WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


Leave a comment

customer feed back

I like to give feed back to establishment. But some times I do not send them. I kind of forget to do it. How about you, do you give feed back, in yelp or company’s web page? Do you add some into your Tripadvisor? Or anywhere else? I curious.

“My husband and I decided on an extempore trip to Mystic this morning. After the Seaport visit we stopped at your restaurant for lunch, lured in by the lush gardens.

DSC_2290 blog

No waiting, great! The tables were freely available for late lunch. The window seats were inviting with water views and passing boats. My husband selected the new special, stuffed flounder, I believe. I had the juicy, sweet Mesclun Salad recommended by our waitress, Annie. The blue potato sticks on the top gave a surprising color and texture contrast. Scampi with Risotto, unbelievably tasty, scrimps were huge and succulent, the flavor of the entire meal was rich but not over seasoned. Colors were very pleasing, I also eat with my eyes.

I loved the glasses you have and asked, if some can be bought. Yes, says our waitress, and brings a gift bag, with nicely wrapped glasses. What a great souvenir from the trip!

P.S Before we left I double checked with Annie, that she had packed THE glasses I wanted. At home while unwrapping them, I was so disappointed, I got the OTHER ones. I should have opened it there, but I did not. This is not to say they are not nice at all, they are, but the style of the ones on the left was the one I selected.
A little bit more carefulness from everyone would have been OK. I am not requesting anything more, I’ll have fun with these also, I’m sure.

All and all just wanted to tell you how great your place is and how lovely the service but most of all how great the meal was!”

ravintola. tyhjä, pöytä, tuoli, näköala, irma weisel


Leave a comment

perunia

Nurkkilassa 19/11 44

Kirsti hyvä.

Kiitos kirjeessäsi ja niistä peruna osto ja kuljetus luvasta. Nyt te olette ja varmasti vartoneet kovasti perunia Se on kovasti ottanut vastaan niiden lähetys että pelkään että jos ne ollenkaan saapuvat sinne. Kirakka ei ehtinyt laittaman niitä minulle ennen kuin 3mannen kerran kävin hakemassa 2 kertaa ennen ja 2 kerta jälkeen lupalapun ja kun Saarin piti tuleman niitä tuoman tuli hevonen kipeäksi Nyt ne on kyllä tulossa sinne päin ja toivon hartaasti että te saatte ne pian Lähetin sinul pienen säkillisen juuri kasveja kuin Saari kävi asemalla asemamiehet olivat kovin hermostuneita kuin on niin tavaton tulvaa kaiken laisia lähetyksiä Ne olivat rahtikirjaan kirjoittaneet osoitteen näin hassun kurisesti kun näet tästä rahtikirjasta jonka tässä näet. Käy kysymässä tällä asemalta jos et saa sinne oikea nimeäsi osoitettua lähetystä. Sitte lähetin pienen paketin 14p onko se tullu Kyllä ilmakin osa olla hurja ne piti laitettaman lämpimän vaunuun kyllä luulen, että ne täältä tulevat kun Saari ne on ottanut haltuunsa. En osaa sanoa jos tule kaalia tällä kertaa mutta saat jouluna kun itse tule Mun on lupa että saan 10 kilo Ylönkylästä ne ovat muun kaiken jo myyneet. Olavi on jo lähdössä hän tykkä kyllä hyvin virasta nyt täytyy vaan lopetta kun hän lähte. Isä lähte 21p ja hyvästi nyt vaan. Aarne on Pohjan maalla ja tule Arvon kanssa täällä käymän.

terveiset äiti

  1. Kirjeessä on mukana rahtikirjan lastauskopio, päivätty 13.11.1944, missä lukee: “28kg porkkanaa 8:- sekä 2:- jälkivaatimus, yhteensä 10:-“
  2. Lupalappu, missä oli Kirstin nimi kirjoitettu ensin rouva, sitten tuntematon ja sitten neiti. Osoite yliviivattu kaksi kertaa, Imatra, Mäntyharju ja lopuksi Jääski .
  3. Sekä lappu kirjoituskoneella. “Mäntyharjulla 18 p:nä 1944 Arv. kirjeenne johdosta 16/11-44 Ilmoitamme että tavaranne on varastossamme ja lähetämme ne niin pian kuin tulee lähetyslupa. Nykyisen kotiutumisen vuoksi ei tavaraa oteta vastaan suurempia määriä. Siirtotavaravarasto ja allekirjoitus M. Nieminen “

 


2 Comments

valoisat muistot

Kuusankoskella 18.11-44.

