WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems.

sattuuhan sitä

4 Comments

Yhteinen ystävämme Kathy oli jo meillä. Olin kutsunut vieraita kello neljäksi. Kathy oli paikalla minuutilleen, moscato pullo kainalossa. Odotin myös Maggieä miehensä kanssa ja kun heistä ei kuulunut viiteen mennessä, soitin. Olihan meillä imuroitu ja muutenkin siivottu. Jarlsberg ja pepperjack viikunahillon kanssa tarjottimella. Paahtopaisti uunissa ja uunipannulla lohkoperunat, porkkanat ja herkkusienet. Salaatti kauniisti vadilla. Uunin alaritilällä paistui omenahyve ja jääkaapissa kookosjäätelöä. Viileä pullo Whispering Angel- roseeta, ( Maggie on enkeli-ihmisiä ) ja oluttölkit pojille viilenemässä. Joten soitin.

-“Hei Maggie, mitä kuuluu?”

-“Ei kummempaa, mitäs teille?”

-“Hyvää kiitos. Mitä puuhailet?” kysyin. Kello oli lähempänä viittä lauantai- iltana.

-“Meinasin laittaa pastaa ja tomattikastikketta illalliseksi”.

-“Kuule, tulkaa meille syömään! Paisti on uunissa! Sopiiko? Täällä on eräs henkilä, joka haluasi myös tavata teidät!”

-“Annas kun kysyn ukolta”…juttelua toisessa päässä…lähdettäisiinkö kylään…mikä ettei, käyn ensin suihkussa…“Tullaan!”

Ja niin he tulivat, vanha työkaverini Maggie miehensä kanssa. Istuimme keskiyöhön asti tarinoiden, Maggie vielä samassa työpaikassa oleva, Kathy, yhtiön suurten muutosten takia kenkää saanut ja minä eläkeläinen. Yhteistä työkokemusta varmasti yli 60 vuotta. Laitoimme tietysti firman kuntoon ja juttelimme työmaapolitiikasta. Vanha johtajamme on perustanut uuden firman. Kilpailevan, ja pikkuhiljaa vanhasta valuvat kaikki kokeneet sinne. Arvuuteltiin, kuka lähtee seuraavana ja mitä käy omalle hyvälle bisnekselle? Firmalle, mikä on valittu jo 10 vuotta peräjälkeen USAn parhaimmaksi alallaan. Kaatuuko vai ei. Ja  muuta pientä salaisuutta tietysti.

Tarinoimme matkoista, yhteinen ilomme. Kathy lapsenlapsestaan, jota ei ole nähnyt kuin kolme kertaa vuoden alusta. Miniä nappasi lapsen ja muutti äitinsä luo kolme päivää laitokselta kotiintulonsa jälkeen. Lakiasiat ovat vireillä. Ikävää. Maggie tyttärestään, pienellä näyttämöllä ja TV:ssäkin menestyvästä näyttelijättärestä, joka on varannut hääpäivän ensi vuoden lokakuuhun. Meillekin on etukäteiskutsu tullut jo pari viikkoa sitten! Kivaa! Meidän poika ja miniä etsivät asuntoa, yhtä ongelmaa toisensa perään. Harmittaa. Tytär oli viikon Kaliforniassa työmatkalla, odotan soittoa tänään ja detaljeja matkasta. Kivaa. Juttua riitti, asioista, joista en voi tässä kertoa, istuimme jalat sohvalla ja nautimme toistemme seurasta. Pojat istuivat toisessa huoneessa tarinoimassa omiaan. Mitä lienevät.

Miksi kerron tämän? Olin sopinut Maggien kanssa vierailusta etukäteen kauan sitten. Kerroin Kathylle puhelimessa, että täällä viikolla tulevat ja hän lupasi ilomielin tulla myös. Olin merkannut kalenteriin väärän päivän! Viikkoa ennen sovittua sovittua päivää! Sattuhan sitä, eikös?

2014 Caves D'Esclans Whispering Angel Rose

4 thoughts on “sattuuhan sitä

  1. Helpostikin noin voi sattua.
    Parempi näin päin, kuin että vieraat kaikki olisivat tulleet viikkoa aiemmin, kuin kalenterissasi luki. Sinulla ei oli ollut ruokaa uunissa, eikä muitakaan valmisteltu.
    Selväähän se, että ystäväporukan kanssa jutun aiheet eivät lopu.

  2. aimarii, en osannut edes hävetä virhettäni, niin kiva ilta oli!

  3. Olipas herkulliset ruuatkin ! Mulle tuli ihan vesi kielelle kun luin mitä herkkuja olit valmistanut !😛

  4. Raili, hyvä että maistuisi. Kovinpa nälkäisenä luit🙂 Mutta mikään ei ole niin helppoa kuin uuniruoka.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s