Kaksi tarinaa eräältä lentokentältä.

1. Ostin sudoku kirjan. En löytänyt kynää käsilaukustani, joten menin lähtötiskin luo. Siellä seisoi viisi virkailijaa. Kysyin olisiko heillä mahdollisesti kynää, josta he voisivat luopua, jotta voisin tehdä sudokua koneessa. Yksi heistä hieman siirteli papereita kuin etsiäkseen, toinen sanoi: “Kuule, ei me voida antaa sulle kynää, se on vähän niinkuin meidän työväline.”

2. Samaisen kentän korukaupassa. “Löytyykö teiltä mitään Suomeen viittaavaan?” kysyin.  “Ei en usko että löytyy.”  No, katselin hetken, ja valkoinen pallo löytyi, missä oli poro. “Hei, löytyisikö näitä kaksi?” “Sehän on kuin lumipallo! Ja siinä on joku semmoinen eläin niinkuin Lapissa!” sanoi myyjä. “Niin, poro”, sanoin minä. “Poro” sanoi tyttö aavistuksen verran kysyvästi.

Ja näin taas sain olla ostajana ja myyjanä itselleni.