WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


6 Comments

joulunviettoa

Tänä vuonna olimme Isännän kanssa kahdestaan.

Siis meidän perheestä. Saimme seuraksemme vanhat ystävät K ja M, jotka jo vuosia ovat viettäneet joulua kanssamme sekä uudet ystävät, T ja H, suomalaiset lumilinnut, jotka olemme tavanneet ensimmäisen kerran viime kesänä piknikillä. Ja pari kertaa sen jälkeenkin. He viettävät kesän Suomessa ja talvet täällä etelän lämmössä. Yhteistä meillä on paitsi suomalaisuus, historia kotimaisella lentoyhtiöllä, josta olemme jääneet virikevapaalle. Ja rupattelutaito!

20171224_185311

Olimme päättäneet viettää Valkeata Joulua. Floridan kodissa on talon puolesta pieni joulukuusi. Se riitti meille. Mutta jotain koristelua kaipasin.  Sopivasti olin edellisellä Suomen reissulla ostanut pari rullaa kaitaliinoja  Suomenkerta tehtaanmyymälästä ja siihen lautasliinat. Niillä katoin, sekä valkoisilla astioilla. Ja valkoinen pieni kynttilä keskellä pöytää. Mutta mitä muuta? Yllättäen kauppareissulla sain idean koristella pöydän yläpuolella olevan lampun kuusenpalloilla. Neljä niistä on hopeista, lumikoristeisia ja neljä kimmeltelevää hieman himmeään kultaan vivahtavia.  Koristelu oli viimeistelty! Ja kaikki olimme pukeutuneet valkoiseen! Voilà! Ta-Da! Presto! Valmiina iltaan!

20171224_095310

Siis olimme kuusi henkeä yhdessä, ja ruokaa oli koko armeijalle! K oli luvannut tuoda sillit ja lohet. Hänen pakastekassistaan löytyi vaikka mitä! Viittä, kuutta sorttia juustoja, hapankorppuja, cream crackers, imelletty perunalaatikko, tuoreita vadelmia ja blackberries …T toi tullessaan upean brie- salaatin, missä oli mansikoita ja avokadoa, hedelmäsalaatin, leivoksia. Luulen, että jokunen pullo viiniäkin ilmaantui jostain oman varaston lisäksi. Miehille belgialaista bockbier– olutta palan painikkeeksi. Pääruokana oli mehevä ja onnistunut porsaanfilee, minkä Isäntä grillasi ulkona lämpöisessä illassa,  pannulla paistetut herkkusienet peittonaan. 20171224_144749

Itse olin paistanut valkoisen täytekakun, luotettavalla Duncan Hines– reseptillä, paistanut valmistaikinasta piparit ja koristellut. Rosollin tein, johon vuosia olen valmistanut helpon kastikkeen kevyt majoneesista ja punajuuriliemestä. Ja riisiporkkanalaatikon sekä lanttulaatikon. Ja T toi isoäidin pipareitakin ison rasian. Ruokailun puolessa välissä olimme jo ihan ähkyjä! Niinhän se pitää jouluna ollakin. Emme edes jaksaneet laulaa! Joulupukki Rovaniemeltä luulen, yllätti, ho-ho-ho, ja jakoi muutaman lahjan. Kuinkas teillä?

Joulupäivän aamuna jaksoin juoda vain kupin kahvia. Ja syödä kaksi piparia.

 


10 Comments

uudet värikollaasit #107

Tervehdys meidän jouluväreistä! Sanoisinko, aika helppo sarja tänään 🙂 Kuvat ovat viime viikolta pihallamme. Tänään, joulupäivänä, mittari näyttää varjossa plus 25 celsiusta. Aurinko tuntuu kuumalta. Kuvassa olevat kasvit ovat hibiscus eli kiinanruusu, jonka kukkasessa katselee maisemia joku yökkö. Niitä on  kaksi pihalla, yksinkertainen ja kerrottu, molemmat joulunpunaisia. Seuraavat ovat nimeltään Song of India eli pleomele,  oranssi bromelia, lahjaksi saatu joulukaktus, havaijilainen ti- kasvi, mikä on yllättäen päässyt kukkimaan ja viimeisenä jo kukkinut liuska- aralia. En ole ennen nähnytkään se pieniä keltaisia kukkaterttuja. Se on täällä Floridassa pensasaitana, ja helposti hoidettava. Ilmat todellakin ovat sen verran viilentyneet, että kukintakausi on nyt saanut alkunsa. Hurraa talvi! Mukavaa loppuvuotta, taidamme vielä ehtiä tehdä yhden värikollaasin lisää tänän vuonna. Muiden jouluvärit löytyvät täältä!

