Kesä on värikäs ulkona, vaan minä annan tällä kertaa haasteen inspiraatioksi västäräkin (motacilla alba) vähine väreineen. Mukavaa kollaasiviikkoa. -Aino
Muiden västäräkki- kollaasit ovat täällä. Vastarakki? En löytänyt tarpeeksi koirakuvia 🙂
Kesä on ollut Floridassa jo jonkin aikaa, kuten Suomessakin. Lämpötilat 30- celsiuksen nurkilla. Huh hellettä! Vesi on halpa janojuoma, vaikka sekään ei maistu hanasta erikoisen hyvälle Floridassa. Pullovettä ja tietenkin myöhemmin iltapäivällä, viiniä. Myöskin halpa janojuoma, tällä viikolla oli australialainen Lindeman’s tarjouksessa kaksi pulloa $5.99. Tuli varastoitua, perheviiniä.
Perheestä puheen ollen, sain siskoltani aivan kauheita kuvia vanhasta kotitalostamme! Muutimme tähän kotiin vuonna 1957. Vanhempani muuttivat uuteen kerrostaloon 70-luvun lopulla. Talo on nyt tyhjillään. Asuimme neljän perheen pienkerrostalossa keskellä kauppalaa, myöhemmin kaupunkia. Tien toisella puolen oli Vuoksi ja uimaranta. Camping alue, missä kuuntelimme vieraita kieliä ja arvuuttelimme, mistähän kaukaiset telttailijat olivat tulleet. Myöhemmin sain kummisetäni kautta kesätyöpaikan invalidien ylläpitämällä kioskilla. Pääsin jopa puhumaan kielillä. Huonosti. Koko kesän satoi, tai ainakin tuntui siltä.
Kauppala hoiti kotitalomme pihan, suuri nurmikkoalue, kukkapenkit täynnä kausikukkia, daalioita mikä herkullisimmin värein! Vaahteroita, koivuja, puiston penkkejä ja pihakeinu. Myöhemmin ohikulkeva tie levennettiin kaduksi ja piha katosi sen alta. Kotimme oli toisessa kerroksessa, yksi makuuhuone, missä nukuimme kaikki neljä sisarusta, olohuone oli isän ja äidin makuuhuone avattavalla sohvalla. Ja keittiö, ei lämmintä vettä, ei jääkaappeja, kunnes aivan viime vuosina. Ei lämmitystä paitsi puu- uunit kahdessa huoneessa. Isä sytytti valkean heti aamusta. Tuoksu oli ihana. Vaatteet roikkuivat uunin kupeessa lämpenemässä. Sain itselleni sängyn keittiöön teini- ikäisenä, isä osti lämpökissan. Kylmä vesi ja ainoastaan lavuaari vessassa, ei suihkua. Teimme vintille omat tilat, missä leikimme ja luimme kirjoja kesällä. Paremmat pesutilat olivat naapuritalossa. Sauna ja pyykkitupa. Molemmat talot olivat kauppalan omistamia. Naapurissa oli sosiaalitoimisto, ja sittemmin musiikkiopisto ja viimeksi kai turistitoimisto. En ole varma. Takapihalla joka perheellä oli kasvimaa, mistä saimme hyvän sadon, vihannekset ja perunat. Vadelmat. Ja Äidin lempikukkia, kosmoksia.
Oletan talojen olevan nyt purkutuomiossa. Jotkut taitelijat olivat saaneet luvan taiteilla ulkoseinille. Ensimmäisessä kuvassa kotini oli yläkerrassa, kuvassa vasemmalla puolella. Kiipesimme keittiöön tikapuita myöten, hieman pelotti, mutta pakko tehdä, kun naapurin Karikin teki niin. Nurmikko on kadonnut, mutta talo itsessään näyttää vielä elinvoimaiselta. Linnut? Kai OK. Toimistotalo oli saanut paljon kauniimman ulkomaalauksen. Kuvat ovat Tuppanan.
Olin aivan kauhuissani, nämäkö ovat nyt kotini ulkoseinät, talon päädyssä! Ovatko ufot vallanneet? Ovatko linnut joutuneet tähystimen silmään? Kuinka rumaa! Onneksi muistot säilyvät. Ihanat naapurit, kaikkien ovet aina auki, viikonlopun saunailtoina pelattiin korttia naapureiden kanssa. Juotiin saunakahvit. Juhlittiin nimipäivät ja kissanristiäiset. Pelattiin palloa urheilukentällä, talon takana, uitiin kandinaatin ja maisterin merkit uimalaitoksella. Vuoksen lämpö parhaimmillaan 18 astetta. Parhaimmillaan. Ensimmäiset kastelukerrat keväällä jäähileisessä plus 9 asetta! Hurjia olimme. Kasvettiin ja ajauduttiin maailmalle. Ja pärjätään. Muistot säilyvät lämpiminä.
