WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


4 Comments

Mikä oli matkamme pääkohde?

-Isännälle se oli Monument Valley.

-Minulle Mesa Verde. 1/2

-Yhteisesti se oli Santa Fe.

Siis 13.

Kaikki muu tähän mennessä oli minulle vain preluudia. Odotin eniten Mesa Verdeä. Sinne olikin pitkä matka! Varasimme hotellin kahdeksi yöksi Durangosta, Coloradosta. Esite kertoi sen olevan 45 minuutin päässä Mesa Verdestä. Tiesimme, että joudumme ajamaan sen verran takaisinpäin heti aamusta. Mikään ei missään vaiheessa kertonut, tai emme huomanneet, että kansallispuiston vierailukeskuksesta oli sen lisäksi vielä toista tuntia ajettavaa ennen ensimmäistä tärkeää pysähdystä! Oh …well…Ajelimme edestakaisin turhia maileja. Mutta allamme oli Ford Focus ja radiossa soi kovaäänisesti sirius-radio ja country musiikki. Mesa Verdeä on ollut asutettu noin vuodesta 1100 vuoteen 1330. jolloin alue yht’ äkkiä tyhjeni. Todennäköisesti kuivuus ja huonot viljelyolosuhteet ajoivat asukkaat lähiseutukyliin. Täältä ovat lähtöisin Hopi, Zuni, Acoma ja Laguna heimot. Alueelta on löytynyt yli 600 erikokoista kyläyhteisöä, joista vain osa on kunnostettu turistimia varten. Suurin osa kunnostetuista on 80% alkuperäisiä, suoranainen ihme! Kuiva ilmasto ja kalliokielekkeet mikä suojasivat sateelta ja tuulelta aikoinaan, ovat suojelleet aluetta satoja vuosia vielä sen tyhjenemisen jälkeen.

1. Cliff House.

Keskellä Suurta Mesaa (mesa=tasalakinen vuori) on Cliff House  (Kieleke talo), moni-kerroksinen raunio, Se on  suurin ja tunnetuin alueella. Se oli etelä– ja lounais-suuntainen, mikä tarjoaa enemmän auringonlämpöä talvella. Paikassa oli 200 huonetta, samoin varastotilat, avoimet tuomioistuimet, kulkutiet, ja 23 kivaa. Yli 700 vuotta vanha asumus on rakennettu hiekkakivestä, puisista palkeista ja laastista. Monet huoneet olivat kirkkaasti maalattuja.

 2. Balcony House.

Korkealla reunalla itään päin avautuen on Balcony House (Parveke talo) jossa on  45 huonetta ja 2 kivaa. Se on ollut kylmä asukkailleen talvella. Nykyisin kävijä kiipeää noin 10 metriä pitkät tikkaat ja ryömii noin 4 metriä pitkän tunnelin läpi. Ulos pääsi kulkemalla sarjan kallioon hakatuilla varpaankoloilla, sen uskottiin olevan ainoa saapumis- ja poistumisreitti asukaille, ja se teki pienen kylän turvalliseksi ja helpoksi puolustaa. Eräästä logista löytyy päivämäärä AD 1278, joten se on todennäköisesti rakennettu juuri ennen kuin Mesa Verden ihmiset muuttivat pois maastosta Viralliset kaivauksia on johtanut Jesse Nusbaum, yksi ensimmäisistä tarkastajista Mesa Verden kansallispuistossa vuonna 1910. Vierailijat voivat tulla Parveke taloon ainoastaan rangeropastetetuilla kierroksilla.

Kursiivilla kirjoitetetun tekstin käänsin huolettomasti wikipediasta ja lisäsin omiani. Opetin oppaalle yhden suomalaisen sanan. Arvaatko minkä? Kiva!