Recently Updated2


13 Comments

Vihdoinkin!

Ihmeiden aika ei ole ohi! Muistanette nämä jutut!

July 5, 2015   “Rautakaupassamme oli tarjous, saman tyyppinen istuinryhmä, mutta 1/4 hinnalla, tyynyineen! Katsotaan nyt, miten tämä eläke lähtee käyntiin, sanoi Isäntä, joka jäi virikevapaalle kanssani toukokuussa. Teimme pienen matkan tuonne Länteen, mistä blokkasin edellä. Olimme kotona viikon ja sitten lähdimme Teksasiin lomille. Eläke vaatii lomia. Matkojen välissä inisin vielä ja sain kuin sainkin luvan tilata sen halvemman version. Painottelin syyllä, nimellä 44- vuotis- hääpäivä. Pöytä tuli heti kotiin palattuamme. Emme halunneet avata sitä vielä käyttöön, sillä olemme odottaneet urakoitsijaa vaihtamaan itse-rakentamamme terassin talon vieressä kivetyksin, jatkaen samalla, mitä on etupihalla. Teimme sopimukset tammikuussa, hän tulee maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa, lupasi. Talvi oli luminen. Talvi oli jäätävä. Soitin maaliskuun alussa ja kyselin aikataulua. Häneltä oli käsi leikattu, “Soita takaisin toukokuun alussa.” Soitin vappuna. Lupasi tulla kuun lopulla. Soitin heinäkuun ensimmäisenä päivänä, jätin viestin, että soittaisi tarkalla aikataululla päivämäärästä. Hän on satuttanut selkänsä. Varmasti tulee tämän kuun lopulla. OK, olen ymmärtäväinen. “Saanen kai alennuksen, kun puoli sesonkia on jo mennyt”, sanoin. Tietysti tietysti, “I make it good to you.” Eipä taida mies- parka arvata, että hän joutuu tekemään myöskin tämän ruokailunurkkauksen terassin! Ainakin puoleen hintaan.”

Jatkoa samasta asiasta näissä kirjoituksissa. Jos et jaksa lukea, niin sanottakoon, että juttu ei edistynyt olenkaan. Haimme tarjouksia kolmelta muulta urakoitsijalta. Yksi ei soittanut takaisin, toinen soitti ja kävi, anto siedettävän tarjouksen ja kolmas antoi tarjouksen, minkä nimitimme “En halua tehdä, tässä tuplahinta muihin verrattuna, olkaa hyvä”.

https://wondersbykaari.com/2015/07/05/variympyra-6-harmaa/

https://wondersbykaari.com/2015/09/23/uudistuksia-pihalla/

https://wondersbykaari.com/2016/01/17/toivossa-on-hyva-elaa/

Valitsemamme rakentaja sanoi olevansa valmis työhön marraskuun puolivälin jälkeen. Sopii meille. Olemme Floridassa, mutta jos välttämättä tarvitsee tulla pohjoiseen voimme sen tehdä. Ei, ei ole tarpeellista, hän vakuutti. Poika asuu talossa ja pystyy vastaamaan työstä.  Hyvä niin! Joulukuun kuudes päivä aamulla, isot tiilipinot ja hiekkavuoret kertyivät pihalle! Hyvä. Mieheni soitti naapurille, joka vahvisti, että pihalla hyöri työtekijöitä kuin muurahaisia! Seuraavan päivän puolessa välissä takapihalle oli kivetty käytävä ja terassi. Pari puhelua varmistukseksi urakoitsijan kanssa, ja työ sujui kuin unelma! Jos tarvitset suosituksia Long Islannilla, niin soita!

