WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


4 Comments

what is behind these beautiful gates?

poertti cinema

I needed a photo of a gate for my own Photo Challenge group in facebook. Where to go? The weather was miserable, a ton of snow had fallen in New York beginning of January. Now last week the weather turned warmer, the snow started to melt. It melted in record time, within a week 90% was gone into the thin air. It was disappearing like a smoke into the air. It created a light curtains behind the scenes and the air was dripping. Not raining just hanging in the air. Lucky for me. Hubby as my driver, we selected Westbury as destination on Long Island. Not far from us, beautiful winding roads. A neighborhood with old houses and old money. And beautiful gates!

valkoinen portti

Some of the gates were invitingly open, some tightly closed. But all were beautiful!

avoin porttiWestbury Gardens

This gate stands in entrance of Old Westbury Gardens. A marvelous historic site with great gardens and Manor House. “Old Westbury Gardens is the former estate of John Shaffer Phipps, heir to a U.S. Steel fortune, in Nassau County, New York. It was converted into a museum home in 1959 and is open for tours April through October for a fee. The manor contains 23 rooms. The grounds cover 160 acres.”

20180112_112712 

 


15 Comments

uudet värikollaasit #110

“”Morbus Digikuvamus”:

“Se alkaa hiipien tai rytinällä, oleellisena oireena on pakonomainen tarve kuvata kaikkea mahdollista. Pitkälle edenneeseen tautiin liittyy myös jossain tapauksessa esimerkiksi siivouksen ja pyykinpesun sivuuttava kuvankäsittely. Tautiin liittyy myös ajantajun satunnainen katoaminen, joka voi liittyä sekä kuvaamiseen, kuvien käsittelyyn, että niiden jakamiseen ja kommentointiin. Tautiin sairastuneet saavat vertaistukea vaikkapa internetissä esimerkiksi  Facebookissa, jonne on kerääntynyt huomattava joukko  tautiin sairastuneita. Ennuste on hyvin vaihteleva, yleensä taudista ei parane, mutta myönteisenä ominaisuutena mainittakon, että sairaudentunto katoaa jo alkuvaiheessa ja potilas tuntee itsensä enimmän aikaa onnelliseksi. Ahdistuneisuutta ja jopa lamaantumista saattaa aiheuttaa kameran akun äkillinen loppuminen, etenkin jos ei ole vara-akkua mukana. Lähes korjaamattomia oireita aiheuttaa kameran jääminen kotiin, mutta sairauden kanssa sinuiksi tulleille tällaista unohdusta sattuu erittäin harvoin. Joillekin potilaille saattaa kehittyä myös syndroma putkimus, tämän oire on nimensä mukaan kiihkonomainen tarve saada kameraan lisää eri kokoisia putkia; tästä oireyhtymästä ei tiedetä kenenkään parantuneen. Tauti on joissain tapauksissa tarttuva. Rokotetta ei ole edes harkittu kehittää. ” Jokainen ruokalautanen ja pata ja pannu ON kuvattava, kyllä niille sitten käyttöäkin löytyy

ruokamössöjä

Ruokamössöjä ja illanistujaisia. Aino kirjoittaa: “Hei taas ystäväiseni ja kiitokset kivoista kollaaseista. Tällä kertaa haastevärit näyttävät tältä: Sinappi, bataatti ja kahvi – Hmm! Ei oikein makuhermoja kutkuttava, mutta taiteellisesti kiintoisa yhdistelmä, ajattelisin! Sävyt voivat hieman vaihdella laitteesta riippuen. Mukavaa värikollaasiviikkoa.
Thank you very much my friends for all the nice collages. This time, the challenge colors looks like this: Mustard, sweet potato and coffee – Hmm! Not really a tasteful, but artistically interesting combination, I would think! The shades may little bit vary depending on the device. Have a nice week with The Colour Collage.”

 

 


6 Comments

joulunviettoa

Tänä vuonna olimme Isännän kanssa kahdestaan.

Siis meidän perheestä. Saimme seuraksemme vanhat ystävät K ja M, jotka jo vuosia ovat viettäneet joulua kanssamme sekä uudet ystävät, T ja H, suomalaiset lumilinnut, jotka olemme tavanneet ensimmäisen kerran viime kesänä piknikillä. Ja pari kertaa sen jälkeenkin. He viettävät kesän Suomessa ja talvet täällä etelän lämmössä. Yhteistä meillä on paitsi suomalaisuus, historia kotimaisella lentoyhtiöllä, josta olemme jääneet virikevapaalle. Ja rupattelutaito!