4 Comments

stops on the way to THE destination

10.  Gooseneck State Park

A little side tour was in order, Gooseneck! The headwaters of the San Juan River are in the San Juan Mountains of southwestern Colorado, which is the origin of 90 percent of the river’s flow. The San Juan flows 360 miles from its source to the Colorado River. At , now in the summer, the water level was low. The rock reminded me of clams, twisting in and out of the sight. The views extend for miles! The place was quiet, a few Japanese girls and maybe two, three couples had stopped to take pictures. It was burning hot outside, so our stop was a short one also. The river wiggles around the rock formations like it has done millions of years. I have seen a photo of this taken from a plane, and it is amazing! I was not able to capture it here.

2014 06 11_0901 blog

11. Bluff, Utah

From Gooseneck 25 miles west lies Bluff, Utah. A town of 320 people. We stopped there because they had a Post Office. We do send cards from our travels to family, sometimes friends, but to find a post office, huh, not always easy. Here was one! Across the street was a Fort, replica of days gone by. A gift shop inside offered items a la Wild West, Americana, Cowboy stuff. A lady in shop asked if we wanted to see a short film about how the town was settled. No, thanks, not this time.

2014 06 11_0906 blog

12. Four Corners

Turning South we reached the Four Corner Monument. This is the only place in USA where four states meet. It was marked with a plaque on the ground. The Star-Spangled Banner waived in the wind. The people laid themselves down on the ground, spread their legs and arms and thus were in four states at the same time! Kind of cool!

2014 06 11_0910 blog

2014 06 11_0913 blog

The buildings in back ground are stalls where Native Tribes from each state sell the wares. We had a great conversation with a Kiowa man, who had beautiful marker drawings. They were too specific to area and I did not see a place in my home for them. Too bad kind of, I would have liked to support him.


8 Comments

Sunrise over Monument Valley

8. Tsé Biiʼ Ndzisgaii

We settled early into the hotel, the only one in Monument Valley Navajo Tribal Park. Set the luggage on the floor and pulled the draperies open! WOW! The hotel is aptly named: The View. From the balcony opened up a vast view over towering rocks, the East Mitten Butte, the Merrick Butte and the Elephant Butte! We sat in there a few hours just watching the sun set over the valley and coloring the soft brown rocks to gold.

20140605_202201

We had booked a sunrise tour for the next morning, at 5 am. It was pitch black, our Navajo guide was waiting in the lobby. His name was Clint. We climbed into his truck and started the most bumpy road! It was actually build by John Ford for a movie, Stagecoach 1939, starring John Wayne. Stopping and trying to take the first picture was not easy as I did not have my flash light. Or maybe did, but didn’t find it. Clint tells me where to set the ISO and open the Aperture to the widest I can. I got this one: sunrise

The drove further into the valley to wait the sun  rise by the Totem Pole. Clint was telling us the names of tens of the rocks, which were familiar to my husband. Above we have the Mitten and the Merrick Buttes, the second sunrise picture is by the Totem Pole.  This is not my backyard but he has waited for years to visit, this was one of his dream vacations! I kept joking, who wants to see sand and rocks! Please do not tell him, I was mighty impressed. The Navajo tribe and their believes and their respect for this Earth were fascinating! 2014 06 11_1034 blog Once the sun was above the horizon, it started to light up the brownish sand. It kept changing color to more and more orange until it seemed to burst out of the rocks themselves! We climbed up the mountain side a bit, and suddenly we were quite high. How did they tricked me again? While we were taking photos, Clint repaired a ledge which had collided, possible by some one having slipped on it.  We talked about his family and about the Navajos. We talked about the movies and the Navajo government and the autonomy they had in the area.  He explained how the plants in the area were used for medicine, food, coloring and even for jewelry. He had the most knowledge of quite a few guides we have met during our travels, he was full of stories. Back to the car and into another spot where the sun plays in the Morning and we did not want to miss that! *Open the Gallery by clicking on the first picture*

Next stop was here.