IMG-20171207-WA0003

Nyt on ruokapöydälle tilaa heti rappusten luona, nurmelle menevää reunaa on pidennetty ruusupensaan ohi sen verran, että toiselle puolelle mahtuu pieni tarjoilupöytä tarvittaessa, ja toiseen siivekkeeseen grilli. Ruusun vasemmalla puolella on uusi myrttipuu. Ruusupensas antaa katsesuojan naapuriin (vihreä vaja takana) ja ne saatiin siististi nurmikolle penkkiin. Arvatkaa kuka on onnellinen. Ja jos näette Jamesia, niin sanokaa terveisiä!

IMG-20171207-WA0002


16 Comments

uudet värikollaasit #106

viikko 106En ole pipareja enkä muutakaan leiponut jouluksi. Joten ensiksi lankean ruokakuviin kollasissa. Ja ripaus nuotion lämpöä talveenne! Meillä Floridassa oli tosi kylmää pari päivää, lämpö putosi plus 12C asteeseen. Villatakkia piti etsiä, ja farkut jalkaan. Brr…Onneksi ensi viikko on tasaisesti 27-30C, pääsee joulutunnelmaan! Lahjat lähtivät lapsille ajoissa. Keksin pakata ne kaupan läpinäkyviin leivonnaislaatikoihin, kun pientä, mutta, ah, tietenkin kallista lahjaa on keräytynyt vuoden aikana. Ne mahtuivat upeasti postin pahvilaatikkoon, eivät helisseet eivätkä sotkeutuneet laatikon sisällä. Voitte varastaa idean! (En voi vielä laittaa kuvaa, koska joku lahjansaaja voi tiskistellä täältä ennen joulua!)

Kaukaisia vieraita ei ole tulossa kuin vasta tammikuussa. Helmikuuksikin on vierashuone varattu yhdeksi viikoksi. Kiva yllätys, Tytär ja Vävy tulevat seuraksemme! Nyt vietämme jouluaaton meillä kahden suomalaispariskunnan kanssa, toinen pitkäaikainen ystävyys jo vuodelta yksi ja kaksi ja toinen uusi tuttavuus viime kesältä. Kuusi on siis on jo pystyssä, talon mukana tullut tekokuusi. Riivin siitä pois vaaleanpunaiset joulutähdet, kultanappulaiset risut. Puuhun jäi kävyt ja punaiset pallot. Yhden joulukortin mukana Saksasta sain pienen olkitähden, se saa edustaa vanhaa joulua kuusen latvassa. Latva on korkealla, metrin lattiasta!

Vaihdoin patiolla olevan lyhdyn valkean kynttilän punaiseen. Patiosta puheen ollen, (tai sanoisnko Florida- huone, mikä lie paras nimi,) sai vihdoin uudet verkot seiniin, mitkä olimme poistaneet ennen hurrikaania. Verkon poistaminen helpotti rankkojen tuulien läpikulkemista pihalla, olisivat repeytyneet kuitenkin, kuten monella naapurilla. Sitten tulikin pulma eteen, mistään 100 mailin sisältä ei löytynyt tarpeeksi leveää verkkoa! Vihdoin löysimme yhden rullan viikko sitten! Kaunista jälkeä tuli!  Mitä muutama Schefflera- pensaan vartta katkeksi, kun Isäntä ryömi seinän ja kasvien väliin. Ne onneksi kasvavat nopeasti ja tuuheutuvat alta aikayksikön. Kuvitelkaa suomalaista sisäkukkaa pensasaitana. Kaikki mitä jouduin leikkaamaan, olisi ollut useamman kympin arvoinen kasvi Suomessa. Se kukkii parhaillan, mitä en ole koskaan ennen nähnyt. Laitan kuvan asap.

Onhan minulla ihan aiheeseen sopiva vanhakin kuva, tässä! Lämmintä joulunalusviikkoa!

star candle

 


Leave a comment

..and now in English..

