WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


Leave a comment

..and now in English..

Friday night my husband’s phone rang late, in the evening. The area code was not familiar. He was ready to break the connection when I said just listen who might be calling!
My husband Bob is the only child as was his Father. On his mother’s side there was an uncle, but he had no children. So my husband doesn’t even have cousins! But we knew the relatives on the mother‘s side in a tight, small circle, his Grandparents, and of course grandfather’s siblings. On the grandmother’s side, we knew her cousins as well. One of them was Aunt Bertha, who had a Broadway Box office. She sold show tickets and organized theater parties. Bob enjoyed the show in his teen age years and in the 70’s and 80’s, we had the tickets for the shows quite often when visiting from Finland. What a great opportunity we had to see, for example, the famous HAIR-musical, in the front row! And many more! She was a beautiful woman and lived until the age of 105.
So the phone rang in the evening. In amazement, my husband was surprised when he heard the caller was Bertha’s son, Joseph. We have received Christmas letters over the years. So we knew something about his life. He lived for many years in Brazil and England in the operations of a major bank. He had, according to my husband’s memory, something to do in the early stages of Yahoo. We heard of his wife’s illness, their children’s growing up and moving to Colorado, and of grandchildren. Years after his wife died, he re-married last year. I have met Joe once.
When my husband was small, he was given Joe’s Lionel-electric train set. It was agreed that later trains would be returned to his children when Bob was no longer playing with them. And so it was done, and the set had grown over times. When our son was at age that the trains were suitable for him, the big trunk was brought to us. The year was in the mid 80’s. The trains were assembled and played at many of times! Joe’s children were already too big to play and the set stayed with us. Later years we displayed them in the curio for Christmas time. I always had a bad conscience because of it. Now, after moving to Florida last year, I said to my husband, we need to connect somehow with Joseph and share the trains. I believe, they have some value and at least the great sentimental value to him also.
And as a direct telepathy goes, the call came unexpectedly. But for a quite another reason!  Joe and his wife were organizing old photographs. A photograph from 1960’s surfaced. In the photo are Joseph, his Mom Aunt Bertha, and his Uncle Lou. And my husband’s Grandfather. I believe it was taken at Bob’s Grandparents’ 50th Anniversary party in the 1960’s. The Lady exclaimed; “I know that man!”
And Joe called Bob that evening. The call was long and Bob was surprised and pleasantly delighted! It was nice to hear from Joseph.
To be continued….


4 Comments

Yhteisiä ystäviä 2/2

Toissa päivänä mieheni puhelin soi myöhään illalla. Suuntanumero ei ollut tuttu. Hän oli valmis katkaisemaan yhteyden, kun sanoin, että kuuntele nyt ainakin, kuka soittaa!

Mieheni on pienestä suvusta, ainoa lapsi kuten hänen isänsäkin. Äidin puolelta ei ole kuin yksi eno, lapseton. Siis hänellä ei ole edes serkkuja! Mutta tunsimme äidin puoleisia sukulaisia pienen piirin verran. Isovanhemmat tietenkin ja isoisän sisarukset. Isoäidin puolelta tunsimme isoäidin serkkuja. Eräs heistä oli Aunt Bertha, jolla oli Broadway Box office. Hänen kauttaan sai ostaa show lippuja ja hän järjesti työkseen ryhmälippuja. 70- ja 80-luvulla meillä oli valmiiksi hänen lahjoittamansa liput show- esityksiin! Mieheni pääsi nauttimaan lipuista jo teini ikäisenä. Mikä mahtava tilaisuus myöhemmin meillä yhdessä olikaan nähdä esimerkiksi kuuluisa HAIR- musikaali, eturiviltä! Ja monta muuta. Hän oli kaunis nainen ja eli 105-vuotiaaksi asti.

Siis puhelin soi illalla. Mieheni hämmästyneenä huudahti ilahtuneena kuullessaan soittajan olevan Berthan poika, Joseph. Olemme saanet joulukirjeitä vuosien varrelta. Tiesimme siis hänen elämästään jotain. Hän asui vuosia Brasiliassa, Englannissa, ulkomailla suuren usalaisen pankin toimissa. Hänellä oli, mieheni muistin mukaan, jotain tekemistä Yahoon alkuvaiheilla. Kuulimme hänen vaimonsa sairaudesta, lapsiensa muutosta Coloradoon, lastenlapsistaan. Vuosia vaimonsa kuoleman jälkeen hän meni uudelleen naimisiin viime vuonna. Olen tavannut Joen kerran.