Leave a comment

Gallupiin illaksi

4. Gallup, Most Patriotic Small Town in America for 2013–2014. Olemme Navajo maassa.

2014 06 11_1243 blog

Rautatiet 1880- luvulla rakennuttivat kaupungin. Gallup on saanut nimensä David Gallupin, American and Pacific Railroad palkkamestarin mukaan.  Sinne saavuimme seuraten junia päätien varrella. Yksi junista minkä Isäntä laski, oli 151 rahtilavaa, kontit kahdessa kerroksessa. Edessä veti neljä veturia, takaa työnsi kaksi. Ja niitä meni jatkuvasti! Amerikka liikkuu raiteilla ja pyörillä. Veimme laukut hotelliin, söimme viereisessä Applebee ravintolassa. Kysyimmme sitten vastaanottotiskiltä, tapahtuuko kaupungissa mitään nyt alkuillasta. Tapahtui kaksi asiaa: 1. Intiaanit esittävät tanssejaan aukiolla. Ohjelma oli viehättävä. Kaunista huilunsoittoa ja erittäin taitava hoop tanssija. Ei hula-hula vaan hoop, jatkuvassa hyörinnässä hän pujotteli renkaiden sisään ja ulos, keskeyttämättä, maksimmillaan viiden renkaan kanssa. Hämmästyin, kun lähempää kävin tervehtimässä, miten vanha hän todella oli, kuusissakymmenissä.  Päivitäin eri lähialueen heimojen edustajista tanssii ja soittaa iltaisin kesän ajan. Paikalla oli pari sataa katselijaa, ja äkkivilkaisulta näytti että meitä valkonaamoja oli vähän. Eräs englantilainen vanha pariskunta esiteltiin ja kansa taputti. Kaupungin väesto jakautuu keskimäärin 35% valkoisia, 44% intiaaneja. Olemme nyt Navajo heimon alueella. Pieniä ihania mustasilmäisiä lapsia hyöri aikuisten jaloissa, ja kaikilla naisilla oli hurjat tatuoinnit ympäri näkyvää kehoa, myös kasvoilla ja kaulassa. Auringon laskiessa pieni kori asetetiin hiekkaiselle tanhupaikalle ja kävin heittämässä pari dollaria kannustuksen vuoksi. Ja olihan tanssi ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Gallup dance

Kun muu sakki nousi kehään käsikäteen hyvästelemään ja tanssimaan, lähdimme Isännän kanssa katselemaan lähikatuja. 2. Kaupat menevät kiinni kello 6 illalla. Kaupunki on tunnettu muraaleistaan. Emme osanneet kuitenkaan kiertää tarpeeksi kauan, ja kaupunki oli hiljainen, mutta nämä kuvasin.

murals

 


1 Comment

intiaanikylä

3. Zuni reservaatti.

2014 06 11_1229 blog

Olen sydämenpohjastani Amerikan intiaanien savitöiden ja korujen ihailija. Nyt matkamme varrelle sattui Zuni. Pysähdyimme turistikeskukseen, tyttö tuskin  nosti päätään. Ostimme kiertoajelun kahdelle ja valokuvausluvat. Voi kuinka olin pettynyt! Zunit asuvat nyt ruskeista tiileistä rakennetulla alueella. Mikään ei tuo  mieleeni traditionaalista intiaani reservaattia. Paikka oli nuhruinen, kirkko oli auki vain lippujen kera, mutta tärkeitä tietoja emme saaneet oppaaltamme. Hän vastasi jos kysyin. Hän suositteli kiipeilyä kuorolehterille, ja kun käänsimme selkämme iPod pyörähti hänen kädessään käyntiin ja siinä sitten kipusimme. Hyvät näköalathan sieltä ylhäältä oli, mutta missionin sisällä ei saanut kuvata! Kävelimme jonkin aikaa yhdessä, ja pikkuhiljaa tyttö aukeni jutuissaan. Hän asuu isoisoäitinsä kanssa, ja sulhasensa kanssa ja kahden lapsensa kanssa, joiden isät hän oli huonosti valinnut. Sanoi. Ystävällisesti sitten halusin tarjota jäätelöt. Kävelin puodin ovesta sisään ja hups, olinkin jonkun keittiössä! Anteeksi…ei, kyllä tämä on kauppa, mitä saisi olla? Ostin kolme mehujäätelöä, opas ensin kieltäytyi, mutta sitten onnellisena kuitenkin otti vastaan.  Juttelimme niitä näitä lapsista. Pysähdyimme indian trading post kauppaan, en ostanut mitään, mutta sain hyviä tietoja jo aiemmin omistamastani Zuni vaasista. Kylätiedot joudun hakemaan itse googlesta.