Hyvä Kirsti.

Kirjoitankin sinulle vielä kerran täältä Kuusankoskelta. Niin terveiseni nyt ensiksi ja suuri kiitos kirjeestäsi minkä olen jo viime kuussa saanut.

Vai Imatralle päin sinä nyt pääsit. Ekö ollutkin sentäs hauska päästä niille main. Ainakin se jääskeläisistä mukavaa on. Vaikka kun ajattelee niin siellä ovat liian lähellä rakkaat paikat. Aina on mielessä kun katsonkin sinne päin. Tuolla ovat rakkaat kotikunnaat, siellä kaikki, kaikki. Ehkä siten elämä säilyttää surullisen sävyn pidemmän aikaa.

Niin Aino kävi täällä luonani, saimmekin hetken aikaa jutella. Kyllä tuntui niin hyvälle nähdä hänet. Olen hänelle samoin kuin sinullekin paljossa kiitollisuuden velassa. En tiedä joko Aino on tullut sinne. Hän meni ensin kotiväkeänsä katsomaan jonnekin tuonne.

Meillä on täällä kaikki touhu loppumaisillaan. Potilaita ei enää ole. Nyt vaan lajittelemme ja pakkaamme tavarat. Sitten kantapäät Kuusankoskelle päin. Et usko kuinka minusta on tullut mahdoton mustalaisien täällä maailmaa kiertäessäni. Aina olisin vain menossa. Täälläkin on ollut oikein hyvä olla mutta mielelläni lähden taas katselemaan uusia seutuja. Kyllä sitä on saatukin kulkea  ja aina muuttaa varsinkin asuntoa. Yksikin sairaanhoitaja sanoi muuttaneensa 8 kertaa asuntoa täällä ollessaan.

Minulla on oikein söötti asunto. Nytkin istun parast’ aikaa pesän edessä. Tuli palaa niin iloisesti. Seinän takaa kuuluu suositut. On näes lauantai ilta. Ihana suloinen tunne.

Juuri keskustelimme huonekaverin kanssa siitä, miten mieleemme jää aina kaikesta menneestä vain kauniit ja hyvät muistot jälelle. Unohdamme helposti kaiken pahan ja ikävän. On oikeastaan hyvä, että on olemassa sellainen järjestys, että säilytämme etupäässä vain valoisia muistoja. Ne tuovat valoa myöhemminkin elämäämme. Sitten aina joskus elämämme varrella näemme entisiä tuttuja. Silloin taas keskustellaan ja sanotaan “muistatko” sitä ja sitä. Sellaista on elämä. On ihana omistaa valoisia muistoja ja säilyttää niitä elämässään.

Nyt tällä nykypolvella taitaa sentään olla ikäviä ja raskaitakin muistoja. Onhan ollut ankaraa sota-aikaa. Ja emme tiedä, mitä edessämme vielä on. Voi olla vielä vaikeampaa tulossa. Emme tiedä mutta jos näin on, niin tietäkäämme, että sittenkin meillä on Jumala, joka auttaa ja voimaa antaa, jos sitä häneltä pyydämme. Saamme vain sanoa, vaikka koettaa eipä hylkää Herra.

Miten sinun ruokatilanteesi on? Riittääkö kupongit? Ihan taas pelotta kun joutuu elämään korttiloilla. Nyt kun on ollut leipää yllin kyllin. Saa taas ruveta keksimään mitä kulloinkin keittää ja laittaa. Sinun kanssasi ei olisi hätääkään, kun ole niin mainio aina keksimään uusia ruokalajeja. Saisinpa vain vieläkin tulla sinun turviisi ja suojiisi. Vai haluatko sinä enää minua huonekaveriksi?

