WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


2 Comments

The Dress 2/2

The one, who holds the key, can unlock my heart.”

 In August, a beautiful lace dress was found at the local bridal store. Lacy from top to bottom! I Eyelash lace. It looked great on her! Some slight adjustments, a tuck here and a let there was needed. The length was perfect. The gaudy decoration on the front of the dress was not for the Bride, she requested it to be removed. That gave us a $200 discount.

(These pictures are taken before the adjustments.) But she wanted something MORE! Nobody at shop was there to help us, to talk to. An old Italian seamstress was measuring the fitting, but we had hard time understanding what she said. The Bride wanted to have her shoulders covered. The seamstress was against it. Wait, isn’t this the Bride’s DAY? The Bride’s CHOICE? The Brides DREAM?

DSC_4655 blog

Disappointed that her needs were not met she broke into tears at the cash register. The Dress was right but it needed something more! “Did we do something wrong?” the girl asked surprised. The Bride could not say anything through her burst of tears. “Yes, we are not experienced wedding dress shoppers, we needed help. There was no one!”  A sweet black lady was called to rescue, how about a sash? YES! How about this? The Bride was getting an understanding, soft-spoken help. Yes and no. $650 was way too much for it as nice as it was. So we put the deposit down for the dress only, dried the tears in the car and left mostly satisfied. The thoughts were now put towards the missing pieces; the sash, the shoes and the veil.

anri sash blog

Close by us is a covered market place, a Flea Market, if you will. There is a shop that is run by a Russian mother and son, wedding dresses, confirmation dresses, veils, heard pieces, you name it. Yes, they make them also to order! Great, after a long search, the Bride decided on the sash with a single flower with pearls, please-remove-the-diamonds, and long, long belt of silk running as long as the beautiful chapel length of the dress. Later she found a beautiful bolero on-line, (see photo below from the catalogue) with the same lace and she later made her own veil. Shoes were bought, with request to have heels lowered. Easily done, they said. In reality, never done but paid for it. But no money lost, the removed piece of diamonds from the dress was eventually included in the delivered clothing bag!

Tulip Bridal

The total ensemble was stunning on the Wedding Day! Just wait!


2 Comments

kotikylän kuulumisia

15.9.1944

Pikku Kirstini!

Jo kauan sitten kesällä postittivat kotoasi minulle henkivakuutusrahoja ja samalla kertoilivat Sinusta. Usein olenkin Sinua muistanut aatellen askeleitasi siellä kaukana kotoa poissa. Näin nyt sitten kävi kuin on käynyt. Sinäkin evakoksi jouduit. On hauska saada elämänkokemuksia vanhuuden ajalle muisteltavaksi, joskin ne aina eivät mene aivan kivuttomasti. En tiedä, vieläkö lienet siellä Mäntyharjussa, mutta uskaltaudun kirjoittamaan. Mäntyharjuun kerran seitsemisen vuotta sitten valittiin vastaavaan virkaan luokkatoverini Riihimäen ajoilta, Kirsti K. “Maalaiskunnasta” aikanaan luin. Jos kaimasi siellä vielä vaikuttaa, niin halaa minun puolestani pikku-Kisua!

Ihmettelet varmaan, mikä minut sai kirjoittamaan. Enemmän ihmettelisit, jos tietäisit, kuinka vaikea minun useimmiten on ryhtyminen tähän. On kuin olisi vankeusrangaistuksesta vapautunut, kun ukko tulee lomalle, eikä tarvitse taas muutamaan päivään pistää rakkautta paperille. Nyt on kummallinen henki päällä, joten Mäntyharjun postinkantajan reppu painaa alle 20g enemmän!