2 Comments

pasó por aqui

2. El Morro, Altsinna, paikka missä on kirjoituksia kivessä.

2014 06 11_1213 blog

Malpaisin jälkeen pysähdyimme El Morrolle. Paikka on ollut tuhansia vuosia levähdyspaikkana matkalla mantereen halki kohti Kaliforniaa. Korkea kallio nousee horisontista kuultavan valkeana. Siellä on kallion alla virtaavaa vettä ja viileä suojaisa allas, jossa matkailijat pysähtyivät.  Kallion laella on vanhat intiaanikylän rauniot, vuodelta 1100. Ensin siellä kulkivat intiaanit, maa kuului Zuni heimolle, sitten espanjalaiset valloittajat ja lopulta amerikkalaiset. Maa kuului Meksikoon. Meksikon ja Amerikan jälkeisen sodan  (1846-48) ansiosta New Meksiko liitettiin Yhdysvaltoihin. Kävelimme pienen lenkin polttavassa kuumuudessa. Luimme kallioon kaiverretut kirjoitutkset; Olin täällä ja tähän riipustin nimeni. Museossa voi lukea useiden kirjoittajien elämän tarinan, pääsivätkö he matkansa perille vai menehtyivätkö he mahdollisesti onnettomasti kesken matkaansa.  Pehmeään hiekkakiveen on kirjoitettu nimiä ja vuosilukuja ikiajoista ja  nykyisin paikka on rauhoitettu kansallispuistoksi. *Klikkaa galleriaan*.

 


Leave a comment

neljän nurkan matkajuttuja

Neljä nurkkaa, eli Four Corners on alue USAssa missä neljä osavaltiota liittyy yhteen nurkistaan. Ne ovat New Meksiko, Arizona, Utah ja Colorado. Heittäytymällä maahan voi olla kaikissa osavaltiossa yhtä aikaa! Kiersimme tämän alueen Isännän kanssa nyt kesäkuun alussa. Olimme matkalla kuusi yötä. Laskeuduimme Albuquerquen kentälle myöhään illalla ja olimme yön lentokentän lähellä olevassa Hyatt Place hotellissa. Aamiaisen jälkeen haimme vuokra-auton ja matka alkoi kohti Gallupia.

Juttu yksi kautta, sanoisinko arvuutellen, kahdeksasta. 1.Malpais eli Badlands.

Suorinta tietähän me emme koskaan mene. Emmekä menneet nytkään. Pyörähdimme päätieltä Malpais aluelle, mikä on laavapitoista luonnonpuistoa.  Pieni vuosisadan vaihteen maja toimi turistikeskuksena, neuvot saimme ja ensiksi kapusimme mäkeä ylös katsomaan vanhaa tulivuoren pohjaa. Huh, kuuma ja hiki! Sirkat sirkuttivat ja muuten oli hiljaista. Monessa puuntungossa oli salamanjäljet, rautapitoinen maa veti niitä puoleensa. Vanhoja käkkyröitä suuntaan ja toiseen löytyi polun varrella.

2014 06 11_1158 blog

2014 06 11_1161 blog

Toinen polku vei jääluotaan, pieneen, missä auringon ollessa oikeassa se vinkkelissä tekee vedestä turkoosia. Nyt se oli tummanpuhuvaa, mutta kalliot sen ympärillä yllättivät väreillään, kun sain ne koneelle ja hieman vahvistin niitä. Vautsi!

ice cave

Ylitimme vedenjakajan, (continental divide) , missä vedet vaihtavat laskusuuntaansa Tyyneen valtamereen.

Seuraava pysähdyspaikamme oli mielenkiintoinen El Morro vuori.