WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


Leave a comment

kysymyksiä ja vastauksia

Hain arleenalta vanhan haasteen, kun sattui eteen ja kysymykset olivat mukavia.

1. Oletko nyt toiveammatissasi tai oletko ollut vai oletko vasta pyrkimässä toiveammattiisi ?

Olin toiveammatissani ja nyt eläkkeellä jo yli neljä vuotta. Sain matkustaa, nähdä maailmaa enemmän kuin odotin. Sain jutella ihmisten kanssa päivittäin ja suunnitella heidän matkojaan ja täten toteuttaa toistenkin unelmia.

2. Onko iso unelmasi vielä haaveissa vaiko toteutunut ?

Ehkä iso unelma on ollut asua omassa talossa. Siis toteutunut. En ole haaveilija, mutta mukavaa, kun asiat loksahtavat paikoilleen.

3. Minkä epäkohdan poistaisit yhteiskunnastamme, jos sinulla olisi valtaa siihen ?

Olisin tarkkana vahtimassa politikoiden politikointia omaan taskuunsa   vieden näin röyhkeästi yhteiskunnalta varat ja lupaukset paremmasta. En etsi suurta valtaa, muutenhan sanoisin, että rauha ja rakkaus rakentaisivat yhteiskuntaakin paremmin alkaen rehellisyydellä.

4. Mikä on suomalaisten menestymisen pahin este ?

Puhumattomuus, jäykkyys ja ainoastaan oman navan erinomaisuuteen uskominen. Nuoriso on kylläkin välittömämpää mutta rasistista.

5. Mikä on seuraava projekti, iso/pieni, jonka toteutat kodissasi ?

Viimein lapsi muutti pois kotonta viime sunnuntaina. Vihdoin. Hänen jälkeenjättämiensä tilojen uudistus omaan käyttöön. Odotan jo innolla remonttia!

Haluatko viedä mukanasi?


12 Comments

uudet värikollaasit #11

 Mustanruskea, valkoinen ja punainen.

Blackbrown, white and red.

PhotoGrid_1447856187152

Mieleeni  tuli heti mansikkakakku, mutta Anna ehtikin sen laittaa ensin! En millään meinannut keksiä punaista mistään, ennenkuin kaapissa tuli vastaan Halloweenistä ylijääneet piparminttukarkit! Makeaa kuitenkin, vaikka kakkua ei olekaan. Nallukat laittavat terveisiä kaikille kollaroijille!

Sweet Teddy Bear Greetings to All!

Muiden kuvat ovat täällä!


4 Comments

sattuuhan sitä

Yhteinen ystävämme Kathy oli jo meillä. Olin kutsunut vieraita kello neljäksi. Kathy oli paikalla minuutilleen, moscato pullo kainalossa. Odotin myös Maggieä miehensä kanssa ja kun heistä ei kuulunut viiteen mennessä, soitin. Olihan meillä imuroitu ja muutenkin siivottu. Jarlsberg ja pepperjack viikunahillon kanssa tarjottimella. Paahtopaisti uunissa ja uunipannulla lohkoperunat, porkkanat ja herkkusienet. Salaatti kauniisti vadilla. Uunin alaritilällä paistui omenahyve ja jääkaapissa kookosjäätelöä. Viileä pullo Whispering Angel- roseeta, ( Maggie on enkeli-ihmisiä ) ja oluttölkit pojille viilenemässä. Joten soitin.

-“Hei Maggie, mitä kuuluu?”

-“Ei kummempaa, mitäs teille?”

-“Hyvää kiitos. Mitä puuhailet?” kysyin. Kello oli lähempänä viittä lauantai- iltana.

-“Meinasin laittaa pastaa ja tomattikastikketta illalliseksi”.

-“Kuule, tulkaa meille syömään! Paisti on uunissa! Sopiiko? Täällä on eräs henkilä, joka haluasi myös tavata teidät!”

-“Annas kun kysyn ukolta”…juttelua toisessa päässä…lähdettäisiinkö kylään…mikä ettei, käyn ensin suihkussa…“Tullaan!”

