WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


8 Comments

Ensimmäinen pysähdys

1. Salt Lake City.

Saavuimme puolenyön paikkeilla Utahin pääkaupunkiin ja yövyimme kenttähotellissa, Hampton Innissä. Hotelliketju, mikä on aina varma valinta ja hintaan sisältyy aina riittävä aamiainen. Kuten tiedätte, emme varaa autoa kentältä, vaan säästämme rahaa ja valitsemme jonkin muun toimiston läheltä. Nytkin säästimme yli $100 dollaria miinus $15 taksiin. Kuskimme oli pakistanilainen, ja heitä on kuulema kaupungissa paljon, Hän oli muuttanut sinne Manchesteristä, missä heitä on vielä enemmän. Sen olemme aiemmin kuulleetkin. Hertz ystävällisesti nosti auton merkkiä pari piirua ylöspäin ja allamme oli pian JEEP Patriot. Hyvä maastoauto retkellemme. Siis kaupunkiin!

Salt Lake Temple

Salt Lake Temple

2015 05 28_6650 blog

Salt Lake City on hieman alle 200 000 asukkaan kaupunki, suuralueineen lähes 2.5 miljoonaa. Asutus sai alkunsa 1847 kun kolme mormoni pioneeriä löysivät sieltä etsimäänsä paikkaa ja perustivat sinne kirkkonsa The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. He viljelivat ja kultivoivat kuivan laakson. Neljä päivää myöhemmin Brigham Young kartoitti temppelin paikan ja sen rakentaminen kestikin 40 vuotta. Huikea kirkko se onkin ja ympärillä on muita uskokuntaa  kuuluvia rakennuksia. Temppleaukion alue Temple Square oli suuri puisto ja puiston ulkopuolella uusi kohtaa vanhaa. Parhaillaan siellä istutettiin kesäkukkia ruusujen ja muiden perennoiden väliin. Jopa persiljaa! Kysyin, onko muitakin yrttejä tulossa kukkapenkkeihin, mutta ei, persilja oli ainoa. Erikoinen valinta, joskin se kasvaa kauniiksi tuuheaksi pörröksi. Pari historiallista taloa puutarhoineen olivat vierailun arvoiset myöskin.

Brigham Young

Brigham Young

2015 05 28_6611 blog

slc

Suurta aluetta ympäröi korkeat kerrostalot ja uusi kauppakeskus, missä roiskui erilaisia suihkulähteitä, vesi-sateenvarjoja, arvelin, joita tuuli löyhytteli. Ja samat yleelliset tavaratalot kuin muuallakin Amerikassa. Yli sata vuotta vanhan tavaratalon kuorien sisälle on asettunut nyt Macy*s tavaratalo. Kaupunki oli erittäin siisti ja kaunis. Maisemasta erottautuivat mormonit kuitenkin heti vaatetuksellaan, naiset alle polven pituisissa hameissa ja villatakeissa tai jakussa ja miehet tummissa puvuissan solmiot kaulalla. Kaupunki on tunnettu tietysti ensikäteen mormoneista, ja Mormon Tabernacle Choir–  kuorosta ja vuoden 2002 talviolympialaisista.

2015 05 28_6661 blog

Kolmen tunnin tutustumisen jälkeen olimme valmiit jatkamaan matkaa kohti Bryce Canyonia. Ajoa oli edessä nelisen tuntia. Saavuimme perille pysähtyen siellä täällä ja hotelli, Best Western, yllätti meidän mukavuudellaan ja heti illasta Cowboy illallisella!


6 Comments

Terveisiä lomalta!

Viime viikon lomamatka oli varattu jo joulu-tammikuussa. Olimme menossa alueelle, mikä on runsaasti kansoitettu keskikesällä ja loma-aikoina. Onneksi olimme varanneet kaiken etukäteen, sillä missään hotellissa ei enää ollut vapaita huoneita. Ja kuitenkin oli niin sanottu hiljainen aika ennen koulujen loppumista ja loma-ajan alkua.

Kävimme vaeltelemassa Keksilännen kanjoneilla.

Vaeltelu on hieman rankka sana, sillä USA:n kansallispuistoissa on helppoa kävellä. Polut vaikeutuvat pidemmälle mennessä,  mutta ensimmäiset polut,  1-2 mailia,  sujuvat mukavasti. Niistä saattoi jatkaa sen jälkeen vähän vaikeampaa kulkua, mikä sopii vielä hyvin meikäläisellekin. Muutama korkea nousu jätettiin kuitenkin väliin.  Polut ovat hyvin merkityt ja hyväkuntoiset. Henki pihisi kyllä jossakin vaiheessa ollessamme noin 9000 jalan eli noin 2700 metrin korkeudella raittiissa vuoristoilmassa. Kello kuusi aamulla.

1.  Salt Lake City, Utah, yksi yö

2. Bryce Canyon, Utah, yksi yö

3. Page, Arizona, kolme yötä

4. Springdale, Utah, kaksi yötä

5. Las Vegas, Nevada, kaksi yötä. Ei, en voittanut kasinoilla.

Kolme osavaltiota vähän yli viikossa. Kourallinen kanjoneita ja neljä kertaa enemmän muita nähtävyyksiä. Litrakaupalla vettä janoon, hauskoja juttutuokioita, kaksi hyvää ostosta, ja noin 1200 valokuvaa matkalta, mikä oli yhtä pitkä kuin Helsingistä Napoliin. Makua matkasta ja sen väreistä antaa kansikuvan punainen kallio Powell järvellä (3.) Tervetuloa mukaan nojatuolimatkalle!

kartta

kartta


6 Comments

Markkinat ja muuta humua

En tiedä mitä muu humu oikein on ollut, kun aikaa kirjoitteluun ei ole löytynyt. Ehkä  Facebook. Vedän isoa ryhmää kahden muun tytön kanssa, ja keskusteluissa on aina niin kivaa olla mukana. Jäseniä on ympäri maailmaa, ja kone pimputtelee kommentteja lähemmäs sata 24/7.  Asiat pyörivät useiden aiheiden ympärillä ja koskettavat juuri ulkomailla asuvia suomalaisia. Tai joskus vain nauraa retkahdetaan. Mainiota seuraa!

