WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


8 Comments

Arches National Park 2/4

Sand Dune Arch.

sand dune arch

Parkkipaikasta pienen polun päässä oli Sand Dune Arch. Minusta ehkä kaikkein ihanin ja vaikuttavin kohde! Lohkareiden välistä astuimme sisään kuin suureen huoneeseen. Jalkojen alla pehmeä hienojakoinen hiekkapohja. Valo oli hellä ja samalla vahva kallion kupeessa. Paikassa ei ollut ketään muuta kuin minä ja Isäntä. Hiljaisuus ja tuulen kevyt suhina kallioseinien sisällä oli hyväilevä. Muutama pensas. Peremmällä oli kaari, hiljaisessa yksinäisyydessään. Mielikuvitukseni leikki ajatuksessa, että täällä on saattanut asua intiaani perhe, vuosisatoja sitten, lasten äänet kallion kielekkeillä ja hiekkakasoja mielin määrin leikeissä. Rakastin tätä paikkaa ja sen tunnelmaa!

DSC_7033 blog

DSC_7028 blog

From the parking lot, a short distance down, was Sand Dune Arch. To me maybe the most wonderful and most impressive place! We entered between the blocks into  if to a large room. Under our feet a soft fine sand bottom made barely a sound. The light was tender and strong at the same time on the rocks. There was no other person in the place than us. The silence and the light breeze of the wind in the rock walls were caressing. There was an arch behind the first turn, in it’s quiet loneliness. My imagination let me believe that there may have been an Indian family living here centuries ago, the sounds of the children on the cliffs and on the sandstones, with all the fun and no sorrow, playing like little children play everywhere. I loved this place!

DSC_7039 blog


3 Comments

Arches National Park 1/4

DSC_6980 blog

Ensimmäinen täysipäivä Moabissa, Utahissa, alkoi aamiaisen jälkeen suuntaamalla Arches kansallispuistoon. Portti oli vain 3.5 kilometrin päässä  hotellistamme, Hampton Innistä. Olimme turistitoimistossa jo ennen aukeamista, aurinko oli juuri noussut vuorien takaa. Paikalla odotti toinen pariskunta. Juteltiin odottaessa. Tietenkin. He ovat etsimässä suurta taloa perheelleen, “his and hers” lapsille, olisiko heitä ollut yhteensä yhdeksän. Hieno idea ja vähän kävi kateeksi, ettei meillä ole taloja ympäri USA:ta. Ja eikös heilläkin ollut yksi suomalainen tuttu, orkesterin johtaja, Osmo Vänskä, jos oikein muistan. Niin me suomalaiset maailmalla, jokainen tuntee ainakin yhden! Lipputoimisto aukesi, lähdimme matkaan.

Tie nousi pikkuhiljaa ylös, ja jokaisen mutkan takana oli valokuvattavaa. Suuret kiviset patsaat nousivat kuin suurkaupungin rakennukset! Ilma oli häikäisevän kirkas, taivas tumman sininen.  Courthouse Towers (Oikeuslaitoksen tornit), The Balancing Rock (Tasapainoileva kivi), Three Gossips (Kolme juoruilijaa), Fiery Furnace (Tulinen uuni) muun muassa, ja satoja ellei tuhansia eri kalliomuodostelmia. Puisto alueella on yli 2000 erilaista kivisiltaa! Osa luonnontilassa, missä niiden odotetaan putoavan koska tahansa! Kuvassa Skyline Arch (Taivaanrannan silta, oma käännös 🙂

DSC_6993 blog

DSC_7012 blog

the three gossips

skyline arch

Käveltävää oli tarpeeksi, suurin iso hyvää helppokulkuista polkua. Amerikan kansallispuistot on säilytetty kaikkien kansalaisten iloksi, jopa rullatuolilla pääsee pitkälle. Sitten polut kapenevat ja loppujen lopuksi ilmaantuvat patikoitaviksi. Jokaiselle oman kuntonsa mukaisesti. Mennäkö vai eikö mennä?