Nyt on paras aika lopettaa. Ajatukset rupeavat jo kulkemaan klimpissä. En osaa muuta kuin toivottaa sinulle hyvää jatkoa ja reipasta mieltä.

Sano terveisiä Ainolle jos näet tai muille tutuille. Eipä niitä taida monia ollakaan.

Niinpä niin. Kuulemiin sitten taas, Kirsti kulta.

Monin, monin terveisin, Saima.

os. Helsinki Diakonissalaitos


2 Comments

kunnantoimistolta

Marraskuun 15 p:nä 1944.

Kirsti Hyvä!

Mikäli tapani tunnet, voit päätellä, että meidän ukko on syömässä ja minä kirjoittelen.  Olenkin tällä kertaa aivan yksikseni, en tiedä minne kaikki ovat pelästyneet. Niin että suur’ kiitos kirjeestäsi ja kulumisista. Vai että on sinusta tehty kirjanpitäjä, onnittelen ja toivotan lykkyä tykö. Menestyt varmasti loistavasti siinä hommassa, sillä oletkin ollut jo monta vuotta alalla ja kyllä työ tekijäänsä opettaa. Nyt olette siis jälleen Jääskessä, arvaan, ainakin sinne osoitan tämän kirjeeni, kaipahan sitten perille löytää.

Eikä ole maailman meno kummallista- mutta ei siitä sen enempää. Päätellään vaan, että aikansa kutakin.

Aiotko matkustaa jouluna kotiin? Sinä saatkin pian viettää 1-vuotis päivää maailmalla olostasi. Minulle se on vielä kaukana. Minä aijon mennä ensi perjantaina Perniöön, jos jollakin konstilla pääsen. Olen luultavasti 3 – 4 päivää reissussa sillä aijon samalla fiirata Hilman päiviä. Rautateillä on varmasti aika paljon ruuhkaa, mutta yritän linja-autolla Someron kautta. Vähän hankala matka, mutta pääsee kuitenkin. Olenkin olut, ennätysmäärän, melkein 2 kuukautta, yhtämittaa täällä, ellei kotona käymisen arvoiseksi lasketa sitä, kun Saimi ja hänen nuorempi poikansa Veikko kävivät minun luonani. Kyllä oli eri kivaa, kun he tulivat, ja olihan se taas varsin antoisaa minun korttiannokseni lisänä kaikkine hyvine tuliaisineen. Saman sunnuntaina oli myöskin neiti Emmi Lehti (panen koko nimen titteleineen jos häntä satut muistamaan) Urjalasta täällä. Pidimme aika jymyt.

Tuli mieleeni kesken kaiken Perniön uutisia. En sentään varmasti tiedä, vaikka olisin sinulle ja aikaisemmin kirjoittanut, että Maija on naimisissa. Esimerkillinen tapaus, eikö vaan. Näin sitä paitsi eilisessä kunnallislehdessä, että Tähtinen on kuollut. Sinä kai tunsit hänet. Myöskin hankolainen Manu N., Elman isä, on kuollut.

Eikö ole ikävää, kun lottien on siellä täytynyt myydä hotellinsa. Oikein tuntuu haikealta ajatella, ettei se enää ole se, mikä se oli. Siellä oli aina niin kiva pistäytyä ja olivathan lotat nähneet niin paljon vaivaa ja aherrusta sen eteen, että olisi ollut mukavaa saada se pitääkin. Muta varaavaisuus syistä he ovat sen myyneet Perniön Osuuskaupalle, jottei se joutuisi vallan muuhun käyttöön. En tiedä, mitä kaikkea siellä on tapahtunut, mutta sittenpähän kuulen, kun käyn siellä.

