WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

blogini story

5 Comments

Haasteita ei ole ollut ilmassa pitkään aikaan, ajattelin juuri viime viikolla. Mietin, jospa tekisin itse jonkun uuden. Niin eikös vaan Leila Italiassa lukenut ajatuksiani ja lähetti haasteen sieltä päin, kysymällä blogini tarinaa. Mistä se alkoi? Kiitos, Leila, luulen.  Joten, kas, kaikki alkoi näin…kuva leijailee kuin unessa…

Olin joskus ajatellut, että laittaisin valokuviani johonkin. Paperikuvia ei kannattanut tehdä kaikista. Niitä kertyi matkoilta runsaasti. En saanut kuitenkaan kuvablogia aikaseksi.

Sairastuin syksyllä 2008. Vuoden aikana hoitojen kuluessa alkoi syntyä runoja. En ole koskaan ollut runotyttö. Nyt kuitenkin ajatukset helposti loksahtivat runon muotoon. Oletan lääkityksellä olevan syynsä siihen, että ajatukset alkoivat muodostua tunteiden tasolle. Kirjoitin niitä niin sanotusti pöytälaatikkoon.

Aloin seurata muutamia blogeja eteenkin serkkuni Railan ja Reijan. Sitä kautta luin muidenkin kirjoituksia. Raila yllytteli aloittamaan blogia.Hän on runotyttö sanan varsinaisessa merkityksessä. Kirjojakin julkaissut. Reija on kirjoittanut vuosikausia päivittäin. Päivittäin! Aina yhtä mielenkiintoisia artikkeleita. Josesito teki minulle pohjan. Siinä olikin opettelmista kuinka se käytännössä toimi. Kerroin vain hyvin harvalle siitä. Julkaisin ensimmäisen kirjoitukseni heinäkuussa 2010. Laittelin juttuja pikkuhiljaa, alku tarinat olivat, noh, liiankin henkilöäkohtaisia, vaikka eivät aina sanasta sanaan totuuden mukaisia, runoja. Älkää siis lukeko liikaa rivien väliin. Mutta kirjoitin mielelläni. Työstin nuorimman sisareni kuolemaa. Sisareni ja serkkuni kommentoivat.

Sain Mummolan viltiltä vanhoja äitini kirjeitä. Tunsin niiden olevan tärkeitä lähisukulaisten kannalta ja aloitin niiden julkaisemisen blogissa. Historiaa. Kun laajensin lukupiiriä sukulaisten ulkopuolelle, kirjeet tuntuivat kiinnostavan muitakin kuin meitä.

Ensimmäinen vieras kommentti tuli blogin ensimmäiseen kirjoitukseen. Se ei ollut positiivinen. Säikähdin. Nyt ymmärrän sen ilmaantuneen jutussa mainitun kuuluisan henkilön nimen takia. Poistin kommentin heti kuin vaarallisen taudin. Ensimmäinen vieras “oikea” kommentti tuli Railan blogiystävän isopeikko- nimisen kirjoittajan mukana. Aivan mahtavaa mielikuvistusta hänellä, jäin kiinni hänen kertomuksiinsa karhuista ja peikoista ja ketuista. Ja sitten seurailin muita tarinankertojia. Miten ihmiset ovatkaan monipuolisia erilaisia ja persoonallisia! Blogiystäviä on tullut ja mennyt, jokunen on kuitenkin pitempiaikainen ja jonkun kuten susu petalin olen livenäkin tavannut. Nyt aivan hiljattain eräs vanha kuvahaasteen tekijä onkin samassa facebook- ryhmässä kuin minäkin. Tietääköhän hän sitä?

Kuvillani pääsin mukaan eri haasteissa, värikollaasit, makrot ja jokunen valokuvatorstain haastekuvakin. Niitä olen jatkanut joko viisivuotisen blogielämäni aikana tasaisen jatkuvasti. Ryhmät ovat vain pienentyneet, mutta vakioporukka on mukana. Lyhyet matkakertomukset, pienet sattumat ja tarinat ovat keräytyneet yhteen yllättäen. Joskus en meinaa pysyä itse mukana ja tahtomattani jokunen jää postaamattakin. Tietysti ne parhaimmat! Virikevapaalla on aikapulaa!

Blogi antaa minulle tilaisuuden jakaa kokemuksia ja blogi antaa takaisin toisten kautta lukemattomia kertoja! Iloa, surua, ajatuksia, kokemuksia mutta kaikkein eniten seuraa, olkoonkin se virtuaalista. Olen siitä kaikille kiitollinen!

Älkää unohtako käydä lukemassa Leilan hauskaa blogia, siellä tulevat naurun kyyneleet ja välillä itkutkin samaan aikaan. Olen kuullut, että joku on jopa kastellut pikkupöksynsäkin hauskojen juttujen takia. Varautukaa! Loistavaa kerrontaa!

P.S. Jos luit tämän, vie haaste mukanasi ja kerro kuinka muistelit.

5 thoughts on “blogini story

  1. Kiitos Irma, että vastasit haasteeseen! Oli mielenkiintoista kurkistaa blogisi taakse, kuin olisi avannut kotisi oven ja päässyt sisälle yksityisyyteesi. Sun blogi on mielenkiintoinen, koska aiheesi ovat niin laaja-alasaisia ja samalla henkilökohtaisia ja rehellisiä. Samoin kuvat ovat korkealaatuisia, eikä sellaisia vauhdissa otettuja puhelinräpsäyksiä liikesumun takana niinkuin mulla välillä. Nauratti tuo ensimmäinen vieraskommentti..hah hah.. Kiitos Irma blogini kehumisesta, aamukahvi meinasi mennä väärään kurkkuun ja poskeni punoittivat kun luin sen.
    Jatketaan blogimatkaa, kaukana toisistamme mutta silti niin lähellä, vierekkäin.😍

  2. sinä inspiroit minut mukaan neljä vuotta sitten ja siitä olen kiitollinen

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s