WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.

valoisat muistot

2 Comments

Kuusankoskella 18.11-44.

Hyvä Kirsti.

Kirjoitankin sinulle vielä kerran täältä Kuusankoskelta. Niin terveiseni nyt ensiksi ja suuri kiitos kirjeestäsi minkä olen jo viime kuussa saanut.

Vai Imatralle päin sinä nyt pääsit. Ekö ollutkin sentäs hauska päästä niille main. Ainakin se jääskeläisistä mukavaa on. Vaikka kun ajattelee niin siellä ovat liian lähellä rakkaat paikat. Aina on mielessä kun katsonkin sinne päin. Tuolla ovat rakkaat kotikunnaat, siellä kaikki, kaikki. Ehkä siten elämä säilyttää surullisen sävyn pidemmän aikaa.

Niin Aino kävi täällä luonani, saimmekin hetken aikaa jutella. Kyllä tuntui niin hyvälle nähdä hänet. Olen hänelle samoin kuin sinullekin paljossa kiitollisuuden velassa. En tiedä joko Aino on tullut sinne. Hän meni ensin kotiväkeänsä katsomaan jonnekin tuonne.

Meillä on täällä kaikki touhu loppumaisillaan. Potilaita ei enää ole. Nyt vaan lajittelemme ja pakkaamme tavarat. Sitten kantapäät Kuusankoskelle päin. Et usko kuinka minusta on tullut mahdoton mustalaisien täällä maailmaa kiertäessäni. Aina olisin vain menossa. Täälläkin on ollut oikein hyvä olla mutta mielelläni lähden taas katselemaan uusia seutuja. Kyllä sitä on saatukin kulkea  ja aina muuttaa varsinkin asuntoa. Yksikin sairaanhoitaja sanoi muuttaneensa 8 kertaa asuntoa täällä ollessaan.

Minulla on oikein söötti asunto. Nytkin istun parast’ aikaa pesän edessä. Tuli palaa niin iloisesti. Seinän takaa kuuluu suositut. On näes lauantai ilta. Ihana suloinen tunne.

Juuri keskustelimme huonekaverin kanssa siitä, miten mieleemme jää aina kaikesta menneestä vain kauniit ja hyvät muistot jälelle. Unohdamme helposti kaiken pahan ja ikävän. On oikeastaan hyvä, että on olemassa sellainen järjestys, että säilytämme etupäässä vain valoisia muistoja. Ne tuovat valoa myöhemminkin elämäämme. Sitten aina joskus elämämme varrella näemme entisiä tuttuja. Silloin taas keskustellaan ja sanotaan “muistatko” sitä ja sitä. Sellaista on elämä. On ihana omistaa valoisia muistoja ja säilyttää niitä elämässään.

Nyt tällä nykypolvella taitaa sentään olla ikäviä ja raskaitakin muistoja. Onhan ollut ankaraa sota-aikaa. Ja emme tiedä, mitä edessämme vielä on. Voi olla vielä vaikeampaa tulossa. Emme tiedä mutta jos näin on, niin tietäkäämme, että sittenkin meillä on Jumala, joka auttaa ja voimaa antaa, jos sitä häneltä pyydämme. Saamme vain sanoa, vaikka koettaa eipä hylkää Herra.

Miten sinun ruokatilanteesi on? Riittääkö kupongit? Ihan taas pelotta kun joutuu elämään korttiloilla. Nyt kun on ollut leipää yllin kyllin. Saa taas ruveta keksimään mitä kulloinkin keittää ja laittaa. Sinun kanssasi ei olisi hätääkään, kun ole niin mainio aina keksimään uusia ruokalajeja. Saisinpa vain vieläkin tulla sinun turviisi ja suojiisi. Vai haluatko sinä enää minua huonekaveriksi?

Nyt on paras aika lopettaa. Ajatukset rupeavat jo kulkemaan klimpissä. En osaa muuta kuin toivottaa sinulle hyvää jatkoa ja reipasta mieltä.

Sano terveisiä Ainolle jos näet tai muille tutuille. Eipä niitä taida monia ollakaan.

Niinpä niin. Kuulemiin sitten taas, Kirsti kulta.

Monin, monin terveisin, Saima.

os. Helsinki Diakonissalaitos

2 thoughts on “valoisat muistot

  1. Tama oli todella kivaa luettavaa, varsinkin nyt kun juuri tultiin takaisin Suomesta ja kaytiin Rukajarven museossakin Lieksassa (http://www.rukajarvensuunnanhistoriayhdistys.fi/rukajarvikeskus/ )!

    Vointeja viikkoon!

    Annika

    >

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s