Aikani kuluu edelleen kovin nopeasti täällä kaikenmoisine harrastuksineen. Et taida todeksi uskoa, kun sanon, että nykyisin harrastan iltasella kehräämistä. Rauhaniemessä on kolme rukkia tuvassa ja niillä me kehrätä höristellään rohdinta niin, että viuhka käy. Aloitamme tietysti rohtimesta, että ensin opimme tuon jalon taidon. Rupea vaan sinäkin opettelemaan tätä vanhuudenammattia ajoissa, kyllä se hömppäkymmenillä on kaikkein mukavinta istua rukin ääressä kissa jalkojen juuressa, sillä jotakin kai silloin vielä on hommattava, vaikka heti saisimmekin kaikenlaiset työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeet, joilla meitä vietellään odottamaan turvallisin mielin harmaita hapsia päähämme. Viime sunnuntaina mina kelasin ja talon tyttäristä Kirsti loi kahden leposohvan peitteen kutomista varten loimen. Olen kai kertonutkin, että käymme Forssassa opistolla käsityökursseilla, jossa rupeamme kutomaan jotakin sellaista, mitä tämmöisenä aikana voi kutoa. Minä rupean kutomaan täysipellavaista pöytäliinaa.

16/11 En uskaltanut enää jatkaa koneella, vaan turvauduin tähän pienempään vehkeeseen, ja taisipa tulla nukuttuakin välillä.

Puhelin tänään erään kurssikaverini kanssa puhelimessa ja hän kertoi, että eräs meidän kurssista, nimittäin Maire K. olisi Jääsken huoltosihteeri. Väitin vähäsen vastaan, mutta niin hän kuitenkin vakuutti. Jos satut siis olemaan jonkun Maire Korpelan työkaveri, niin kerro terveiseni hänelle.

Viime yönä tuli Tammelan tykistöstä noin puolet tänne ja ensi yönä tulee lisää. Ne viipyvät luultavasti sunnuntaihin asti ennen kuin lähetetään eteenpäin. Kyllä on eri vipinää ja tuntuu kovasti oudolta, kun on miehiä niin paljon yhdessä paikassa, kun siihen ei meikäläisen silmä ole juuri tottunut. Kunnan puolesta on järjestetty lyhyt vaatimaton juhla tuliaisiksi pull-korvike tarjoiluineen. Minäkin sain kunnian olla mukana, koskapa laulukuoroa on pyydetty sinne laulamaan. Huomenna on taas samanlainen tilaisuus niille, jotka tulevat ensi yönä. Mennemme sinnekin taas laulamaan klo 15 ja sitten illalla klo17 lähtee auto Somerolla. Tämän talon tyttäristä lähtee yksi minun kanssani. Onkin eri kivaa, kun on matkaseuraa. Olen tähän asti kulkenut aina yksinäni täältä kotiinpäin koko matkan. Tänne päin tullessa on ainakin Turkuun asti matkaseuraa.

Vai että Virtasella ja Irjalla on ollut jotakin yhteenottoa? Eikö Irja mitään kertonut siitä? Olisi mukava tavata Irjaa, mutta en viitsisi mennä k-toimistoon, jos siellä taas kovasti politikoidaan. Kyllä uskon, että V. on monet kerrat parjannut minutkin, muta mitäs siitä, ei haukkuva koira haavoja tee. Nyt sinne perustetaan toisen eli vanhemman toimistoapulaisen toimi. Ihmettelen vähän, sillä nythän työtkin rupeaa vähenemään, kun sotakuukausi palkat ym. sellaiset loppuu. On tainnut kirjurista tulla sellainen herra, että tarvitsee yksityissihteerin. Se siitä.

Olitko Ailan kanssa kirjeenvaihdossa? Mitähän se lapsi nykyään ajattelee ja suunnittelee. Minusta hän on vähän tuuliajolla, kun ei ole oikeata kotia, mistä hänestä huolehdittaisiin. No jaa, lopetankin tähän, koska kynä on melkein tyhjä, ja olen huonolla kirjoitustulella. Ehkä lieneekin parasta panna tämä sittenkin Mäntyharjulle, mutta anna ensi kerralla osoitteesi, koska olet niin  muuttavainen. En oikein tiedä, minne osoittaisin vastaukseni. Jennylle? (epäselvä sana) terveisiä. Voipa hyvin taas.

Kirjottelemisiin Lyyli

 


Leave a comment

Kyllä ne miehet ilmaantuvat

Mäntyharju 9.11 44

Kirsti kiltti!