Vai onko se humu sitä, kun Isäntä on ollut pitkään iltapäivävuorossa, eikä omaa aamu- aikaa ole ollut. Sekin tilanne tulee muuttumaan jo ensi viikolla. Hän on jäämässä eläkkeelle, ei välttämättä niin kovin iloisena, vaikka ymmärtää, ettei kukaan voi olla töissä iäti. Tai noh, hänen isänsä jäi vähän yli 70-vuotiaana ja isoisänsä taisi olla 82- vuotias. Isoisä oli muotihuoneen manageri, sehän piti pirteänä työssä! Isä hoiteli autoliisauksia ja oli aina ajan hermolla. Isäntä siis jää eläkkeelle, hieman pitkin hampain, kuitenkaan kohta 69- vuotias ei ole mikään vanha. Tietoa alasta on vaikka toisille antaa, ja antaakin. Mutta nuoriso ei välitä vanhojen neuvoista. Tekevät väärin, kuuntelematta. Tietävät paremmin. Firma tarjosi vuoden lisäpalkat, joten ei muuta kuin laakereille lepäämään! Se ei kuitenkaan tule onnistumaan, tiedän, ja työn alla onkin jo toista työideaa. Kerron myöhemmin, jos siitä tulee mitään. Eli stay tuned, kuten sanotaan. Mutta eilen  menivät kahvit ja donitsit työkavereille ja tänään pomo kuulema tarjoaa lounaan. Firma järjesti hienot lähtiäiset maaliskuun puolella irlantilaisessa ravintolassa, seisova pöytä. Euroopan johdosta lensi kaksi isoa johtajaa paikalle ja kaikki työkaverit, jotka eivät olleet töissä, olivat paikalla puolisoineen. Ruoka ja juomat maistuivat, keskustelu sorisi, jopa oikein puhetasolla. Lahjoja tietysti, kello! SWISS rannekello, kuten ennenvanhaan, oli firman lahja, lahjakortteja ravintoloihin, sveitsiläistä suklaata, ja muuta kivaa. Häntä pyydettiin aiemmin jo jäämään vielä kahdeksi lisäkuukaudeksi töihin, tarpeeseen.  Voiko sen jälkeen paremmin työstä luopua? Helppoahan se ei ole, kuten kerroin omasta eläkepäivien odotuksesta. Mutta tiedän, että hän sopeutuu siihen ajan kanssa kuten minäkin olen nauttinut olostani ja jääväthän ne muutkin työntekijät eläkkeelle, elleivät pöytänsä ääreen kupsahda. Eli kyllä se tästä…

Ja olin taas markkinoilla toukokuun ensimmäisellä viikolla. Olen ollut siellä jo niin monena keväänä, että nimittelivät ihan etunimellä saapuessani korttieni ja canvas-taulujeni kanssa. Upeat ilmat. Lauantaina myynti hyrisi hienosti, jopa hetkittäin tungoksen asti ja sain omani takaisin monin kerroin. Sunnuntaina oli hiljaisempaa, mutta silti kauppa kävi. Silloin jo uskalsin tuhlaamaan itsekin ja ostin vastapäiseltä myyjältä liivin syksyä varten jo. Ja kolme muovi astiaa tupperware- myyjältä. Asiallisia ostoksia, minusta. Viereisessä kojussa oli tänä vuonna thaimaalainen nainen, joka möi kaikenlaisia kangaskasseja ja kleenax- laatikoiden sohvakansia ja pienenpientä korua lapsille ja koirille ja who- knows- what. Hän oli miellyttävää keskusteluseuraa. Hän oli jopa ollut Helsingissä kolme yötä matkalla Thaimaanhan, koska Finnair oli tarjonnut halvimmat hinnat.  Koko perhe oli kovasti tykännyt Suomesta. Mutta kahden koko päiväisen markkinoilla ulkona olon jälkeen olin aika rättiväsynyt!

fair ladies

fair ladies

Ja pihaa on täytynyt kohentaa, muutama saniainen roikkumaan, ja tomaatit maahan ja kuivien oksien leikkuuta. Siis tekemistä on riittänyt enemmän kuin puhtia. Liekö se ikä alkaa painaa minullakin. Onneksi ei ole kukaan lähettämässä eläkkeelle, siitä olen nauttinut jo neljä vuottta!


12 Comments

bokeh…

87595-makrobuttonpienilintu

2015 05 14_5666

2015 05 14_5679 blog_edited-1

pineapple

pineapple

…ja muita päivän hedelmiä. Pienet bokeh– helmet kiiltelevät papaijan ruskeiden ja kosteiden siementen ympärillä. Kuvasin myös tällä viikolla ananasta, bokehisiä ei näy, mutta menköön kaverina muille kuville. Saippuasydämet on tyttäreni tehnyt äitienpäivälahjaksi. Minä sain laventein tuoksuiset ja hänen anoppinsa ruusun, mieltymystemme mukaisesti. Muut aiheen mukaiset makrot ovat täällä!