WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Hakone 1/3

11 Comments

Olimme tilannet jo ennen matkaa yhden yön Hakoneen. Japani on hyvin vulkaaninen saari ja kuumalähdekylpylät, onsen, ovat  erittäin suosittuja matkakohteita. Joten yksi yö siellä olisi erilainen yö, eteenkin kun hotellimme tarjosi japanilaisen eli tatami huoneen, johon sisältyi illallinen ja aamiainen. Tokiosta noin 1t 15min luotijunalla ja astuimme ulos asemalta, minkä matkatoimisto oli meille neuvonut: Tonosawa, 10 minuuttia kävely ja olisimme hotellin luona. Olimme ainoat jotka junasta nousivat ulos. Exit- merkille ja kapeaa asfalttipolkua jyrkästi alas, aina välillä matkalaukkua rappusissa pomppottaen, olimme kadulla. Edessä oli vanha japanilainen talo, semmoinen, joita näkyy elokuvissa, takaoikealla tehdas.  Joki. Eikä  yhtään ihmistä kadulla! Mistä olimmekaan hotelimme valinneet? Mitä nyt? Onneksi vanha nainen ilmestyi nurkan takaa, näytimme hotellinkuvaa, hän sanomatta vinkkasi seuraamaan ja vei meidät yhden hotellin aulaan. “Voi, olette lähteneet radan väärältä puolelta alas. Täältä ei sinne voi kävellä, koska joki on välissä. Minä soitan teille taksin.” Muutaman minuutin päästä olimme oikeassa paikassa, maasto näytti paljon lempeämmältä. Taksit olivat halpoja Japanissa, käytimme niitä useammankin kerran.

tonosawa

Hotellihuoneemme ei ollut vielä valmis, joten jätimme matkatavarat aulaan. Otimme heti ilmaisbussin asemalle, Hakonen asemalle, ja aloitimme päiväkierroksen, jonka olimme myös netistä samaisen matkatoimiston ehdotuksesta varanneet. Tozan juna siksakkaili vuorenrinnettä ylös,  noin neljä viisi kertaa peruuttaen ja taas vauhdilla eteenpäin.  Saavuttuamme Goraan vaihdoimme köysiradalle ja nousimme ylös vuoren laelle. Viereemme istahti kaksi taiwanilaista nuorta miestä, jotka sitten olivatkin seuranamme koko matkan. Korkealta vuoren päältä piti näkymän Fuji vuorenhuippu, mutta se jäi nyt pilven taakse, vaikka päivä oli kuulaan aurinkoinen. Koko maasto höyrysi kuumien lähteiden takia, ja mieleeni tuli Indiana Jones elokuva. Kävelimme hetken maisemia katsellen. Pojat ostivat meille kaikille jäätelötuutit. Ei, ei, ei tule kuuloonkaan, he tarjoavat. Kiitoskiitos.

Tozan

20141016_005614

2014 10 26_3624 blog

Jatkoimme toisella köysiradalla alas Ashi- järven rannalle. Sieltä jatkoimme merirosvolaivalla järvenselkää pitkin Moto-Hakoneen. Isäntä, joka yleensä on vastahakoinen uusien ihmisten kanssa tarinoimaan, tuntui heti saavan jutunalkua. Toinen pojista, kuvassa oikealla, oli ilahtunut kuultuaan, että olin Suomesta. Hän on töissä firmalla, mikä tekee screenejä puhelimiin ja oli viettänyt viime kesänä kolme viikkoa Espoossa työasioissa. Hän  oli vieläkin ihastuksissaan yöttömistä öistä ja yritti selittää sitä ystävälleen. Hänen ystävänsä taas oli biologian opettaja, joka oli juuri jättänyt työnsä, josta piti. Miksi? Hän oli saanut selville sairastavansa haimasyöpää. Hän halusi käyttää ajan nyt 100% hyväkseen ja hoitaa itsensä kuntoon. Olin kovin surullinen ja pettynytkin, koska hän oli päättänyt olla ottamatta mitään myrkyllisiä sytostaattihoitoja. Mutta sinulla on pienet lapset, 9 ja 6 vuotiaat, sinun tulisi käyttää kaikki tarjolla olevat hoidot! Ei, hän luottaa omiin aisteihinsa, hän oli itse löytänyt sairautensa ja hän on lukenut ja tutkinut sitä, hän pärjää. Haimasyöpä, kaikista agressiivisin syövistä!  Tunsin haikeutta, ja toivoin hänelle parasta ja pikaista tervehtymistä. Hän oli sentään vain noin 37- vuotias nuori mies! Kerroin omasta sairaudestani  ja se yhdisti meitä yllättäen; näkisin hänet hyvänä ystävänä, jos asuisimme lähempänä.

20141016_014036

20141016_014112

20141016_015820

Seilasimme laivalla, maisemat olivat kauniita, ulkona oli kylmä, mutta se ei meitä pelottanut. Muut matkustajat olivat kerääntyneet laivan sisäisiin uumeniin. Matkan lopussa halasin amerikkalaisittain, eivätkä pojat panneet pahakseen, päinvastoin, sanoivat tykkäävänsä! Olitte mukavia ihmisiä, sanoimme puolin ja toisin, toivotimme kaikkea hyvää! Toivomme kaikkea hyvää.  Bussilla takaisin Hakoneen. Kävelimme kylän katua jonkin aikaa, katsoimme kala- ja tavarakaupat, mitkä kaikki olivat tielle auki. Nyt pitäisi siirtyä hotellille päin, sillä huone-illallinen oli tilattu kello seitsemäksi. Mutta…höh, unohdimme hotellimme nimen! Mitä nyt? Tätä ei ole koskaan ennen sattunut, vannon, mutta vieraita nimiä oli pää täynnä pari viimeistä päivää. Onneksi turistitoimisto oli lähellä, ja nolona kerroin, että emme nyt muista missä hotellissa olemme, kuulostaa kuin Odaku, Okuda… Tyttö otti hotellimainoksen ja kysyi tämäkö? No sehän se, huh. Bussi lähti juuri toimiston edestä joka 15 minuutti. Siis ruokailemaan!

hakone

11 thoughts on “Hakone 1/3

  1. Unohditte hotellin nimen? Melkein riemastuttavaa!!

  2. Oli kuin itse olisi ollut mukana kun luin , myös kuvat hienoja ! Mikä pelästys kun hotellin nimi unohtui , onneksi selvisi !🙂

  3. Vaude vautsi, mikä matka! Mukava lukea se alusta lähtien. Paljon olet kuvannut ja kertoillut matkasta. Kiinnostavaa näin lukiessa, itse en voisi ajatellakaan Japaniin matkustamista, en tiettykään hinnan puolesta ja toisekseen en nouse lentokoneeseen.

  4. aimarii, se lentokoneesen nousuvaiheen kynnyksen ylittäminen on aika paha juttu, mikäli kauas haluaa. Mutta pääsethän tässä kivasti nyt vaikka nojatuolissa mukaan❤

  5. Sinullahan onkin täällä hienoja matkamuistoja. Luin tähän saakka viimeisimmästä lähtien. Pitää palata joku toinen kerta tuohon alkuosaan. -toivottavasti muistan.

  6. Nämä ovat kyllä niin superhienoja kuvia. Ja aivan ihana on matkakertomuksesi. Wau! Olet varmaan tehnyt paljon muistiinpanoja joka päivä – eihän tuota virikemäärää voi muuten muistaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s