioretkellä Urjalassakin, kun kuulin että siellä löytyy yksi sopivan vanha miäs, jota kenenkään ei ole onnistunut vielä kaapata itselleen, mutta taisi jäädä tuokin matka tuleksettomaksi, vaikka onnistuin hänet tapamaan. Toivossa elän kuitenkin vielä.

Kysyit P:lehdosta. Onko Jenny udellut sen takia, kun tuo rakas lähimmäinen silloin muisti käydä Helsingissä treffaamassa. Joo, satu on tämänlainen. Hänen korkeutensa kapteeni P. kirjoitteli tänne aluksi useampaan otteeseen heti muuton jälkeen saamatta vastausta. Lopulta katsoin itselleni edulliseksi vastata hänelle ja taisin olla silloin hieman terävällä tuulella, koskapa onnistuin lopettamaan postinrasituksen siltä taholta. Olen viime aikoina joskus muistanut. että missähän se ukko lienee, mutta en luule tuon muistamisen johtuneen mistään muusta kuin vaan tavallisesta “lähimmäisen rakkaudesta”. En sillä mitään väliä senpuolestaan pitäisi, vaikka hänet joskus sattumalta vielä tapaisinkin Perniössä, mutta toivottavasti minun ei tarvitse häntä tavata täälläpäin. Jos sattumalta näet, kerro “rakkaat” terveiset.

Kyllä ihmettilin silloin kirjettäsi, mikä oli tullut 1:75 merkillä. En joutunut lunastamaan ja vähällä piti, etten ruvennut itsekin harrastamaan samaa tyyliä. Ei olisi nti P. päästänyt sellaista käsistään.

Silmiäni kirvelee saunan jälkeen aikalailla ja lopetankin nyt tähän. Kirjoitukseni on kuin harakanvarpaan jälkiä olisi paperilla, mutta niinkuin tiedät oli “huolimattomuus yksi hyveistäni”. Annathan taas kuulua, minnepäin nyt ensimmäiseksi aiotte lähteä vai pysyttekö sielläpäin edelleen. Voipa hyvin taas ja yritä pysyä reippaalla mielellä, vaikka onkin raskasta. Tällä kertaa unisin mutta parhain terveisin, Lyyli.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s