Kiitos kirjeestäsi, oikein syrämestä tuntui hyvältä, kun muistit. En minä huomannut, että teikäläisiä olisi täällä pahalla muistettu, ainakaan meidän mökissä, eikä ole unohdettukaan. Muuten täällä menee entiseen tyyliin, minulla on vaan oma toimisto, uutta kalustoa ei vaan vielä ole kuulunut ja hiljaista on kovasti.

Niin ratsuväki lähti heti perässänne pois, jättäen hellät tai vähemmän hellät jäähyväiset Mäntyharjulle yhtenä varhaisena sunnuntai aamuna. Päämaja on kuitenkin vielä paikoillaan toistaiseksi, joten mökkimme on silloin tällöin saanut vastaanottaa3-4 juhlimishaluista offigiereä, ei kylläkään täältä läheltä vaan asemalta. Jännityksellä odotan taas ensi lauantaita, silloin jälleen pitäisi olla häät Kapernaumissa.

Mökkini alkaa piakkoin olla valmis, tänään menee maalari, enkä luule sen kovin kauvan tunaroivan, saa nyt sitten nähdä koska tulee käymään.

Toissa sunnuntaina kävin kotona Lappeella ja 16 pv menen hautajaisiin, että kyllä tämä aika täälläkin jouluun asti menee huomaamatta. Voihan se sitten tämä hermoja hyväilevä maaseudun rauha käydä hermoille, mutta se on sen ajan murhe.

Vai niin hienossa lukaalissa perheenne nyt asustaa, onhan se toista kuin impilinnan kyökki. joka ainakin nyt on kylmä kuin kellari, vaikka yksi ihminen aamusta iltaan sitä lämmittää. Ainahan siellä kamarissakin joskus tuntuu milloin mistäkin nurkasta vahan tuulevan, mutta suurempaa myrskyä ei ole ollut. Ihmeteltävän hyvin olemme Sinikan kanssa tulleet toimeen, johtuu kai yksinäisyyden kammosta ja seuran kaipuusta, kun illat ovat niin pimiät ja pitkät.

Teidän lupsakassa perheessä kaikki luonnollisesti sujui mainiosti. Olisi tosiaankin hauska päästä käymään, varsinkin kun jo ennestään tunnen vieraanvaraisuutenne, joka kovasti jo kesällä lämmitti minua silloista yksinäistä evakkoa.

Kirjoitit, että  Saara on lomalla, eikä hän ole Kouvolassa, koska sain sieltä yhden tiliotteen ja alla seisoi selvin kirjaimin Saara Sillanpää. Vai onko hän siellä vaan irtisanomisajan, kuten minä kerran Mäntsälässä?

Älä vielä menetä toivoasi, kyllä ne miehet varmasti ilmaantuvat, koska kortti niin näytti. Nythän ne vasta alkavat kotiutua ja ajatella omaa huushollia ja kullanmurua, että pidä vaan silmäsi auki ja tartu takinliepeeseen kiinni kun lähelle pääset. Kirjoitahan sitten heti, kun huomaat korttien olleen oikeassa, valehdellahan ne eivät millään voi, mutta siinä odottamisessa tarvitaan kärsivällisyyttä. Minäkin vesi kielellä odotan Niilo Pietikäistä, hän on tuon kansakoulun opettaja, ja Sinikka on jo onneton ja varma, että se ikkunastaan katsellessaan ihastuu mökkiini ja sitten tietysti minuun.  Miten käynee sitä kortti ei ole vielä minulle näyttänyt. Muuten emme ole kumpikaan nähneet koko ihmistä, olen vaan kuullut, että on pieni ja vaalea ja mieleeni silloin tulee aina Porvalin (?) hahmo.

Olisipa hauskaa saada teitä tänne joskus vieraakseni, mökkini on kyllä pieni kuin varpusen häkki, mutta luulisin sinne sen verran mahtuvan.  Kumpa pian pääsisin sinne järjestelemän tavaroita, niin alkaisin vähän kotiutua, kun tähän asti joka nyytti on milloin missäkin nurkassa. Nauttisin ainakin vähän aikaa paljaasta olemassaolosta, muutahan täällä kohtapuoleen ei varmasti nauttimista olekaan.