Friday night my husband’s phone rang late, in the evening. The area code was not familiar. He was ready to break the connection when I said just listen who might be calling!
My husband Bob is the only child as was his Father. On his mother’s side there was an uncle, but he had no children. So my husband doesn’t even have cousins! But we knew the relatives on the mother‘s side in a tight, small circle, his Grandparents, and of course grandfather’s siblings. On the grandmother’s side, we knew her cousins as well. One of them was Aunt Bertha, who had a Broadway Box office. She sold show tickets and organized theater parties. Bob enjoyed the show in his teen age years and in the 70’s and 80’s, we had the tickets for the shows quite often when visiting from Finland. What a great opportunity we had to see, for example, the famous HAIR-musical, in the front row! And many more! She was a beautiful woman and lived until the age of 105.
So the phone rang in the evening. In amazement, my husband was surprised when he heard the caller was Bertha’s son, Joseph. We have received Christmas letters over the years. So we knew something about his life. He lived for many years in Brazil and England in the operations of a major bank. He had, according to my husband’s memory, something to do in the early stages of Yahoo. We heard of his wife’s illness, their children’s growing up and moving to Colorado, and of grandchildren. Years after his wife died, he re-married last year. I have met Joe once.
When my husband was small, he was given Joe’s Lionel-electric train set. It was agreed that later trains would be returned to his children when Bob was no longer playing with them. And so it was done, and the set had grown over times. When our son was at age that the trains were suitable for him, the big trunk was brought to us. The year was in the mid 80’s. The trains were assembled and played at many of times! Joe’s children were already too big to play and the set stayed with us. Later years we displayed them in the curio for Christmas time. I always had a bad conscience because of it. Now, after moving to Florida last year, I said to my husband, we need to connect somehow with Joseph and share the trains. I believe, they have some value and at least the great sentimental value to him also.
And as a direct telepathy goes, the call came unexpectedly. But for a quite another reason!  Joe and his wife were organizing old photographs. A photograph from 1960’s surfaced. In the photo are Joseph, his Mom Aunt Bertha, and his Uncle Lou. And my husband’s Grandfather. I believe it was taken at Bob’s Grandparents’ 50th Anniversary party in the 1960’s. The Lady exclaimed; “I know that man!”
And Joe called Bob that evening. The call was long and Bob was surprised and pleasantly delighted! It was nice to hear from Joseph.
To be continued….


4 Comments

Yhteisiä ystäviä 2/2

Toissa päivänä mieheni puhelin soi myöhään illalla. Suuntanumero ei ollut tuttu. Hän oli valmis katkaisemaan yhteyden, kun sanoin, että kuuntele nyt ainakin, kuka soittaa!

Mieheni on pienestä suvusta, ainoa lapsi kuten hänen isänsäkin. Äidin puolelta ei ole kuin yksi eno, lapseton. Siis hänellä ei ole edes serkkuja! Mutta tunsimme äidin puoleisia sukulaisia pienen piirin verran. Isovanhemmat tietenkin ja isoisän sisarukset. Isoäidin puolelta tunsimme isoäidin serkkuja. Eräs heistä oli Aunt Bertha, jolla oli Broadway Box office. Hänen kauttaan sai ostaa show lippuja ja hän järjesti työkseen ryhmälippuja. 70- ja 80-luvulla meillä oli valmiiksi hänen lahjoittamansa liput show- esityksiin! Mieheni pääsi nauttimaan lipuista jo teini ikäisenä. Mikä mahtava tilaisuus myöhemmin meillä yhdessä olikaan nähdä esimerkiksi kuuluisa HAIR- musikaali, eturiviltä! Ja monta muuta. Hän oli kaunis nainen ja eli 105-vuotiaaksi asti.

Siis puhelin soi illalla. Mieheni hämmästyneenä huudahti ilahtuneena kuullessaan soittajan olevan Berthan poika, Joseph. Olemme saanet joulukirjeitä vuosien varrelta. Tiesimme siis hänen elämästään jotain. Hän asui vuosia Brasiliassa, Englannissa, ulkomailla suuren usalaisen pankin toimissa. Hänellä oli, mieheni muistin mukaan, jotain tekemistä Yahoon alkuvaiheilla. Kuulimme hänen vaimonsa sairaudesta, lapsiensa muutosta Coloradoon, lastenlapsistaan. Vuosia vaimonsa kuoleman jälkeen hän meni uudelleen naimisiin viime vuonna. Olen tavannut Joen kerran.

