WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


6 Comments

pottery

On the trip to Yellowstone National Park last fall, we overnighted in moderate Best Western hotel in a small town of West Yellowstone, Montana. Population about 1400. Main street, shops and restaurants covered maybe two blocks. It looked like from the Wild West movies. The locations served us well, easy access to the park in the morning, easy back to hotel when the sun was setting.

A couple of shop on the street intrigued my interest, but window-shopping did not call me in on the first night. Lots of touristy items, small trinkets mainly, you know T-shirts and a like. Second night after a delicious Italian dinner, and lovely service, we stopped by the window with native American Indian art. Jewelry, small pottery, collectables, feather items, weavings.

There was a piece of pottery on the display which I did not see the night before. Maybe it was not there before or maybe I was too tired after an long day in the park. “I have to go in and check on this, it looks very much like Acoma!” But it was late. The door was around the corner. To our surprise it was ajar. We squeezed in. “Are you open?” “Yes!” I can not play I-am-not-interested-on-this-just-looking-around-game-thanks. My face tells I am. So I immediately pointed out a pottery on the window display, which I thought I recognized and asked about it. The young sales lady picked it up, but did not have immediately too much information on it. I said it looks like some pottery I have from Frederica Antonio. She asked if we had little more time, the shop owner should be back very soon. Sure. We looked at the other pieces of art. I do not pick up too much little things from our travel any longer, I find they get lost in the jewelry boxes and who knows where. Mostly given eventually as gifts to our children or friends after the travel. And they get lost in their boxes.

A little while later a man with leather hat, long curly hair and spectacles entered and stayed quietly listening out small talk with the girl. He looked like a gold digger from the movies, I thought. Or gold prospector from 1880’s. The entire looks was just right. Genuine. We were introduced to the owner of the company, Mr. Hans Chr. Baier.

The pottery was removed from the shelf again, and we started the conversation on it and native pottery in general. He was a load of information having traveled thru multitude of reservations to collect items to his store. We discussed the prices in the big cities like Santa Fe. We talked about places we have been. And where I come from. “Can you guess what my middle name Chr. stands for?” he asked. Christian! Hans Christian like Andersen! Yes, he comes from a Danish family. He visits there frequently also, thus we picked up the conversation there, sharing our Danish stories. Back to the pottery in display. Yes it is from Acoma artist, but not Frederica, her name is M.C. That is Melissa. That I found out once at home. I have already one small pot from Melissa! That is just plain black and white checks. We picked it up on the Sky City New Mexico, a few years back.

He had previously told the girl in his shop, the pottery is a unique but someday somebody will step into the store, and know what it is. I guess Hans sensed my love for the tribe and their art. We talked about Indian tribes and pottery in general. We started the negotiating the price. My hubby is so good, he knows I love pottery and I have not spent ANY money on this trip yet. We waited, calculator tapping accompanying the small talk. We gave Hans time, we were not in rush. And the deal was made! Happy, happy, happy. Hans said he knew the pottery was going to a good home, winter was coming and he did not want to leave the valuable pottery in to winter storage. We were there now and we loved it. “It would get a good home.” he said. “Yes, it will get a good home.”

We must have stayed there over an hour, they might have had to close already, but time did not seem to matter. The young girl was on her third day of work, I am sure she learned a lot that night. We were so delighted to have stopped into the store and delighted to have had the conversations and cherish the knowledge he had on his ware and the native art. Thank you Hans Christian, we loved the fairytales!

Yellowstone Silver Co. has been in business since 1975, in West Yellowstone. The store carries an excellent assortment of the finest sterling silver American Indian Jewelry and native art collectibles. The store features a variety of gift items, mainly southwest and western. Shoppers will also find the latest sterling silver fashion jewelry, unique and distinctive, and very affordable prices. We are easy to locate in the open air mall at 110 Canyon Street, the West Park Mall.


2 Comments

kollaasi 8/2019

Yhden kuvan kollaasi, oli niin vaikea väriyhdistelmä.

Kävi niin, että lähdimme pari kylää etelämmäksi viime viikonlopulla kiertelemään Vintage kirpparia. Kaunis aurinkoinen päivä!

Parkkipaikalla oli kohtalaisen kivasti pöytiä, ja mielenkiintoista katseltavaakin. Ensimmäisessä pöydässä oli viinipullokorkkitaiteilija, turhaa kamaa eikä mitään vintageatakaan. Mutta jäimme juttelemaan ja ostin kaksi led-valoa mitkä voi sujauttaa tyhjään viinipulloon tunnelmavaloksi baaripöydälle. Itselläni on korkkejakin vaikka toisille jakaa. Kun kaupasta saa kaksi pulloa viiniä viidellä dollarilla, niin maito jää siksi kalliimmaksi ruokajuomakasi. Nainen antoi käyntikorttinsa, jos möisin hänelle korkkini. Katsotaan, ajattelin itse tehdä IKEAn tarjottimista maalaamalla ja liimaamalla korkkeja uusiksi tarjottimiksi. Korkkien päälle akryylinpala ja kas, siistinä pysyisivät. Katsotaan, sanoin…