Kerro paljon terveisiä perheellesi ja muistahan taas kirjeellä, nimi ja osoite entinen.

Monin terv. Jenny.

Sinikalta myös terveisiä.


Leave a comment

Hertan kirje

Hauholla 12.11.44

Kirsti hyvä!

Monet, monet tuhannet kiitokset ajat sitten saamastani kirjeestä. Aikaisemmin en ole kyennyt vastamaan, kun tämä aika on kulunut ties missä.

Kuten jo päiväyksestäkin jo huomaat, niin en vieläkään ole kyennyt muuttamaan Nuijamaalle. Ihan suoraa saamattomuutta ja kyvyttömyyttä se ei nyt kumminkaan ole ollut, vaan suurin syy on siinä, että rakennus jonne toimistomme muuttaa, on ollut sotilaskäytössä, ettei ole voitu ryhtyä korjaamaan.  Luulen nyt, että pian pääsemme jo muuttamaan. Vähän minä kuitenkin olen täällä ollut, kun niin usein olen käynyt Nuijamaalla, milloin minkin syyn takia. Nyt ylihuomenna täytyisi taas lähteä. Pidämme hoitokunnan kokouksen vielä Nuijamaalla. Hauskahan se on kun saa matkustella, ettei pääse aika tulemaan pitkäksi. Et usko kuinka kaikesta sydämestäni haluaisin olla nyt niillä viime syksyn kursseilla. Minusta ne niin hyvin sopivat näin evakoille (erakoille)

Sinä varmaan touhuat jo Imatralla, jonne tämän kirjeenikin nyt osoitan. Sinusta tuli, kuten arvasinkin, Inkerin seuraaja. Nyt olkoon onneksi vain! Mitä jaksanee Inkeri Helsingissä. Ei hän tietysti ole vielä osannut mitään kertoa, kun kaikki on niin alkua vasta. Tietysti hän hyvin alkaa pärjäämään.

Kunhan nyt minäkin tästä kotiudun, niin sinun täytyy sitten tulla Nuijamaalle käymään, että saamme oikein suullisesti pohtia evakkomatkojen kokemuksia. Minäkin yritän tulla pistäytymään sinne sinun luoksesi. Varmasti olisi puhumista, jos kuinka paljon.  Rv. Sillanpäähän on myös muuttanut paikkaa, jos en väärin muista.

Toivotan sinulle nyt kaikkea mahdollista hyvää ja muista kirjoittaa! Vastaa nopeammin kuin minä nyt.

Syd. terv. Hertta


Leave a comment

Lasaretissa

8-11-44

Kikka kiltti!

Terveiset sulle täältä lasaretin seinän suojasta. Olen ollut täällä jo viikon, mutta en ole ennemmin voinut kirjoittaa kun en ole nähnyt mitään. En vieläkään näe oikein selvästi, mutta koeta nyt silti ottaa tästä selvää.

Täällä on kyllä ollut päivät niin kamalan pitkiä, että iltaa ei tule vaikka kuinka istuisi ja kököttäisi. Saa toisenkin kerran vääntää pyllyn ilmaan ja taas alas, että saisi päivän ja yön menemään. Täällä menee kyllä aina vielä päivät jotenkin, mutta yöt ovat kuin uni ja varjo. Päivisin tehdään kiusaa pojille ja pojat taas tekevät kiusaa meille. Mutta yöt arvaathan sen kun ei nuku kuin korkeintaan pari tuntia.

Joko sinä olet saanut mitään selvää siitä laukusta? Onko Laulajainen käynyt jo siellä. Kirjoita kotisoitteelle, pääsen ehkä pian pois täältä.

Meitä on tässä huoneessa vain 3 tyttöä. Ainoat naispotilaat. Kyllä pojat kiusaavat meitä sen kun kerkiävät koko pitkän päivän. Pussipetiä ja lentopetejä on joka päivä. Lopetankin taas.

terv Liisa (Lotta Anna Liisa N.)

Älä kirjoita ennen kuin ensi viikolla.