20171224_185311

Olimme päättäneet viettää Valkeata Joulua. Floridan kodissa on talon puolesta pieni joulukuusi. Se riitti meille. Mutta jotain koristelua kaipasin.  Sopivasti olin edellisellä Suomen reissulla ostanut pari rullaa kaitaliinoja  Suomenkerta tehtaanmyymälästä ja siihen lautasliinat. Niillä katoin, sekä valkoisilla astioilla. Ja valkoinen pieni kynttilä keskellä pöytää. Mutta mitä muuta? Yllättäen kauppareissulla sain idean koristella pöydän yläpuolella olevan lampun kuusenpalloilla. Neljä niistä on hopeista, lumikoristeisia ja neljä kimmeltelevää hieman himmeään kultaan vivahtavia.  Koristelu oli viimeistelty! Ja kaikki olimme pukeutuneet valkoiseen! Voilà! Ta-Da! Presto! Valmiina iltaan!

20171224_095310

Siis olimme kuusi henkeä yhdessä, ja ruokaa oli koko armeijalle! K oli luvannut tuoda sillit ja lohet. Hänen pakastekassistaan löytyi vaikka mitä! Viittä, kuutta sorttia juustoja, hapankorppuja, cream crackers, imelletty perunalaatikko, tuoreita vadelmia ja blackberries …T toi tullessaan upean brie- salaatin, missä oli mansikoita ja avokadoa, hedelmäsalaatin, leivoksia. Luulen, että jokunen pullo viiniäkin ilmaantui jostain oman varaston lisäksi. Miehille belgialaista bockbier– olutta palan painikkeeksi. Pääruokana oli mehevä ja onnistunut porsaanfilee, minkä Isäntä grillasi ulkona lämpöisessä illassa,  pannulla paistetut herkkusienet peittonaan. 20171224_144749

Itse olin paistanut valkoisen täytekakun, luotettavalla Duncan Hines– reseptillä, paistanut valmistaikinasta piparit ja koristellut. Rosollin tein, johon vuosia olen valmistanut helpon kastikkeen kevyt majoneesista ja punajuuriliemestä. Ja riisiporkkanalaatikon sekä lanttulaatikon. Ja T toi isoäidin pipareitakin ison rasian. Ruokailun puolessa välissä olimme jo ihan ähkyjä! Niinhän se pitää jouluna ollakin. Emme edes jaksaneet laulaa! Joulupukki Rovaniemeltä luulen, yllätti, ho-ho-ho, ja jakoi muutaman lahjan. Kuinkas teillä?

Joulupäivän aamuna jaksoin juoda vain kupin kahvia. Ja syödä kaksi piparia.

 


10 Comments

uudet värikollaasit #107

Tervehdys meidän jouluväreistä! Sanoisinko, aika helppo sarja tänään 🙂 Kuvat ovat viime viikolta pihallamme. Tänään, joulupäivänä, mittari näyttää varjossa plus 25 celsiusta. Aurinko tuntuu kuumalta. Kuvassa olevat kasvit ovat hibiscus eli kiinanruusu, jonka kukkasessa katselee maisemia joku yökkö. Niitä on  kaksi pihalla, yksinkertainen ja kerrottu, molemmat joulunpunaisia. Seuraavat ovat nimeltään Song of India eli pleomele,  oranssi bromelia, lahjaksi saatu joulukaktus, havaijilainen ti- kasvi, mikä on yllättäen päässyt kukkimaan ja viimeisenä jo kukkinut liuska- aralia. En ole ennen nähnytkään se pieniä keltaisia kukkaterttuja. Se on täällä Floridassa pensasaitana, ja helposti hoidettava. Ilmat todellakin ovat sen verran viilentyneet, että kukintakausi on nyt saanut alkunsa. Hurraa talvi! Mukavaa loppuvuotta, taidamme vielä ehtiä tehdä yhden värikollaasin lisää tänän vuonna. Muiden jouluvärit löytyvät täältä!