DSC_7091 blog.jpg


9 Comments

uudet värikollaasit #77

“Hei ja hyvää toukokuun sunnuntaita. Kiitos taas kaikille, jotka olette ollut mukana haasteessa. Tässä teille uudet värisävyt, joissa ainakin on valinnanvaraa: musta, harmahtava, hento punertava, sinapinkeltainen, oranssin rusehtavaa – kaikin puolin mukavaa värikästä viikkoa toivottelen.” Aino. Puutarhaan taas löysin tieni! Hauskaa viikkoa kaikille! Muiden kollaasit ovat täällä.

PLANTING FIELDS

Hi there and thank you for all you who have been involved in this challenge. Here are new shades of colours: black, greyish, soft redness, mustard yellow and orange brownish – have a lovely colourful week!

 


8 Comments

kuolleet hevoset

 

“From the prominence of Dead Horse Point, 2,000 feet above a gooseneck in the Colorado River, an ever-changing landscape unfurls. Immense vertical cliffs meet with canyons carved by ice, water and wind creating a visual masterpiece. Plants and animals surviving on the edge of existence face many challenges of extreme conditions within this high desert environment. Stories of ancient hunters, resting along the cliff tops while knapping chert in preparation for the next hunt, and cowboys of the late 1800’s, chasing wild mustangs onto Dead Horse Point, using the narrow neck to block off the natural corral.” https://stateparks.utah.gov/parks/dead-horse/

DSC_6910 blog

Kuudensadan metrin korkeudessa, Colorado joen ylämutkan kohdalta, löytyy kansallispuisto nimeltään Kuolleiden hevosten paikka. Uhkeat maisemat ympäröivät aluetta, mikä on yksi kuvatuimmista maisemista! Pystysuorat kallionseinämät, joita jää, tuuli ja vesi on muotoillut, putoavat suoraan alas joelle. Muutama kaide suojelee keskeisellä paikalla, mutta usea kivenlohkare ja kallionreuna on nopea pudotus alas! 1800 luvulla cowboyt ajoivat villejä hevosia tätä kautta, koska se muodosti luonnostaan hyvän aitaus alueen. Kallionkielekkeellä nukuttiin ja odotettiin seuraavaa hevosten takaa-ajoa. Hevoset janoissaan laukkasivat kallionreunalle nähdessään vettä ja putosivat alas syvään laaksoon. DSC_6969 blogDSC_6945 blogDSC_6928

Kielekkeellä kipusivat nyt turistit. Välillä en edes uskaltanut katsoa putosivatko. Kaikki odottivat auringonlaskua. Värit illalla olivat vahvat, ja aurinko kultasi maiseman viime säteeseen asti.

DSC_6930 blogDSC_6924

Pimeää tietä eteenpäin Moabiin. Emme meinanneet löytää hotelliamme millään. Selvisi myöhemmin, miksi. Valot olivat palaneet hotellin mainosvaloista ja ajoimme sen ohi kaksi kertaa. Kello oli paljon. Hotellin suosittelema ravintola tien toisella puolella oli täynnä, ja odotusaikaa melkein tunti. Emme väsymykseltä jaksaneet odottaa vaan ostimme isot  jugurttiannokset viereisestä kaupasta, mikä oli niihin erikoistunut. $10 per kuppi! Se ja hotelliaulan teet ja piparit riittivät siksi illaksi. Aamulla aikainen nousu:  ja pitkä päivä edessä: kiipeily National Arches kansallispuistossa.

