Joulu? Ei edes ole mielessäni! Syksy on ollut kiireinen. Vieraita tullut ja mennyt. Serkku ja Vaimonsa lähtivät sunnuntaina ja nyt oletan, että ehdin taas mukaan blogiinkin. Aloitan kelaamalla takaperin tapahtumia. Tässä kollaasi hotellista, missä vietimme Thanksgiving eli Kiitospäivän viikonlopun, marraskuun viimeisen torstain. Kuvat ovat huonolaatuisia, valitan. Vika silmissä tai kamerassa. Epäilen silmiä.

Ajoimme Key Westiin, uudesta Floridan kodistamme, pysähtyen kerran tai kaksi ja nautimme lounaan meren äärellä.

Serkku oli tilannut huoneen, luuli kuudelle, mutta se olikin huone #6, ja hän joutui varaamaan toisenkin huoneen, että kaikki mahduimme mukavasti ja rauhallisesti nukkumaan. Me sitten saimme sen paremman, kiitos Serkku-hyvä! Hotelli oli alueelta, missä oli useita eritasoisia hotelleja saman lipun alla. Omamme oli Southernmost Point Guest House at Duval Street.

Huoneemme oli tilava, sopivasti trendikäs. Siihen kuului keittiö, mitä emme tarvinneet lyhyen olomme aikana ja tumma italialais-tyylinen kylpyhuone. Hintaan sisältyi aamiainen, millä pääsi kivasti päivän alkuun. Nautimme sen puutarhassa. Huonetta kiersi iso parveke korituolikalusteineen. Istuimme  iltaa kuunnellen kaupungin ääniä ja nauttien auringonlaskusta ja viinistä.  Olimme kiertäneet päivällä hop-on-hop-off ratikalla, jotta saimme koko kuvan Key Westistä, USA:n eteläisimmästä kaupungista. Olemme olleet täällä aiemmin, elokuussa lastemme kanssa. Tulemme varmasti uudelleen!

Queen Anne tyylisen hotellin on rakentanut E. H. Gato vuonna 1894. Kuubalainen patriootti, joka oli taistellut vapaaksi Espanjan vallasta. Hän loi Kew Westiin mahtavan  sikariteollisuuden: miljoonia sikareita pyöriteltiin käsin kuubalaisesta tupakasta. Pienestä kalastaja kylästä tuli yksi Amerikan rikkaimmista kaupungeista. Hän loi myös liikenne systeemin, missä hevosten vetämät kärryt kiersivät kylää. Vanhat talot ovat vielä kuvaamisen arvoisia ja kevyt, hippimäinenkin, tunnelma on tarttuvaa.

Kaksi uima-allasta oli käytettävänämme, mutta emme ehtineet niille pulikoimaan. Sen sijaan pistäydyimme rannalle, tien toiselle puolen ja nautimme ihanan lämpimänviileästä vedestä. Rantatuolit piti vuokrata, $10 per tuoli ja päivä, mutta olimme paikalla ehkä maksimi tunnin. Siinä sopivasti näimmekin sitten, kun enkeli kävi uimassa!

Sulavalinjainen keski-ikäinen mies nousi merestä. Päällään ainoastaan valkoisesta kankaasta tehty pussi kiliseville, naru kiersi vyötärön kautta selkään, missä oli tuuheat enkelinsiivet. Päässään hänellä oli hattu. Kuivattuaan itsensä, hän veti päälle valkoisen pienen tutun, helma ja vyötärönauha olivat yhtä leveät, siis olemattomat. Kilipussi jäivät roikkumaan ja kuivamaan näkyvästi hameen helman alle.