Kyllä Sinä olet onnellinen ihminen, kun et jäänyt munimaan tänne, vaan avasit näköalojasi. Tietysti ensin oli ikävä, kotiväkeä ja kotiseutua, mutta Karjalassa kansa on niin ystävällistä ja vieraanvaraista, eivät he sulkeudu koppiinsa niinkuin me. Tulevaisuus tietenkin lienee vähän hämärä kohdallasi, mikäli siirtokuntasi mukana vielä elät – minne Herra suvaitsee Sinut heittää jälleen. Mahdollisuuksiahan sillä alalla lienee suunnattomasti. Aikahan nyt on -elo kuin nuoralla tanssimista Suomen kansalla tällä hetkellä, minne päin aisiat kääntyvät, kaikki riippuu rauhanehdoista. Omalta kohdaltanikin. Tuleeko Rakas Aviomies kotiin vuosien jälkeen jo piankin ja millä aikoo minut akkansa syöttää ja vaatettaa. Kankkon Tiili Oy on myyty -aikanaan kai sitten pakataaan ja lähdetään. Tullaano tiellä vastaan?

Hyvään tapaan pitäisi kertoa kotikylän kuulumisia. Jokinen on ainakin sanonut itsensä irti kunnanhuollosta. Palkankorostustako vai. Ja sitten täällä on joka mökissä kansoitettu kaksinkertaisesti ja pellolla kalahtaa karjankello, mihin ei olla totuttu. Ja kun on lipevä. voi onnistua saamaan litran maitoa ilman kuponkeja ja on perin onnellinen. Kiire on hirveä, ainakin minulla näin syysaikaan, vaikka ei ole kuin kaksi pahankurista tenavaa ja yksi ruokavieras hoivattavana. Mutta puolukat ja sienet kutsuvat ja vaatetta täytyy ommella ja sukkien parsiminen ei lopu milloinkaan, vaikkakin se vasta alkoi, kun siirryttiiin sukkakannalle. Äiti on omissa hoiteissaan ja olen yksin. Mirja on Turussa Suklaatehdas Hellaksella onnellisena, hän aloitti t.k. alusta.

Riittää, riittää jo. Minun tekee näin yksin iltaa istuessasi jotain hyvää ja luulen, että otan perunajauhoja ja sokeria ja kaakaota ja voita ja teen karamellia itselleni. Minulla on kauhea ruokahalu, aina pitäisi syödä ja hame ihan käy piukaksi, eikä tahdo saada kylliksi hamstrattua. Talvi on edessä, kyllä rasvat putoo!

Sydämellinen tervehdykseni Sinulle ja kaikkea hyvää mukaan. Muista meitä toisinaan! Maire.


8 Comments

makro#132

f050d-makronappi

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE:  VIHA – HATE
TEEMAEXTRASSA JÄLLEEN SAMA AIHE!
makro:
pienenpieni hedelmäkärpänen-teeny tiny fruit fly
IMG_0002 blog
reason 1:
hedelmät ehkä syynä-maybe due to ripe fruit
IMG_0004 blog
reason 2:
vaihdettu ruukkumulta ehkä- maybe the fresh potting soil
IMG_0026 blog
Oli syynä mikä tahansa, ne saavat minut raivon valtaan. Tämäkin istahti heti rasvaiselle leikkeleiden käärinpaperille; ennen hurjaa kuolemaansa. Ne hosuvat silmien alla, ne on helpot napata kiinni, mutta voisivat jo loppua. Olen ruiskutellut mullanpintoja pari kertaa viikossa, pessyt hedelmät. No, tämä on vain pientä vihaa, suuria ei aina ehdi kuvata! Tai oikeastaan ei ole tullut kuvattavaa.
***
What ever the cause, they make me mad. This, too, sat down immediately on the wrapping paper of cold cuts, before a its furious death. They flap their tiny wings under the eyes, they are easy to catch through, but it’s about all I can take! I have sprayed soil surfaces a couple of times a week, washed the fruit. Well, this is after all just a little anger, big ones do not always give time nor moment to take that photo! Or rather, I have not had such a situation to photograph.