DSC_6976


6 Comments

San Rafael Swell

DSC_6859 blogThe San Rafael Swell is a large geologic feature located in south-central Utah about 30 miles west of Green River, Utah. The San Rafael Swell, approximately 75 by 40 miles, consists of a giant dome-shaped anticline of sandstone, shale, and limestone that was pushed up during the Paleocene Laramide Orogeny 60-40 million years ago. Since that time, infrequent but powerful flash floods have eroded the sedimentary rocks into numerous valleys, canyons, gorges, mesas and buttes. The swell is part of the Colorado Plateau physiographic region.

san rafael swell

San Rafaelin pullistumat. Patikoitsijan unelmaa! Kuivaa kuivaa erämaata, silmin kantamattomiin. Alue on kuitenkin Utahin nopeimmin kasvama turistialue,  pinnaltaan noin 5200 neliökilometriä! Vuoria, kanjoneita,  joista vain osa on suuryleisön käytössä. Sieltä löytyy raunioita ja kivimaalauksia, mitkä intiaanit ovat jättäneet jälkeensä, rock art. Niille emme ehtineet. Myöskin USA:n pisin tie, minkä varrella ei asu kukaan, melkein 180 km, yli 110 mailia ilman benssa- asemaa. Alue, jossa et halua illan pimetessä ajaa. Muutama käppyrä puun runko, elossa olevia, mutta kuivia pensaita. Pari pysähdyspaikkaa ja kuivavessat.

DSC_6887

Muutamia intiaaneja myymässä tuotteitaan, mutta kuvauskielto kaikilta paitsi yhdeltä ruukunpyörittäjältä. Olin kiitollinen. Navajo malliset pastellinsävyiset ruukut eivät ole suosikkejani.

DSC_6848 blog Upeat maisemat jatkuivat, pysähdyimme matkalla lounaalla ja saavuimme Moabiin myöhään illalla. Nälkäisinä kuin sudet!


2 Comments

outo lounaspaikka

Ajelimme vanhaa edelliseltä reissulta tuttua tietä Salt Lake Citystä ja liityimme kertotien  kautta Salinaan ja kohti Moabia. Rauhallista luontoa, peltoja, katajia. Pysähdyimme siellä täällä ja otin kuvan pari. Saavuimme Salinaan sopivasti lounasaikaan. Isäntä tankkasi auton ja kävin sisällä kysymässä, missä olisi kylän paras lounaspaikka. “Ehdottomasti kuuluisa Mom’s Cafe!” sanoi nuori nainen kassalla. “Se on heti ensimmäisten liikennevalojen vieressä.” Kiitos!

IMG_0618 blogRakennus on vanha osuusliike vuodelta 1878. Siinä alun perin oli kauppa, mikä möi vaatteita, viljaa, ruumisarkkuja, kaikkea mitä voit kuvitella cowboyn tarvitsevan. Ymmärsin, että jopa ruumishuone oli aikoinaan takahuoneessa. Nyt siellä istuivat nahkatakkiset 70-vuotiset miehet. Seinällä oli haalistuneita valokuvia tunnetuista filmitähdistä, National Geography’n 60-luvulta oleva kehuva artikkeli ravintolasta, kuuluisasta Mom’s Cafesta, joka aloitti toimintansa vuonna 1926. Kaksi tarjoilijaa hyöri paikalla, olivat kai teinityttöjä ravintolan alkuaikoina. Sain kuvaan kaksi puhdasta pöytää. Vasemmalla puolella istui kaksi naista ja nuori poika, sörkkien annoksiaan. Toisella pöydällä oli jämät edellisiltä ruokailijoilta, molemmilla lautasilla ranskalaiset. Minun olisi pitänyt jo siitä arvata!

IMG_0616 blog

Tilasin club sandwichin ja ranskalaiset! Lautanen ja aterimet olivat varmasti ravintolan ensimmäisiltä vuosilta. Leivän välissä oli tuskin mitään. Neljännes pala juustoa, pieneksi revitty salaatinlehti. Ranskalaiset? Puolikylmiä. Puoliraakoja. Rasva lillui lautasella ja perunoiden päällä. Söin leivän. Join ginger alen. Emme tilanneet jälkiruokaa. Varmuuden vuoksi. Maksoimme laskun ja valitukseni perustella sain ranskalaiset ilmaiseksi. Ne jäivät syömättä. Paikassa aika oli pysähtynyt. Luin juuri nyt yelpin arvostelut, neljä tähteä! Mistä ihmeen hyvästä? Ehkä siksi, että sadan maililla säteellä ei ollut toista ruokapaikkaa?

IMG_0617 blog