WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


3 Comments

Window Rock

5. Window Rock, Arizona, Tségháhoodzání, on Navajo Landin pääkaupunki, jonne hallinnolliset keskukset ovat kasaantuneet.

window rock

Keskeisellä paikalla on kallio, jossa on nimen mukainen ikkuna. Pieni puisto puisto kukkii pieniä kuivia erämaan kukkasia.

2014-06 04 Four Corners

Sotamuistomerkki valtaa keskeisen aseman siinä. Navajo Code Talkers, kääntäjät, jotka omalla kielellään lähettivät koodeja, olivat toisen maailman sodan sankareita. Kaksi intiaaninaista istuu myyntipöytänsä vieressä, puun varjossa. Ostan itselleni simpukanhelmiäisestä tehdyt korvakorut, ja pari helmi/nahka ranneketta. Nainen esittelee korujaan. Pöydällä on pitkät katajanmarjoista tehdyt helmet. Hänen vanha äitinsä on ne tehnyt!  Olisin ostanutkin, jos olisin keksinyt missä niitä pitäisin. Koristeena ehkä. Äiti on myös kova kutomaan Navajo mattoja. Naureskelimme, että on hän paljon ehtinyt muutakin tekemäänn, kuten 12 lasta! Leuto tuuli heiluttelee puun lehtiä, keskustelemme yhtä sun toista. Joku valokuvamalli oli ostanut hänen helmensä, mutta sitä aikakausilehtiä missä malli oli,  ei heti löytynyt pöydän alta. En ihmettele ollenkaan, jos menevät kaupaksi. kuitenkin monet ovat minun makuuni liian prameat.

2014 06 11_0921 blog

2014 06 11_0922 blog

Myöhmmin illalla huomasin, että nahkakorut olivat käsilaukussani ja korvakorut olin kai pistänut kassiin taskun vierestä eikä niitä löytynyt mistään. Olimme silloin jo aivan liian kaukana palataksemme etsimään.

Seuraava kohde on laakso, jonne minun ei olisi pitänyt kai mennä!

 


Leave a comment

Gallupiin illaksi

4. Gallup, Most Patriotic Small Town in America for 2013–2014. Olemme Navajo maassa.

2014 06 11_1243 blog

Rautatiet 1880- luvulla rakennuttivat kaupungin. Gallup on saanut nimensä David Gallupin, American and Pacific Railroad palkkamestarin mukaan.  Sinne saavuimme seuraten junia päätien varrella. Yksi junista minkä Isäntä laski, oli 151 rahtilavaa, kontit kahdessa kerroksessa. Edessä veti neljä veturia, takaa työnsi kaksi. Ja niitä meni jatkuvasti! Amerikka liikkuu raiteilla ja pyörillä. Veimme laukut hotelliin, söimme viereisessä Applebee ravintolassa. Kysyimmme sitten vastaanottotiskiltä, tapahtuuko kaupungissa mitään nyt alkuillasta. Tapahtui kaksi asiaa: 1. Intiaanit esittävät tanssejaan aukiolla. Ohjelma oli viehättävä. Kaunista huilunsoittoa ja erittäin taitava hoop tanssija. Ei hula-hula vaan hoop, jatkuvassa hyörinnässä hän pujotteli renkaiden sisään ja ulos, keskeyttämättä, maksimmillaan viiden renkaan kanssa. Hämmästyin, kun lähempää kävin tervehtimässä, miten vanha hän todella oli, kuusissakymmenissä.  Päivitäin eri lähialueen heimojen edustajista tanssii ja soittaa iltaisin kesän ajan. Paikalla oli pari sataa katselijaa, ja äkkivilkaisulta näytti että meitä valkonaamoja oli vähän. Eräs englantilainen vanha pariskunta esiteltiin ja kansa taputti. Kaupungin väesto jakautuu keskimäärin 35% valkoisia, 44% intiaaneja. Olemme nyt Navajo heimon alueella. Pieniä ihania mustasilmäisiä lapsia hyöri aikuisten jaloissa, ja kaikilla naisilla oli hurjat tatuoinnit ympäri näkyvää kehoa, myös kasvoilla ja kaulassa. Auringon laskiessa pieni kori asetetiin hiekkaiselle tanhupaikalle ja kävin heittämässä pari dollaria kannustuksen vuoksi. Ja olihan tanssi ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Gallup dance

Kun muu sakki nousi kehään käsikäteen hyvästelemään ja tanssimaan, lähdimme Isännän kanssa katselemaan lähikatuja. 2. Kaupat menevät kiinni kello 6 illalla. Kaupunki on tunnettu muraaleistaan. Emme osanneet kuitenkaan kiertää tarpeeksi kauan, ja kaupunki oli hiljainen, mutta nämä kuvasin.

murals

 


