WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


6 Comments

San Rafael Swell

DSC_6859 blogThe San Rafael Swell is a large geologic feature located in south-central Utah about 30 miles west of Green River, Utah. The San Rafael Swell, approximately 75 by 40 miles, consists of a giant dome-shaped anticline of sandstone, shale, and limestone that was pushed up during the Paleocene Laramide Orogeny 60-40 million years ago. Since that time, infrequent but powerful flash floods have eroded the sedimentary rocks into numerous valleys, canyons, gorges, mesas and buttes. The swell is part of the Colorado Plateau physiographic region.

san rafael swell

San Rafaelin pullistumat. Patikoitsijan unelmaa! Kuivaa kuivaa erämaata, silmin kantamattomiin. Alue on kuitenkin Utahin nopeimmin kasvama turistialue,  pinnaltaan noin 5200 neliökilometriä! Vuoria, kanjoneita,  joista vain osa on suuryleisön käytössä. Sieltä löytyy raunioita ja kivimaalauksia, mitkä intiaanit ovat jättäneet jälkeensä, rock art. Niille emme ehtineet. Myöskin USA:n pisin tie, minkä varrella ei asu kukaan, melkein 180 km, yli 110 mailia ilman benssa- asemaa. Alue, jossa et halua illan pimetessä ajaa. Muutama käppyrä puun runko, elossa olevia, mutta kuivia pensaita. Pari pysähdyspaikkaa ja kuivavessat.

DSC_6887

Muutamia intiaaneja myymässä tuotteitaan, mutta kuvauskielto kaikilta paitsi yhdeltä ruukunpyörittäjältä. Olin kiitollinen. Navajo malliset pastellinsävyiset ruukut eivät ole suosikkejani.

DSC_6848 blog Upeat maisemat jatkuivat, pysähdyimme matkalla lounaalla ja saavuimme Moabiin myöhään illalla. Nälkäisinä kuin sudet!


2 Comments

outo lounaspaikka

Ajelimme vanhaa edelliseltä reissulta tuttua tietä Salt Lake Citystä ja liityimme kertotien  kautta Salinaan ja kohti Moabia. Rauhallista luontoa, peltoja, katajia. Pysähdyimme siellä täällä ja otin kuvan pari. Saavuimme Salinaan sopivasti lounasaikaan. Isäntä tankkasi auton ja kävin sisällä kysymässä, missä olisi kylän paras lounaspaikka. “Ehdottomasti kuuluisa Mom’s Cafe!” sanoi nuori nainen kassalla. “Se on heti ensimmäisten liikennevalojen vieressä.” Kiitos!

IMG_0618 blogRakennus on vanha osuusliike vuodelta 1878. Siinä alun perin oli kauppa, mikä möi vaatteita, viljaa, ruumisarkkuja, kaikkea mitä voit kuvitella cowboyn tarvitsevan. Ymmärsin, että jopa ruumishuone oli aikoinaan takahuoneessa. Nyt siellä istuivat nahkatakkiset 70-vuotiset miehet. Seinällä oli haalistuneita valokuvia tunnetuista filmitähdistä, National Geography’n 60-luvulta oleva kehuva artikkeli ravintolasta, kuuluisasta Mom’s Cafesta, joka aloitti toimintansa vuonna 1926. Kaksi tarjoilijaa hyöri paikalla, olivat kai teinityttöjä ravintolan alkuaikoina. Sain kuvaan kaksi puhdasta pöytää. Vasemmalla puolella istui kaksi naista ja nuori poika, sörkkien annoksiaan. Toisella pöydällä oli jämät edellisiltä ruokailijoilta, molemmilla lautasilla ranskalaiset. Minun olisi pitänyt jo siitä arvata!

IMG_0616 blog

Tilasin club sandwichin ja ranskalaiset! Lautanen ja aterimet olivat varmasti ravintolan ensimmäisiltä vuosilta. Leivän välissä oli tuskin mitään. Neljännes pala juustoa, pieneksi revitty salaatinlehti. Ranskalaiset? Puolikylmiä. Puoliraakoja. Rasva lillui lautasella ja perunoiden päällä. Söin leivän. Join ginger alen. Emme tilanneet jälkiruokaa. Varmuuden vuoksi. Maksoimme laskun ja valitukseni perustella sain ranskalaiset ilmaiseksi. Ne jäivät syömättä. Paikassa aika oli pysähtynyt. Luin juuri nyt yelpin arvostelut, neljä tähteä! Mistä ihmeen hyvästä? Ehkä siksi, että sadan maililla säteellä ei ollut toista ruokapaikkaa?

IMG_0617 blog


2 Comments

kylässä

DSC_9571 blog

Ystäväni Pirjo oli kaksi yötä kylässä lapsuuden ystävänsä Merjan kanssa. Meillä oli siis kokonainen päivä käydä jossakin näyttämässä, mitä meidän kyliltä löytyy. Kävimme naapurikylässä, West Palm Beachillä. Ajoimme  vanhaa näyttävää A1A tietä myöten. Tie kulkee Key Westistä aina ylös South Carolinaan asti. Sitä reunustaa toinen toistaan suurempi talo, palatsi, linna, kartano. Hoidetut pensasaidat, runsaat kukkaistutukset, upeat portit!  Pyörittelimme ajatusta, kuinka suuri talo olisi liian suuri. Suomi-tytöt olivat hyvin vaatimattomia. Liikaa siivottavaa. Mutta kai sitä jo silloin on tarpeeksi varakas palkkaamaan siivoojan. Tai kaksi.  Puutarhurin. Pool-pojan. Unelmia!

