WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

nyt napaan

2 Comments

Sonomassa nautitun meksikolaisen ruokailun jälkeen saavuimme ensimmäiseen majapaikkaamme, Kalifornian Napaan. Napa on tunnettu maailman laajuisesti viinilaaksona. Niinpä hotellimmekin tarjoili paikallisia viinejä Happy Hour’lla ennen kello puolta kahdeksaa. Saimme heti kaksi lasia naiseen mukaan. Isäntä sai kaksi lasia lemonaadia. Lautasellinen alkupaloja kuten juustoja, vihanneksia, omenaviipaleita ja Gold Fish naposteltavaa saivat meidät heti rentoutumaan, vaikka nälkä ei enää ollutkaan. Pöydät, joissa oli  tulipesä keskellä, oli varattu kai aikoja sitten. Oli ihanaa istua solisevan altaan äärelle, ja levätä. Valkoiset ja mustat joutsenet lipuivat altaassa. Ja sitten huoneeseen ja TV auki. Ramaisi niin ihanasti, olimmehan olleet liikkeellä jo ennen kukonlaulua.

20140505_21351720140506_11111620140507_11252420140507_112528

Hotelliin kuului runsas aamiainen. Sen nautittuamme suuntasimme pohjoiseen, kohteena St. Helena. Sen jälkeen jatkoimme muutaman mailin, etsimme  kuumaa lähdettä, mikä oli näkemisen arvoinen, vaikkakin pieni. Se suihki vettä joka kymmenes minuutti. Siinä lähellä oli ihana romupaikka, mutta muu matkaseura ei oikein ymmärrä näiden ruostekasojen päälle. Sieltä neuvottiin kivettyneeseen metsän, josta emme olleet aiemmin kuulleetkaan matkan suunnittelu vaiheessa. Pienet yllättävät kiertomatkat ilahduttavat aina. Saimme oppaan kiinni heti opastuksen alussa ja ihmettelimme 3 miljoona vuotta sitten kaatuneita puita! Liikkeessä sisällä on upea valikoima näistä kivistä ja muista puolijalokivistä. Seinällä oli kaunis rungonpala, mikä oli hiottu ja kiilloitettu. Aivan mahtava! Pari sydäntä jäi tytöille tuliaisiksi.

20140506_13461720140506_14135420140506_14145720140506_141336

 

Matkan varrella pysähdyimme pariin viinitarhaan. Beringerin tarhalla olemme käyneet ennenkin, sehän on lempiviiniäni, eteenkin heidän valkoinen zinfandel. Itse asiassa se on tarhan eniten myyty viini, eikä turhaan. Maku on kivasti makeahko ja samalla karpalomainen. Hedelmäinen viini on niin seurustelu- kuin ruokailuviininä oiva valinta. Sen vahva vadelmainen väri jo itsessään kutsuu nauttimaan. Valitsimme kuitenkin tällä kertaa kolmen punaviinin ja kolmen suklaan maistiaissarjan. Juomanlaskija oli iloinen nuorimies, joka antoi luvan ottaa kuvan ja sanoi, että ei väliä, vaikka laittaisin facebookiinkin, hän on vapaa ja single!

20140506_16045020140506_16273420140506_17110220140506_180231

 

Olen käynyt “wine101” pikakurssin, olin siis… hmm… asiantuntija. Ainakin nautin sen verran, että voin sanoa mikä on lempiviinini. Näytin sisarelleni taidonmukaiset temput, kuinka viiniä heilautellaan vahvasti lasin sisällä, tarkistamme sen sokeripitoisuuden alasvaluvista “jaloista “. Tuoksun löydämme työntämällä nenän syvälle lasiin. Sisarestani se oli vastenmielistä, ei ollenkaan hienostunutta. Hyvänen aika, nenä lasiin! Yllytin ja yllytin, vihdoin hän uskaltautui, koska ketään ei ollut katsomassa. Ja myönsi, että viinin tuoksut kertautuivat heti. Maiskuttelimme ja porskuttelimme viiniä suussa, arvuuttelimme sen makuja. Seuraavaksi pala suklaata ja taas huikkaus viiniä. Mikä ero! Oikean viinin valinta syötävän ruoan seurana on kokonaisuuden A ja Ö. Kävimme läpi kaikki kolme, Pinot Noir, Merlot ja Cabernet Savignon -viinit ja maut vaihtelivat huomattavasti. Punaviinin ystävä en ole koskaan ollut, se lyö minulle heti kiristävän vanteen päähän. Voin jo tuoksusta  arvata, mikä ei sovi itselleni.

20140506_1711022014 05 12_06032014 05 12_057220140507_121950

Kuvissa Beringer, Moldavi, Culinary Institute, ja maisemat. Pikakierros vielä kaupoissa ja vanhassa puutarhassa. Kiersimme myös Herra Beringerin talon, mikä on aikakautensa upea edustaja. Matkan varrella kävimme myös Napan Culinerary Institutessa, missä hyöri nuoria kokkeja valkoiset kokin asut päällään.  Ravintola oli täynnä lounasaikaan, joten emme jääneet nauttimaan uuden keittiön ihanuuksista. Ruokalista näytti herkulliselta. Seuraava viinitarha oli Robert Moldavi. Jätimme viinit maistamatta tällä kertaa, mutta saimme hyviä ohjeita matkalle.

 

20140507_1346322014-06-02 06.19.4020140506_1943372014-06-02 06.45.1820140506_19310220140506_161632

 

Seuraavana päivänä matkalla Santa Rosaan, päädyimme lounaalle Healdsburgiin. Kaupunki oli trendikäs. Kävelimme pari katua ylös, toista alas. Kurkkasimme muutamaan putiikkiin, hinnat olivat huimia. Alevaatteet esimerkiksi alkoivat noin 50 dollarista. Uudet ja vanhat rakennukset sulassa sovussa varjostavien puiden katveessa. Kolmen valkoviinin lennon, flight’in, maistelimme sisareni kanssa ja etsimme sen jälkeen lounaspaikan. Bistro oli kaiketi aika uusi, sillä palvelua tarjottiin iloisina, kalifornialaisittain. Paitsi, jouduimme tilamaan ehkä kaksi, kolme ruokalajia, jotka “anteeksi, ovat loppuneet” ennenkuin löytyi jotain, mistä sitten todella tykkäsimmekin. Old Faithful Geyser Calostogassa, ilonen ja vapaa juomanlaskija Beringer Vineyards’illa, Healdsburg katunäkymää, vanhaa kaakelia. Yhdet valkoiviini maistiaiset, postilaatikko korteille, melkein ostettu paita isopeikolle ja 9-11 Memorial. Illaksi ehdimme kotiin, Embassy Suiteen, sopivasti Happy Hour’in viettoon!

2 thoughts on “nyt napaan

  1. Kiitokset tästä. Olisinpa ollut siellä minäkin. Beringer on aina taattu.

  2. Reija, kiva reissu olisi ollut sinullekin. Ehkä pian🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s