WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


9 Comments

kommenteista osa 3.

lavender rose 1-1

Ratkaistu!

Kommentit ovat lennelleet hurjaa vauhtia kolmen vuoden aikana. Olen ollut kaikista iloisesti yllättynyt ja yrittänyt kaikille vastata omat reaktioni niistä. Ilahtunut! Nyt on löytynyt hän, joka on kirjoitanut 250 kertaa. Ja yllättäen.

Pidin silmällä arleenaa ja susupetalia. Loistavia seuraajia ja kannustajia sekä seurattavia molemmat. arleenalla on tänään 249 kommenttia ja susulla 248.  Rintarinnan! Voittajaksi nousi kuitenkin kiiris, 251 kommenttia. Miksi en heti huomannut pitää häntä silmällä (sillä hän on hyvin silmälläpidettävä artisti) on se, että hänen ensimmäiset kommenttinsa tulivat kiirepakolainen- nimen alla ja nyt molemmat yhdistettyinä tupsahtikin yli sen odottamani määrän. Kiitos sydämeni pohjasta teille ja kaikille muille, jotka uskollisesti seuraatte juttujani ja jättätte  viestinne. Kiitos myös teille, jotka katselette hiljaa. Sekin näkyy numeroissa, joskin ei kommenteissa. Ritva ylettyi neljänneksi, ja viides on Liplatus !

Yhden palkinnon asemesta lähetänkin kolme yllätyslahjaa: Kiiris tulee saamaan tekemäni kirjasen Rusty and Rustic New Mexico, arleena ja susu korttipaketin. Ja Ritva ja Liplatuskin jotakin 🙂 Laittakaapa osoitteet sähköpostiin niin ryhdyn heti toimiin.

I’m a happy camper!


18 Comments

makro#111

f050d-makronappi
VIIKON AIHE: TAIKA-SPELL, magic.
Teemaextrassa jälleen sama aihe.
Mietin, mikä kumma voisi olla hyvä kuvauksen kohde ylläolevasta aiheesta. Siivotessa osui eteen vanha hevosenkenkä, ja mietin miksi se on onneatuottava esine. Mikä on sen taika? Vastausta en löytänyt, mutta eteen pongahti muuten hyvä sitaatti.
_DSC1552 block
_DSC1550 blog
”Äidillä oli sydän: jos on usko, toivo ja rakkaus eli tro, hopp och kärlek, tai kunnia, hyve ja hyvä omatunto eli ära, dygt och gott samvete, niin lopulta on sydän, onni ja koti eli hjärtä, lycka och hem. Ja on ollut vanha tapa kääntää hevosenkenkä pystyyn (U-asentoon), jotta onni ei putoaisi pois.  Äidillä oli hyvin vahva filosofia ja näkemys siitä, miltä tämä maailma nyt näyttää verrattuna siihen mitä se oli joskus ollut.”
Täytyypä etsiä sille nyt oikea paikka! Kenkä on lahja, mikä liittyy tähän tarinaan.
Samasta aiheesta lisäkuvia täällä. More photos of this topic are here.


10 Comments

Itken aina kirkossa 2/2

_DSC7594 blog

_DSC7589 blog

Kirkot kiehtovat minua. Olen saanut miehenikin tutustumaan niihin, vaikka hänen perheensä historia onkin temppeleissä. Monet kiertävät kaikki kirkot ja kaukaa, me pysähdymme jokaiseen eteentulevaan ja haemme joka paikasta useita vierailukirkkoja. Istahdan usein penkille ja kuuntelen hiljaisuutta. Joskus saamme seurata kuoron harjoituksia ja urkujen soittoa. Kiireisiä askeleita, sisään ja ulos, nähty. Kirkko rauhoittaa minua. Olin aikoini aktiivinen seurakuntalainen muutettuani tänne, toiminta poikkesi niin paljon suomalaisesta pieteetistä.  Huoleton laulu ja ilo kuitenkin sai minut kaipaamaan enemmän perinteistä,  jopa katolista tai ortodoksista tunnelmaa. Hartautta ilman jumalanpelkoa. En ole kuitenkaan luopunut luterilaisuudestani. Se antaa vapauden, sanotaan, että olemme protestanttisia hippejä. Se sopii. Nyt käydessämme tässä katetraalissa, San Juan Bautistassa, keskustelin kirkon maalauskorjauksista, historiasta, kirkossa työskentelevän miehen kanssa. Hivuttauduin rukouskorttien viereen ja valitsin kolme. “Maankorvessa kulkevi lapsosen tie” rukous sai kyyneleet silmiini. Se oli kerran ainoa kotonamme oleva taulu.  Painotyö. Muisto menneestä. En voinut olla itkemättä.