Kun mieheni oli pieni, hän sai Joen Lionel- sähköjuna setin. Sopimuksena oli, että myöhemmin junat palautetaan hänen lapsilleen, kun Bob ei enää niillä leikkinyt. Ja niin tehtiin, setti oli kasvanut muutamalla uudella vaunulla. Kun meidän poikamme oli sen ikäinen, että junat olivat hänelle sopivia, suuri kirstu tuotiin meille. Vuosi oli 80-luvulla joskus. Junat koottiin ja niillä leikittiin. Joen lapset olivat jo liian isoja juniin ja se jäi meille. Minulla oli aina huono omatunto sen vuoksi. Nyt muutettuamme Floridaan, sanoin miehelleni, että meidän täytyy ottaa yhteyttä jotenkin Josephiin ja jakaa junat. Niillä kuitenkin oli jotain arvoa ja ainakin tunnearvoa myös hänelle.

Ja kuin suoranaista telepatiaa, puhelu tuli yllättäen. Ja aivan toisesta syystä.

Joe ja vaimonsa olivat järjestelemässä vanhoja valokuvia. Joukosta löytyi valokuva ehkä 60-luvulta, jossa oli mieheni isoisä Ed, Joen, hänen  äitinsä ja enonsa kanssa. Hänen vaimonsa huudahti; “Tunnen tuon miehen!”

Ja Joe soitti Bobille illalla. Puhelu oli pitkä ja Bob iloisesti yllättyneet!

Jatkuu….


2 Comments

Yhteisiä ystäviä 1/2

Facebook on mukavaa ajanvietettä monessa suhteessa. Nopeaa yhteydenpitoa sukulaisiin ja ystäviin. Jutteluaseuraa kavereiden kanssa ryhmissä, missä on joku yhteinen tekijä. Minulle se on valokuvaus ja ulkosuomalaiset.

Ulkosuomalaisryhmässäni oli nettikuva kotikylästäni 100-vuotisjuhlien valaisemana. Eräs ryhmän jäsen mainitsi myös olevansa samasta paikasta kotoisin. Ilman muuta heti messingerin  puolelle ja kyselemään! Missä päin asuit? Mikä on tyttönimesi? Siitä kehkeytyikin kiva keskustelu! Ilmeni, että hän oli asunut lapsuutensa siellä aikuisikään asti. Hänen vanhempansa ovat nyt muuttaneet muualle eläkkeelle. Mutta he olivat asuneet samassa kauppalanosassa kuin minäkin! JA vanhemmat olivat samaa ikäluokkaa kanssani. JA hänen äidillään oli ollut luokkatoveri minun tyttönimelläni.

Siis puhelimeen!

Soitin heti yhdelle sisarelleni! Ei, hän ei tuntenut Facebook– ystäväni äitiä. Mutta nimi on tutuntuntuinen. Soitanpa toiselle siskolleni, joka ei ihan niin hyvin täsmää syntymävuoteen, mutta on sopivasti ikähaarukassa. Eiköhän tämä selviä pian, sillä hän on asunut kotimaisemissa koko ikänsä, tuntee valtavasti paikallisia ihmisiä,  kun me muut kolme olemme lähteneet maailmalle. Tärppäsi! Sisareni muisti nimen ja ehdotti, että nuorin siskomme varmasti oli se koulukaveri, jota etsimme. Kerroin Facebook– ystävälleni ja nimi olikin se, minkä hänen äitinsä oli jo sillä välin ehtinyt mainita katsellessaan vanhoja luokkakuvia. He olivat olleet ystäviä kuusi ensimmäistä kouluvuotta! Asuimme ihan kävelymatkan päässä toisistamme. Valitettavasti jouduin kertomaan, että nuorin sisareni oli menehtynyt jo kahdeksantoista vuotta sitten.

Facebook– ystävän täti oli sattumoisin tavannut tämän kotikylässä asuvan sisareni karaoke-illassa muutamia vuosia sitten! JA, uskokaa täi älkää, sisareni mies on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin ystäväni isä!

Maailma on pieni. Mieheni sanoo, että me kaikki suomalaiset olemme sukua keskenämme. Voi olla. Mutta ainakin, kun kaksi suomalaista juttelee, kolmas yhteinen tuttu aina löytyy!