Ja niin he tulivat, vanha työkaverini Maggie miehensä kanssa. Istuimme keskiyöhön asti tarinoiden, Maggie vielä samassa työpaikassa oleva, Kathy, yhtiön suurten muutosten takia kenkää saanut ja minä eläkeläinen. Yhteistä työkokemusta varmasti yli 60 vuotta. Laitoimme tietysti firman kuntoon ja juttelimme työmaapolitiikasta. Vanha johtajamme on perustanut uuden firman. Kilpailevan, ja pikkuhiljaa vanhasta valuvat kaikki kokeneet sinne. Arvuuteltiin, kuka lähtee seuraavana ja mitä käy omalle hyvälle bisnekselle? Firmalle, mikä on valittu jo 10 vuotta peräjälkeen USAn parhaimmaksi alallaan. Kaatuuko vai ei. Ja  muuta pientä salaisuutta tietysti.

Tarinoimme matkoista, yhteinen ilomme. Kathy lapsenlapsestaan, jota ei ole nähnyt kuin kolme kertaa vuoden alusta. Miniä nappasi lapsen ja muutti äitinsä luo kolme päivää laitokselta kotiintulonsa jälkeen. Lakiasiat ovat vireillä. Ikävää. Maggie tyttärestään, pienellä näyttämöllä ja TV:ssäkin menestyvästä näyttelijättärestä, joka on varannut hääpäivän ensi vuoden lokakuuhun. Meillekin on etukäteiskutsu tullut jo pari viikkoa sitten! Kivaa! Meidän poika ja miniä etsivät asuntoa, yhtä ongelmaa toisensa perään. Harmittaa. Tytär oli viikon Kaliforniassa työmatkalla, odotan soittoa tänään ja detaljeja matkasta. Kivaa. Juttua riitti, asioista, joista en voi tässä kertoa, istuimme jalat sohvalla ja nautimme toistemme seurasta. Pojat istuivat toisessa huoneessa tarinoimassa omiaan. Mitä lienevät.

Miksi kerron tämän? Olin sopinut Maggien kanssa vierailusta etukäteen kauan sitten. Kerroin Kathylle puhelimessa, että täällä viikolla tulevat ja hän lupasi ilomielin tulla myös. Olin merkannut kalenteriin väärän päivän! Viikkoa ennen sovittua sovittua päivää! Sattuhan sitä, eikös?

2014 Caves D'Esclans Whispering Angel Rose


23 Comments

uudet värikollaasit #10

Rikinkeltainen, hiilenmusta ja tulenpunainen. Yellow as sulfur, black as carbon and red as fire.

PhotoGrid_1447081137956Koska kamerakuviin on vieläkin vaikea päästä kiinni, kävelin samsungin kanssa ympäri huushollia toivoen värien löytyvän. Päivän lehden kakkososassa olikin kuin tilauksesta kansikuvana Frank Sinatra oikeissa väreissä! Frank Jr. on lähellä konsertoimassa laulaen isänsä hittejä ja  taustalla kuulema paljon kotivideoita. Uskon, että paikka on loppuunmyyty alta aikayksikön. Kuka ei Sinatrasta tykkäisi! Ensikuun 8. päivänä tulee kuluneeksi 100 vuotta hänen syntymästään ja hänen kappaleensa ovat yhä kaikkien huulilla ja Brooklynissä ei sunnuntaisin soi mikään muu musiikki. I got you under my skin! https://search.yahoo.com/yhs/search?p=frank+Sinatra+youtube&ei=UTF-8&hspart=mozilla&hsimp=yhs-004

Pöydällä kynttilä Pentikin lasilautasrsarjan päällä, seinallä toinen. Omenat ja melkein mustanpuhuvat avokaadot! Syksyn lehdet toistavat samaa värisarjaa. Olohuoneen pöydällä kaksi viikonlopun lukupakettia. Yksi on matkasuunnitelmia kevääksi Coloradoon. Isäntä ideoi. Itse löysin kirjahyllystä kirjan, mitä en ennen ollut lukenutkaan. Sylvia Brownen “Rikkaat ja kuuluisat jälkielämässään Toisella Puolella”. Olipa höpö kirja! Parasta siinä oli noin kolmekymmentä nimeltä tunnetun henkilön parin sivun mittaista elämänkertaa. Sen jälkeen jutut lipsahtivat tuonpuoleiseen olemiseen. Sinällään ihan mielenkiintoinen aihe ei siinä mitään. Mutta mitä? Siellä täytyy tehdä töitä? Tutkimuksia? Ja minä kun luulin, että voisin silloin istua pilven päällä ihana valkoinen kotiasu päällä ja opetella soittamaan harppua!

Lisää näitä värejä täältä.