Recently Updated2


13 Comments

Vihdoinkin!

Ihmeiden aika ei ole ohi! Muistanette nämä jutut!

July 5, 2015   “Rautakaupassamme oli tarjous, saman tyyppinen istuinryhmä, mutta 1/4 hinnalla, tyynyineen! Katsotaan nyt, miten tämä eläke lähtee käyntiin, sanoi Isäntä, joka jäi virikevapaalle kanssani toukokuussa. Teimme pienen matkan tuonne Länteen, mistä blokkasin edellä. Olimme kotona viikon ja sitten lähdimme Teksasiin lomille. Eläke vaatii lomia. Matkojen välissä inisin vielä ja sain kuin sainkin luvan tilata sen halvemman version. Painottelin syyllä, nimellä 44- vuotis- hääpäivä. Pöytä tuli heti kotiin palattuamme. Emme halunneet avata sitä vielä käyttöön, sillä olemme odottaneet urakoitsijaa vaihtamaan itse-rakentamamme terassin talon vieressä kivetyksin, jatkaen samalla, mitä on etupihalla. Teimme sopimukset tammikuussa, hän tulee maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa, lupasi. Talvi oli luminen. Talvi oli jäätävä. Soitin maaliskuun alussa ja kyselin aikataulua. Häneltä oli käsi leikattu, “Soita takaisin toukokuun alussa.” Soitin vappuna. Lupasi tulla kuun lopulla. Soitin heinäkuun ensimmäisenä päivänä, jätin viestin, että soittaisi tarkalla aikataululla päivämäärästä. Hän on satuttanut selkänsä. Varmasti tulee tämän kuun lopulla. OK, olen ymmärtäväinen. “Saanen kai alennuksen, kun puoli sesonkia on jo mennyt”, sanoin. Tietysti tietysti, “I make it good to you.” Eipä taida mies- parka arvata, että hän joutuu tekemään myöskin tämän ruokailunurkkauksen terassin! Ainakin puoleen hintaan.”

Jatkoa samasta asiasta näissä kirjoituksissa. Jos et jaksa lukea, niin sanottakoon, että juttu ei edistynyt olenkaan. Haimme tarjouksia kolmelta muulta urakoitsijalta. Yksi ei soittanut takaisin, toinen soitti ja kävi, anto siedettävän tarjouksen ja kolmas antoi tarjouksen, minkä nimitimme “En halua tehdä, tässä tuplahinta muihin verrattuna, olkaa hyvä”.

https://wondersbykaari.com/2015/07/05/variympyra-6-harmaa/

https://wondersbykaari.com/2015/09/23/uudistuksia-pihalla/

https://wondersbykaari.com/2016/01/17/toivossa-on-hyva-elaa/

Valitsemamme rakentaja sanoi olevansa valmis työhön marraskuun puolivälin jälkeen. Sopii meille. Olemme Floridassa, mutta jos välttämättä tarvitsee tulla pohjoiseen voimme sen tehdä. Ei, ei ole tarpeellista, hän vakuutti. Poika asuu talossa ja pystyy vastaamaan työstä.  Hyvä niin! Joulukuun kuudes päivä aamulla, isot tiilipinot ja hiekkavuoret kertyivät pihalle! Hyvä. Mieheni soitti naapurille, joka vahvisti, että pihalla hyöri työtekijöitä kuin muurahaisia! Seuraavan päivän puolessa välissä takapihalle oli kivetty käytävä ja terassi. Pari puhelua varmistukseksi urakoitsijan kanssa, ja työ sujui kuin unelma! Jos tarvitset suosituksia Long Islannilla, niin soita!

IMG-20171207-WA0003

Nyt on ruokapöydälle tilaa heti rappusten luona, nurmelle menevää reunaa on pidennetty ruusupensaan ohi sen verran, että toiselle puolelle mahtuu pieni tarjoilupöytä tarvittaessa, ja toiseen siivekkeeseen grilli. Ruusun vasemmalla puolella on uusi myrttipuu. Ruusupensas antaa katsesuojan naapuriin (vihreä vaja takana) ja ne saatiin siististi nurmikolle penkkiin. Arvatkaa kuka on onnellinen. Ja jos näette Jamesia, niin sanokaa terveisiä!

IMG-20171207-WA0002