Kun mieheni oli pieni, hän sai Joen Lionel- sähköjuna setin. Sopimuksena oli, että myöhemmin junat palautetaan hänen lapsilleen, kun Bob ei enää niillä leikkinyt. Ja niin tehtiin, setti oli kasvanut muutamalla uudella vaunulla. Kun meidän poikamme oli sen ikäinen, että junat olivat hänelle sopivia, suuri kirstu tuotiin meille. Vuosi oli 80-luvulla joskus. Junat koottiin ja niillä leikittiin. Joen lapset olivat jo liian isoja juniin ja se jäi meille. Minulla oli aina huono omatunto sen vuoksi. Nyt muutettuamme Floridaan, sanoin miehelleni, että meidän täytyy ottaa yhteyttä jotenkin Josephiin ja jakaa junat. Niillä kuitenkin oli jotain arvoa ja ainakin tunnearvoa myös hänelle.

Ja kuin suoranaista telepatiaa, puhelu tuli yllättäen. Ja aivan toisesta syystä.

Joe ja vaimonsa olivat järjestelemässä vanhoja valokuvia. Joukosta löytyi valokuva ehkä 60-luvulta, jossa oli mieheni isoisä Ed, Joen, hänen  äitinsä ja enonsa kanssa. Hänen vaimonsa huudahti; “Tunnen tuon miehen!”

Ja Joe soitti Bobille illalla. Puhelu oli pitkä ja Bob iloisesti yllättyneet!

Jatkuu….


2 Comments

Yhteisiä ystäviä 1/2

Facebook on mukavaa ajanvietettä monessa suhteessa. Nopeaa yhteydenpitoa sukulaisiin ja ystäviin. Jutteluaseuraa kavereiden kanssa ryhmissä, missä on joku yhteinen tekijä. Minulle se on valokuvaus ja ulkosuomalaiset.

Ulkosuomalaisryhmässäni oli nettikuva kotikylästäni 100-vuotisjuhlien valaisemana. Eräs ryhmän jäsen mainitsi myös olevansa samasta paikasta kotoisin. Ilman muuta heti messingerin  puolelle ja kyselemään! Missä päin asuit? Mikä on tyttönimesi? Siitä kehkeytyikin kiva keskustelu! Ilmeni, että hän oli asunut lapsuutensa siellä aikuisikään asti. Hänen vanhempansa ovat nyt muuttaneet muualle eläkkeelle. Mutta he olivat asuneet samassa kauppalanosassa kuin minäkin! JA vanhemmat olivat samaa ikäluokkaa kanssani. JA hänen äidillään oli ollut luokkatoveri minun tyttönimelläni.

Siis puhelimeen!

Soitin heti yhdelle sisarelleni! Ei, hän ei tuntenut Facebook– ystäväni äitiä. Mutta nimi on tutuntuntuinen. Soitanpa toiselle siskolleni, joka ei ihan niin hyvin täsmää syntymävuoteen, mutta on sopivasti ikähaarukassa. Eiköhän tämä selviä pian, sillä hän on asunut kotimaisemissa koko ikänsä, tuntee valtavasti paikallisia ihmisiä,  kun me muut kolme olemme lähteneet maailmalle. Tärppäsi! Sisareni muisti nimen ja ehdotti, että nuorin siskomme varmasti oli se koulukaveri, jota etsimme. Kerroin Facebook– ystävälleni ja nimi olikin se, minkä hänen äitinsä oli jo sillä välin ehtinyt mainita katsellessaan vanhoja luokkakuvia. He olivat olleet ystäviä kuusi ensimmäistä kouluvuotta! Asuimme ihan kävelymatkan päässä toisistamme. Valitettavasti jouduin kertomaan, että nuorin sisareni oli menehtynyt jo kahdeksantoista vuotta sitten.

Facebook– ystävän täti oli sattumoisin tavannut tämän kotikylässä asuvan sisareni karaoke-illassa muutamia vuosia sitten! JA, uskokaa täi älkää, sisareni mies on kotoisin samalta paikkakunnalta kuin ystäväni isä!

Maailma on pieni. Mieheni sanoo, että me kaikki suomalaiset olemme sukua keskenämme. Voi olla. Mutta ainakin, kun kaksi suomalaista juttelee, kolmas yhteinen tuttu aina löytyy!


12 Comments

uudet värikollaasit #105

Onneksi ehdin ottamaan kuvat salmiakista ennen kuin laitan paketin menemään lapsilleni jouluksi. Serkkuni toi Suomi- tuliaisina jo aiemmin, olen säästänyt näitä, oikealla olevia, kuukauden päivät heille. Myönnän, yhden salmiakki pussin söin itse. Sininen mallikuvassa on tumma, mutta Fazerin sininen on ehdottomasti oltava salmiakin kaverina, näin 100- vuotta täyttäneen Suomen kunniaksi! Söin niitäkin yhden kuin näkkileipää, en pala palalta. Mutta sitähän eivät joululahjan saajat tiedä. Ellei kukaan kerro!

Korvakorut ovat Navajo intiaanien klassikko mallia, matkatuliaisia itselleni. Ihanat!

salmiakki

Samoista väreistä löydät muiden kokoamia kollaaseja täältä. Hauskaa joulun odotusta!