DSC_9561 blog

Kävelimme West Palm Beachin pääkatua Worth Avenueta pitkin. Kaupat ovat ylellisiä, mutta eivät niin, etteikö sisään uskaltaisi mennä. Näyteikkunoista oli vaikeuksia valita koruja. Liian suuria, liian prameita. Ne kaupat kiersimme. Hmm, emme muuten ostaneetkaan mitään. Mikä tahdonlujuus!

DSC_9566 blog

Kaupungin pääkadun Worth Avenuen molemmin puolin on ihania pieniä sisäpihoja, ja lisää putiikkeja. Ravintoloita. Erään pienen kukkakaupan sisäpihalla juttelin omistajattaren kanssa. Hän kyseli, joko olemme käyneet syömässä. Emme olleet. Hän ehdotti pientä pizza ravintolaa, hyvät  pitsat ja salaatit. Siis sinne! Ruoka oli maukas ja hinnat asialliset. Eteenkin kun Pirjo tarjosi. Kiitos!

DSC_9573 blog

DSC_9562 blog.jpg

Paluumatkalla kotiin pistäydyimme Mounts Botanical Gardens puutarhassa.  Se meni valitettavasti kiinni jo neljältä, joten kauan emme ehtineet kuvailla trooppista runsautta!

Sen verran ehdimme käydä myös omassa kylässämme, että ostimme iltaruokaan grillikanan ja viiniä Costco- tukkukaupasta. Pyörimme jonkin aikaa myös kenkäkaupassa ja sitten parkkipaikan yli pyrähdimme valtavan isoon viinikauppaan. Sieltäkin löytyi ostettavaa. Tänään aamiaisen jälkeen naiset jatkoivat matkaansa Orlandoon. Me jäimme nauttimaan muistoja mukavasta pikavierailusta!


10 Comments

uudet värikollaasit #75

Nyt olisi tilaisuus valita JOKU väri esimerkki kuvasta. Mutta lähdenkin toiselle tielle ja  valitsen muodon. Olimme eilen ystävien kanssa täällä Floridassa katsomassa Chevroletin vanhojen autojen näyttelyä plus drag racing ajoja. Useampi auto oli mielikuvituksellisesti maalattuja, ja sanoin, että otanpa kuvia, koskaan ei tiedä milloin tulevat esille värikollaasi haasteessani! Telepatiaa! Värit eivät nyt suorastaan täsmää, mutta muotokieli puhuttelee.

cars chevy

Lisää väreistä täällä.

DSC_9472 blogDSC_9463 blogDSC_9475 blogDSC_9515 blogDSC_9521 blog


2 Comments

Viidennen kerran, Utah, Arizona ja New Meksiko

DSC_6840 blog

Olen niin jäljessä matkakertomuksineni, että voi olla, etten kohta enää muista missä viime syyskuussa kävimme. Se oli viides matkamme Four Corners alueelle syyskuun lopulla ja lokakuussa 2016.

Yövyimme Salt Lake Cityn kenttähotellissa, kun lentomme New Yorkista saapui lähemmäs keskiyötä. Vastaanotossa oli iloinen tumma mies, oletan samoalainen, nimeltään Alma. Luulen, että olemme nähneet hänet aiemmin eräässä toisessa hotellissa, mutta mieheni oli eri mieltä. Minulla on paljon parempi kasvomuisti ja kuka voisi unohtaa hänen nimensä! Nukuimme hyvin, söimme runsaan aamiaisen, haimme Ford Fusion vuokra-auton ja suuntasimme Moabiin. Matka ohjelmamme oli:

1-Moab, Utah  ja Arches National Park. Hotelli Hampton Inn, kaksi yötä.

2- Monument Valley, taas kerran, mutta tuskin viimeisen, mieheni lempialuetta, Utahin ja Arizonan rajalla. Hello John Wayne! Hotelli View, minkä huoneet olivat kauniisti uusittu viime käyntimme jälkeen, yksi yö.

3-Farmington, New Meksiko. Chaco National Park, UNESCO:n suojelema historiallinen intiaanien asuinalue, kaupunki. Aztec Ruins National Monument sekä Jemez historiallinen kylä. Hampton Inn kaksi yötä. Hampton Inn hotelleissa ei voi koskaan valita väärin, huoneet tilavat ja siistit, palvelu hyvää ja runsas ilmainen aamiainen ovat jokaisessa taattua.

4-Santa Fe, New Meksiko, minun lempikaupunkini! Viime kerralla jäi näkemättä Georgia O’Keeffen koti ja studio, Casa Blanca. Nyt pääsimme sinnekin, kun osasimme tilata liput ajoissa, vuotta ennen! Hotellina iki- ihana Hacienda and Spa, kolme yötä.

Siinä pääpiirteet, otsikoiden alle tulee varmasti alaotsikoita, odottakaapas! Mom’s Cafe, espanjalaiset matkakaverit, Nelly Joycen kauppa, matkailijan coli bakteerit ja Leningrad Cowboys! Muun muassa. Ja paljon kuvia!