WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

Tuli sanottu 1/2

2 Comments

Olimme kolme yötä hotellissa, missä emme ole ennen olleet. Hintaan kuului aamiainen, mikä on aina hyvä, ei tarvitse lähteä tuntemattomasta paikasta etsimään ruokalaa ja hintaan sisältyneenä, sen kuluja ei tarvitse enää miettiä, koska kaikki on jo maksettu etukäteen.

Aamiashuone oli pieni ehkä 10-12 pöytää ja mukavasti sisustettu. Aamiainen oli katettu kahdelle isommalle pöydälle, ja tiskille. Kaksi nuorta keittiöapulaista hyöri tilassa, yrittäen olla tarpeellisen näköisiä. Hyvä! Luulin. Suuntasin pöydän luo, siellä ei ollut lautasia missään.  Pyysin toista tytöistä lisäämään niitä pöytään, jotka hän hakikin ystävällisesti keittiöstä. Otin lautasen täyteen munakasta ja mitä kaikkea siinä olikaan, ja siirryin hedelmäsalaatin luo. Siinä ei ollut kulhoja! Pyysin niitä. Kannussa ei ollut maitoa. Annoin olla, lisäsin kermaa. Tytöt pyyhkivät pöydänpintoja rätillä,  murut putosivat tuolille tai lattialle. Pöydällä oli kukkia lasimarjakossa. Vesi oli sameaa, ruusu nähnyt ruusuisemman päivänsä varmaan viikko sitten ja krysanteemin keltaiset lehdet yrittivät vielä roikkua kaksin käsin varressa. Jep, en tykännyt. Aamiaisen jälkeen kävin juttelemassa vastaanottotiskin rouvan kanssa, esittelin itseni ja kerroin, että olen työni vuoksi katsastanut satoja hotelleita, satoja majataloja ja villoja. En siis halua valittaa, eikä tämä ole suinkaan valitus, mutta saanko kertoa mitä huomioin ruokahuoneen puolella?

Lautaset puuttuivat ja nuoret naiset eivät suinkaan olleet tietoisia, mitä heidän piti yleensäkään tehdä. Rouva pahoitteli, kuunteli mielenkiinnolla ja avoimin mielin. Sanoi, että on niin vaikeaa löytää hyvää henkilökuntaa. Ja jos ei neuvota, kaikki eivät heti itsekseen ymmärrä, mitä työltä vaaditaan. Hän ottaa asian puheeksi heti ja huolehtii, että sana menee oikealle henkilölle. Ja kyllä, tuoreiden kukkien tulisi olla tuoreita (tai sitten silkkisiä, pölyttömiä, tietenkin) Ja ilman muuta, hän oli samaa mieltä, sotkuisesta pöydästä tulee heti mielikuva, kuinkahan sotkuista on itse keittiössä? Pienen puron alku.

Seuraavana aamuna aamiaishuonetta vartioi keittiön kapteeni, nuori mies henkilö. Hän oli ystävällinen ja kulki edestakaisin siistien pöytiä. Jouduin pyytämään kippoa hedelmäsalaattia varten. Leivänmuruja oli vielä pöytäliinoilla. Kahdessa paahtimessa oli kummassakin kuivat leivät, osoitin sitä hänelle ja kysyin liekö joku on unohtanut. Hän kysyi aamiaisporukalta, ne eivät kuuluneet kenellekään, siis roskiin. Kukat oli siivottu pois pöydiltä. Ruoka oli maukasta ja tarpeeksi, että pääsimme päivämme alkuun.

Kolmantena aamuna, pöydillä oli upeat hortensian oksat, kirjavia puutarhankimppuja. Kaunista! Pöydät olivat huomattavasti siistimmät. Sana oli mennyt perille, toivottavasti pidemmän päälle. Se on takuu tyytyväisistä asiakkaista ja  jos olen siellä päin, yövyn siellä mieleläni uudelleenkin!

Mieheni vähän murisi minulle mutta myönsi, että olin huomauttanut asiasta ja kohteliaan ystävällisesti. Toisella kerralla en sitten enää osannutkaan olla yhtä hienotunteinen kun kävin huutamassa meidän leipomossa.

2 thoughts on “Tuli sanottu 1/2

  1. Se on minustakin oikein että huomauttaa asioista jotka eivät ole hyvin ! Teen sen itsekin tarpeen tulleen . Esim. ravintolassa jos kala on raakaa tai liha on sitkeää ja kuivaa ! Tietysti hiljaa tarjoilijalle , niin etteivät muut asiakkaat sitä kuule .🙂

  2. Raili, aivan. Huonosta ei kannata maksaa. Mutta jos esim. muuten tykkää ravintolasta, niin ei sitä kannata yhden epäonnistuneen ruoan takia jättää, vaan kannattaa ilmoittaa. Asiallisesti ja suurtä melua aiheuttamatta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s