WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Adventtimatkalla

6 Comments

Olemme viime vuosien aikana Isännän kanssa käyneet adventtiviikoilla Euroopassa. Katsastamassa joulumarkkinat. Nauttimassa eurooppalaisesta joulutunnelmasta, emme niinkään ostamassa lahjoja, joita saa kotontakin. Tällä kertaa kohteinamme olivat Avignon Ranskassa ja Geneve Sveitsissä. Yksi yö lentokoneessa, kaksi Ranskassa ja kolme Sveitsissä.

Tänä vuonna, kuten aiemminkin lensimme ensin Sveitsiin. Heti saavuttuamme nousisimme junaan ja kolmen ja puolen tunnin matkan päästä olisimme Avignonissa. Kentän rautatieasemalta ostimme junalipun. Lipputoimisto oli täysin vailla asiakkaita. Neljä tiskiä miehitettynä. Kukaan ei kutsunut, joten arvasimme, että täytyisi ottaa jonotuslappu, olimmehan Sveitsissä, järjestyksen maassa. Koneessa oli kolme nappulaa, ranskaksi. Emme tietenkään puhu sitä sujuvasti, emmekä juuri luekaan, joten painoin yhtä niistä ja uskoin, että eiköhän joku kutsu. Odotimme. Sisään pyyhälsi blondi, leijonan keltainen takki maata viiltäen. Nuori mies tuli tiskin takaa heti auttamaan automaatille ja vei hänet heti vanhemman naisen luo, josta hän näköjään sai etsittyä apua. Numero vaihtui taululla, se oli meidän numeroamme korkeampi. Mutta koska paikalla taaskaan ei ollut muita, astumme reipaasti tiskille. ” Miksi te nyt tulette, kutsuin jo numeronne aikaisemmin?” ” Nuori nainen etuili rivissä, joten odotimme.” “Miksi ette sanoneet sitä hänelle! “It doesn’t matter.” “No mutta se ei ollut hänen vuoronsa, teidän olisi pitänyt huomauttaa siitä.” “Antaa olla, ei sillä väliä. Aloitetaan alusta.” sanoi Isäntä. ” Huomenta. Haluaisimmme junaliput Avignoniin, Ranskaan.” Tietokone naputtelua, melkein murjottavan neutraali ilme. “Juna lähtee keskusasemalta kello se-ja-se. Vaihdatte veneeseen Bellegardessa. Olette perillä 2 1/2 tunnin kuluttua, kello se-ja-se.” Katsoimme tosiamme, en halua veneeseen, tulen pahoinvoivaksi pienestäkin keikutuksesta. “Voitte vaihtaa myöskin junaan samassa paikassa.” Isäntä katsoi virkailijaa ja sanoi, että minkä ihmeen järven yli? Huokaisten nainen printtasi matka- aikataulun. Evianiin. ” Not Evian, France but Avignon, France.” Matka sujui vaikeuksitta. Nukuin suurimman osan ajasta.

avignon evening

Hotellimme oli heti aseman vieressä ja tien toisella puolen oli Avignonin vanhan kaupunkin muurit. Löysimme joulutorin, ostin pienen rosaruusuisen tilkkutäkin pöytäliinaksi kahvihetkiä varten ja  provancelaisia pellavapyyhkeitä mieheltä, jolla oli dalimaiset viikset. Pyysin kuvaa ja hän mielellään antoi ottaa.  Ostin kaksi palaa juustoa tytöltä, joka oli kesällä ollut New Yorkissa ja oli vieläkin aivan ihastuksistaan matkastaan. Kävelimme illan tummetessa vanhoja katuja. Pääkadulla oli väkeä, sivukadut hiljaisempia. Ihmiset tuntuivat ostavan avotiskeiltä syötävänsä. Monia liikkeitä, ja monia ruokapaikkoja oli pääkadun varrella. Hotellin vastaanotto oli ehdottanut bistroa nimeltä Fou de Fafa iltaruokailuun. Emme meinanneet löytää sitä millään, jouduimme kysymään neuvoa, ja kas, siinähän se olikin missä mekin. Ikkunat tiukasti suljettuina, ja ovella lappu suljettu juhlapäivien ajaksi. Suunnitelmaan kaksi! Valitsimme pienen ravintolan nimeltä Bathazar. Tarjoilu oli ystävällistä. “Lukekaa menu ensin ja jos ette ymmärrä tarpeeksi ranskaa, tulen ja selostan.” Ei ollenkaan vaikeaa itse asiassa! Mieheni halusi tietää entrecote- pihvistä ja saikin tarkan selostuksen, mistä liha tuli ja kuinka se heillä valmistetaan. Minä valitsin katkaravut, viisi valtavan isoa grillattua kokonaista katkaa. Herkkua! Mukavan miellyttävä, vienosti tulisen- makea- sivellys- jotakin ja näkymättömästi raastettu limetin kuori maistui ravuissa. Vadilla oli pieni lasi jotain punaista ja maistelu todisti sen olevan pippurihyytelöä. Aivan ihana makuelämys! Tätä täytyy kokeilla kesällä kotona! Ruokajuomana valkoviini. Meillä kotona aina esitellään pullo ja etiketti, selostetaan mistä maasta se on kotoisin ja niin edelleen. House wine ei ole enää yleinen lajike. Eurooppalaisissa bistroissa tuntuu viini olevan joko makeaa tai kuivaa, punaista tai valkoista. Ei nimeä, ei maata. Enkä sitten kysynytkään, mistä astiasta he sen kaatavat. Kelpasi kylläkin. Jälkiruokana paksu suklaamousse, mikä ei ollut liian makea, päällä raikas kermavaahto ja pohjalla raikas lusikallinen, oletan, Sevillan appelsiinihyytelöä. Miellyttävä ruokakokemus.

lights in avignon

Kurkistimme pariin kirkkoon vielä hotellille päin mennessä, kuvasin ja katsoimme näyteikkunat ja kaaduimme sänkyyn pitkän matkan jälkeen. Huomisen suunnitelmat jo mielessä.

6 thoughts on “Adventtimatkalla

  1. Kuulostaa mukavalta, ja herkulliselta. Kuvat näyttävät, että oli viehättävää. Ehkä minäkin ensi vuonna pääsen joulutoreille …

  2. Reija, toivottavasti pääset! Et kai virikevapaata jo havittele? Olemme käyneet useampana vuonna, kuten muistanet viimevuotisen Christkindelsmarik Strasbourgin matkanikin.

  3. Kyllä te jaksatte matkustella ! Mutta on tietysti ihanaa aina nähdä jotain uutta ja erilaista! Se mitä söit illalliseksi , kuulostaa herkulliselta ! Mun makuani !🙂

  4. Raili, olisit voinut tulla vaan mukaan! Et ollut niin kaukana🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s