WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


2 Comments

toivossa on hyvä elää

Jatkoa juttun https://wondersbykaari.com/2015/09/23/uudistuksia-pihalla/

Eilen oli taas HOME show, messut, missä sadat kodinuudistajat ja rakennusfirmat tarjosivat tuotteitaan. Oli ikkunoita, ovia, aurinkopaneleita. Sisustajia. Keittiöitä, kylppäreitä, lämpöpattereita, ja pihoja. Mitään emme tarvitse tällä kertaa, on vain kivaa kierrellä. Ai niin, se piha!

Melkein nuolena, mutta harkiten, siirryimme pihamme laatoittajaa ja heidän esittelykohdettaan kohti. Tämä oli kylläkin jo etukäteen suunniteltu hyökkäys. James ei ollut paikalla sillä hetkellä, mutta veljensä ja muut firman pojat olivat. Sanoin, että etsin häntä, varoittakaa. Kuristan! Noh, vitsi tietysti, olisihan se aika julma otsake seuraavan päivän lehdessä.

Katselimme aikamme kuluksi porealtaita. Olisko se parempi kuin terassi? Siihen voisi laittaa kuuman veden asemesta viileää vettä kesällä, ja olla olevinaan kuin Saimaassa. Tai jos kuitenkin pantaisiin vessat uusiksi? Entäs tuo höyrypesin? Tai entäs…

IMG_0069 blog

Kiersimme takaisin laatoittajan luo. Hän ei ensin tunnistanut Isäntää, mutta kun näki minut, lempeä hymy huulillani, hän aivan silminnähden säikähti. Hah haa, joku pelkää minua! Hän sanoi veljelleen, että tämä on se mukava pariskunta, josta juuri juttelin. Mutta kun hänellä oli ne munuasikivet…Keskustelin tietysti hänen kanssaan ystävällisesti ja kiva nähdä, että voit hyvin. En ole ilkeä ihminen. Mutta sano totuuden mukaisesti, että et tehnyt yhtään laatoitusta viime kesänä. Kenellekään. Vai olivatko pohjoisrannan varakkaat talot ennen meitä listalla? Ei suinkaan, hänhän teki meidän naapurin pihankin toissa kesänä, ei ole paikoista kiinni. Sanoin, että olen joutunut sulkemaan verhoni, kun en kestä katsella heidän kaunista terassiaan, missä juhlittiin monta kertaa viime kesänä. Olemme valmistelleet jo paikkaa kaatamalla kaksi pientä puuta, istuttamalla kaksi uutta. Olemme olleet valmiina koko viime kesän. En ymmärrä, miksi en saanut pihaani, kun se olisi ollut vain yhden päivän työ? Yhden päivän!

Keskustelu sujui kärjistyksestäni huolimatta kepeästi ja huumorilla höystettynä. Hän vannoo, että meidän piha on heidän ensimmäinen työkohteensa. Olemme kotona maanantaina. Onko valmis ennen syntymäpäivääni, maaliskuussa? On, hän vannoo. Jos ei ole, niin työ on ilmainen. Heidän piikkiin. Ilmainen!

Messuilta lähti kotiin metallinkiiloitus aine, sormukset kimalsivat niin hienosti, höyrypesin ja hauska keskustelu ja toivoa tulevasta.

Toivoa, että hän saapuu aprillipäivänä.

 


8 Comments

Ensimmäinen pysähdys

1. Salt Lake City.

Saavuimme puolenyön paikkeilla Utahin pääkaupunkiin ja yövyimme kenttähotellissa, Hampton Innissä. Hotelliketju, mikä on aina varma valinta ja hintaan sisältyy aina riittävä aamiainen. Kuten tiedätte, emme varaa autoa kentältä, vaan säästämme rahaa ja valitsemme jonkin muun toimiston läheltä. Nytkin säästimme yli $100 dollaria miinus $15 taksiin. Kuskimme oli pakistanilainen, ja heitä on kuulema kaupungissa paljon, Hän oli muuttanut sinne Manchesteristä, missä heitä on vielä enemmän. Sen olemme aiemmin kuulleetkin. Hertz ystävällisesti nosti auton merkkiä pari piirua ylöspäin ja allamme oli pian JEEP Patriot. Hyvä maastoauto retkellemme. Siis kaupunkiin!

