WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.

Yhteisiä ystäviä 2/2

4 Comments

Toissa päivänä mieheni puhelin soi myöhään illalla. Suuntanumero ei ollut tuttu. Hän oli valmis katkaisemaan yhteyden, kun sanoin, että kuuntele nyt ainakin, kuka soittaa!

Mieheni on pienestä suvusta, ainoa lapsi kuten hänen isänsäkin. Äidin puolelta ei ole kuin yksi eno, lapseton. Siis hänellä ei ole edes serkkuja! Mutta tunsimme äidin puoleisia sukulaisia pienen piirin verran. Isovanhemmat tietenkin ja isoisän sisarukset. Isoäidin puolelta tunsimme isoäidin serkkuja. Eräs heistä oli Aunt Bertha, jolla oli Broadway Box office. Hänen kauttaan sai ostaa show lippuja ja hän järjesti työkseen ryhmälippuja. 70- ja 80-luvulla meillä oli valmiiksi hänen lahjoittamansa liput show- esityksiin! Mieheni pääsi nauttimaan lipuista jo teini ikäisenä. Mikä mahtava tilaisuus myöhemmin meillä yhdessä olikaan nähdä esimerkiksi kuuluisa HAIR- musikaali, eturiviltä! Ja monta muuta. Hän oli kaunis nainen ja eli 105-vuotiaaksi asti.

Siis puhelin soi illalla. Mieheni hämmästyneenä huudahti ilahtuneena kuullessaan soittajan olevan Berthan poika, Joseph. Olemme saanet joulukirjeitä vuosien varrelta. Tiesimme siis hänen elämästään jotain. Hän asui vuosia Brasiliassa, Englannissa, ulkomailla suuren usalaisen pankin toimissa. Hänellä oli, mieheni muistin mukaan, jotain tekemistä Yahoon alkuvaiheilla. Kuulimme hänen vaimonsa sairaudesta, lapsiensa muutosta Coloradoon, lastenlapsistaan. Vuosia vaimonsa kuoleman jälkeen hän meni uudelleen naimisiin viime vuonna. Olen tavannut Joen kerran.

Kun mieheni oli pieni, hän sai Joen Lionel- sähköjuna setin. Sopimuksena oli, että myöhemmin junat palautetaan hänen lapsilleen, kun Bob ei enää niillä leikkinyt. Ja niin tehtiin, setti oli kasvanut muutamalla uudella vaunulla. Kun meidän poikamme oli sen ikäinen, että junat olivat hänelle sopivia, suuri kirstu tuotiin meille. Vuosi oli 80-luvulla joskus. Junat koottiin ja niillä leikittiin. Joen lapset olivat jo liian isoja juniin ja se jäi meille. Minulla oli aina huono omatunto sen vuoksi. Nyt muutettuamme Floridaan, sanoin miehelleni, että meidän täytyy ottaa yhteyttä jotenkin Josephiin ja jakaa junat. Niillä kuitenkin oli jotain arvoa ja ainakin tunnearvoa myös hänelle.

Ja kuin suoranaista telepatiaa, puhelu tuli yllättäen. Ja aivan toisesta syystä.

Joe ja vaimonsa olivat järjestelemässä vanhoja valokuvia. Joukosta löytyi valokuva ehkä 60-luvulta, jossa oli mieheni isoisä Ed, Joen, hänen  äitinsä ja enonsa kanssa. Hänen vaimonsa huudahti; “Tunnen tuon miehen!”

Ja Joe soitti Bobille illalla. Puhelu oli pitkä ja Bob iloisesti yllättyneet!

Jatkuu….

4 thoughts on “Yhteisiä ystäviä 2/2

  1. Täällä sinun plokissa sataa aina lunta ! Hehe 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s