1 Comment

intiaanikylä

3. Zuni reservaatti.

2014 06 11_1229 blog

Olen sydämenpohjastani Amerikan intiaanien savitöiden ja korujen ihailija. Nyt matkamme varrelle sattui Zuni. Pysähdyimme turistikeskukseen, tyttö tuskin  nosti päätään. Ostimme kiertoajelun kahdelle ja valokuvausluvat. Voi kuinka olin pettynyt! Zunit asuvat nyt ruskeista tiileistä rakennetulla alueella. Mikään ei tuo  mieleeni traditionaalista intiaani reservaattia. Paikka oli nuhruinen, kirkko oli auki vain lippujen kera, mutta tärkeitä tietoja emme saaneet oppaaltamme. Hän vastasi jos kysyin. Hän suositteli kiipeilyä kuorolehterille, ja kun käänsimme selkämme iPod pyörähti hänen kädessään käyntiin ja siinä sitten kipusimme. Hyvät näköalathan sieltä ylhäältä oli, mutta missionin sisällä ei saanut kuvata! Kävelimme jonkin aikaa yhdessä, ja pikkuhiljaa tyttö aukeni jutuissaan. Hän asuu isoisoäitinsä kanssa, ja sulhasensa kanssa ja kahden lapsensa kanssa, joiden isät hän oli huonosti valinnut. Sanoi. Ystävällisesti sitten halusin tarjota jäätelöt. Kävelin puodin ovesta sisään ja hups, olinkin jonkun keittiössä! Anteeksi…ei, kyllä tämä on kauppa, mitä saisi olla? Ostin kolme mehujäätelöä, opas ensin kieltäytyi, mutta sitten onnellisena kuitenkin otti vastaan.  Juttelimme niitä näitä lapsista. Pysähdyimme indian trading post kauppaan, en ostanut mitään, mutta sain hyviä tietoja jo aiemmin omistamastani Zuni vaasista. Kylätiedot joudun hakemaan itse googlesta.


2 Comments

pasó por aqui

2. El Morro, Altsinna, paikka missä on kirjoituksia kivessä.

2014 06 11_1213 blog

Malpaisin jälkeen pysähdyimme El Morrolle. Paikka on ollut tuhansia vuosia levähdyspaikkana matkalla mantereen halki kohti Kaliforniaa. Korkea kallio nousee horisontista kuultavan valkeana. Siellä on kallion alla virtaavaa vettä ja viileä suojaisa allas, jossa matkailijat pysähtyivät.  Kallion laella on vanhat intiaanikylän rauniot, vuodelta 1100. Ensin siellä kulkivat intiaanit, maa kuului Zuni heimolle, sitten espanjalaiset valloittajat ja lopulta amerikkalaiset. Maa kuului Meksikoon. Meksikon ja Amerikan jälkeisen sodan  (1846-48) ansiosta New Meksiko liitettiin Yhdysvaltoihin. Kävelimme pienen lenkin polttavassa kuumuudessa. Luimme kallioon kaiverretut kirjoitutkset; Olin täällä ja tähän riipustin nimeni. Museossa voi lukea useiden kirjoittajien elämän tarinan, pääsivätkö he matkansa perille vai menehtyivätkö he mahdollisesti onnettomasti kesken matkaansa.  Pehmeään hiekkakiveen on kirjoitettu nimiä ja vuosilukuja ikiajoista ja  nykyisin paikka on rauhoitettu kansallispuistoksi. *Klikkaa galleriaan*.

 


Leave a comment

neljän nurkan matkajuttuja

Neljä nurkkaa, eli Four Corners on alue USAssa missä neljä osavaltiota liittyy yhteen nurkistaan. Ne ovat New Meksiko, Arizona, Utah ja Colorado. Heittäytymällä maahan voi olla kaikissa osavaltiossa yhtä aikaa! Kiersimme tämän alueen Isännän kanssa nyt kesäkuun alussa. Olimme matkalla kuusi yötä. Laskeuduimme Albuquerquen kentälle myöhään illalla ja olimme yön lentokentän lähellä olevassa Hyatt Place hotellissa. Aamiaisen jälkeen haimme vuokra-auton ja matka alkoi kohti Gallupia.

Juttu yksi kautta, sanoisinko arvuutellen, kahdeksasta. 1.Malpais eli Badlands.

Suorinta tietähän me emme koskaan mene. Emmekä menneet nytkään. Pyörähdimme päätieltä Malpais aluelle, mikä on laavapitoista luonnonpuistoa.  Pieni vuosisadan vaihteen maja toimi turistikeskuksena, neuvot saimme ja ensiksi kapusimme mäkeä ylös katsomaan vanhaa tulivuoren pohjaa. Huh, kuuma ja hiki! Sirkat sirkuttivat ja muuten oli hiljaista. Monessa puuntungossa oli salamanjäljet, rautapitoinen maa veti niitä puoleensa. Vanhoja käkkyröitä suuntaan ja toiseen löytyi polun varrella.

2014 06 11_1158 blog

2014 06 11_1161 blog

Toinen polku vei jääluotaan, pieneen, missä auringon ollessa oikeassa se vinkkelissä tekee vedestä turkoosia. Nyt se oli tummanpuhuvaa, mutta kalliot sen ympärillä yllättivät väreillään, kun sain ne koneelle ja hieman vahvistin niitä. Vautsi!

ice cave

Ylitimme vedenjakajan, (continental divide) , missä vedet vaihtavat laskusuuntaansa Tyyneen valtamereen.

Seuraava pysähdyspaikamme oli mielenkiintoinen El Morro vuori.