Salt Lake Temple

Salt Lake Temple

2015 05 28_6650 blog

Salt Lake City on hieman alle 200 000 asukkaan kaupunki, suuralueineen lähes 2.5 miljoonaa. Asutus sai alkunsa 1847 kun kolme mormoni pioneeriä löysivät sieltä etsimäänsä paikkaa ja perustivat sinne kirkkonsa The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. He viljelivat ja kultivoivat kuivan laakson. Neljä päivää myöhemmin Brigham Young kartoitti temppelin paikan ja sen rakentaminen kestikin 40 vuotta. Huikea kirkko se onkin ja ympärillä on muita uskokuntaa  kuuluvia rakennuksia. Temppleaukion alue Temple Square oli suuri puisto ja puiston ulkopuolella uusi kohtaa vanhaa. Parhaillaan siellä istutettiin kesäkukkia ruusujen ja muiden perennoiden väliin. Jopa persiljaa! Kysyin, onko muitakin yrttejä tulossa kukkapenkkeihin, mutta ei, persilja oli ainoa. Erikoinen valinta, joskin se kasvaa kauniiksi tuuheaksi pörröksi. Pari historiallista taloa puutarhoineen olivat vierailun arvoiset myöskin.

Brigham Young

Brigham Young

2015 05 28_6611 blog

slc

Suurta aluetta ympäröi korkeat kerrostalot ja uusi kauppakeskus, missä roiskui erilaisia suihkulähteitä, vesi-sateenvarjoja, arvelin, joita tuuli löyhytteli. Ja samat yleelliset tavaratalot kuin muuallakin Amerikassa. Yli sata vuotta vanhan tavaratalon kuorien sisälle on asettunut nyt Macy*s tavaratalo. Kaupunki oli erittäin siisti ja kaunis. Maisemasta erottautuivat mormonit kuitenkin heti vaatetuksellaan, naiset alle polven pituisissa hameissa ja villatakeissa tai jakussa ja miehet tummissa puvuissan solmiot kaulalla. Kaupunki on tunnettu tietysti ensikäteen mormoneista, ja Mormon Tabernacle Choir–  kuorosta ja vuoden 2002 talviolympialaisista.

2015 05 28_6661 blog

Kolmen tunnin tutustumisen jälkeen olimme valmiit jatkamaan matkaa kohti Bryce Canyonia. Ajoa oli edessä nelisen tuntia. Saavuimme perille pysähtyen siellä täällä ja hotelli, Best Western, yllätti meidän mukavuudellaan ja heti illasta Cowboy illallisella!


Leave a comment

kummilusikka

2014 05 29_0726

2014 05 29_0724

2014 05 29_0725

Kummitätini antoi oman kummilusikkansa minulle rippilahjaksi. Hän ei koskaan tykännäyt nimestään, Aina, vaan häntä kutsuttiin Mariksi. Mari-tädiksi. Hän oli äitini pitkäaikainen työtoveri jo Jääsken kunnankirjastosta ja hän eli yli 90 vuotiaaksi äitini hyvänä ystävänä ja hyvänä kummitätinä. Vasta myöhemmällä iällään, yli viisikymppisenä hän avioitui miehen kanssa, jonka sukunimi oli Matikka. Se häntä nauratti aina. Kauniita muistoja.


2 Comments

9/11 2/2 pools

2014-01-13 NYC

The Pools on the foot prints of World Trade Center are impressive. The loss and absurdity of it all hits you, when you read the names around the South and North Pool. The water falls are bigger than the picture tells, the serenity of the place is empowering. The Memorial Found places white roses on the names of the lost ones whose birthday is in that very day. The must have been around 20 of them that day last Monday. We were trying to remember the name of a man lost from our hometown, Captain of City Fire Department.  And this gets the chills up on my arms: we were standing right next to his name while pondering. He was there!