Toisella puolen oli kaksi vanhaa ukkoa, kaikenlaista pientä kotitalous- ja ruoka-astiaa. Mikä sattuikaan heti silmääni, on tuo pieni lautanen! Yritin olla hymyilemättä. Katselin vielä ja kysyin, onko näitä useampiakin. Kuulemma oli ollut toinenkin aamulla. Mies etsi, löytämättä. Yritti tarjota kiinalaisia riisikuppeja pariksi. HÖH. “Minkä hintaiseksi arvostat tätä pientä lautasta?” kysyin kainosti. “Kolme dollaria”, ” sanoi. Kaivoin pussia ja siinä jo hinta laski kahteen. Olin kovasti kiitollinen! Astiataivas netissä hinnoittelee 35 euroa! Myyn sillä euro- hinnalla, jos joku on kiinnostunut!

Muutamaa pöytää eteenpäin oli ihanaa sinistä lasia, jopa antiikkia, Limogea. Omasta takaa on paljon appivanhempien maljakoitakin, en tarvinnut. Yleensä tarvitseeko tässä iässä mitään, paitsi ruokaa, viiniä ja verenpainelääkkeitä. Mutta jo vähän eteenpäin oli pari pöytää täynnä kaikenlaisia kameroita! Vanhat haitarikamerat ovat vaan niin kuvauksellisia. ” Saanko kuvata?” “Kuvaa toki! Se on minulle ja kameroilleni kunnia ja ilo, jos niiden seurassa viihtyy!” sanoi kauppias. Viihdyin ja kuvasin. Tarinoimmekin.

Viereisessä pöydässä oli vintage vaatteita. Vintagea ehkä muille, mutta samanlaisia kuin komeroni on täynnä. Katselin yhtä metallivyötä. “Kokeile päälle!” usutti myyjä. Vaikka tiesin, että lyhythän se on. Olisi ollut hyvä mustan pitkän yöpuvun päälle äkkiä, jos ovikello soisi puolenpäivän paikkeilla! Olisin pukeutunut. Myyjä sanoi olevansa israelilainen, kun kysyin. Entä minä? Tiedätte vastaukseni. Vieressä seisoi toinen nainen, ah, hän on Casablancasta! Israelilainen sanoi, että on käynyt siellä. Minä sanoin, että olen käynyt Israelissa ja myyjä sanoi, että on käynyt Suomessa. Suomi varman olisi pieni sivuseikka Skandinaavian kiertueella, koska Norja, Ruotsi, Tanska ja Venäjäkin olivat matkan varrella. Mutta jälleen mukavaa sanavaihtoa maailmalla. Kukaan ei ole Floridassa Floridasta!

Muita värikollaaseja on täällä! Käy katsomassa.


8 Comments

kollaasi 9/2019

Silmissä sen salaisuus!  Katumaalaus- tapahtuma on tällä viikonlopulla Lake Worthissa, Floridassa, kahdettakymmenettäviidettä kertaa. Paikalle odotetaan viikonlopun aikana 100,000 vierailijaa. Kävimme siellä eilen ja jouduimme jättämään auton noin neljän korttelin päähän. Ei haitannut, voitti $25 parkkimaksut, joita yksittäiset liikkeet ja asuintalot halusivat paremmasta paikasta. Ulkoiluahan se vaan on, plus 28C auringossa. Kansaa oli kivasti, paviljongissa soi latinalainen musiikki. Ruokaa oli tarjolla niin ravintoloiden katupöydissä kuin ruokakärryissäkin.

Alla olevassa kuvassa on taiteilija Jennifer Chaparro, hänen kuviaan löytyy netistä. Colorfast Tattoo- taitelijat olivat nimensä veroisia, koristeltuja kundeja. Craig C Houdeshell upea valokuvaaja, löytyy myös netistä. David Lepore on instagramissa, ja varmaan moni muukin. Frida Kahloa maalavan venäläisen taitelijan kortti hävisi minulta jonnekin. Löysin! Alexey Kurbatov.Konkareita oli paljon.

Kasvot tuntuivat olevan monen pääaihe. Tunnettuja kuten Burt Reynolds, Frieda Kahlo, KISS, Iron Maiden. Eläimiä viidakosta tai mielikuvituksesta. Plus sarjakuvasankareita, joita en tunnistanut. Plus mielikuvitus olentoja. Osa töistä oli vasta alullaan, ja tänään katsastamme lopulliset työt. Monenlaista taitelijaa, ansioitunutta, ja kouluryhmiä, oli kahden kadun pituudelta ja kahdella poikkikadulla polvillaan. Nyt jo aikaisin iltapäivällä liidussa ja hikisinä. Pelkkä ajatuskin sai minut värisemään, asfaltissa raappiutuneita kynsiä ja sormia, paljaiden jalkojen jalkapohjat nyt jo monissa väreissä. Polvet, voi polvet! Harvalla oli suojukset, kun ryömien värjäisivät kuviaan.

Katu oli taitelijoiden, jalkakäytävien reunoilla köysinauha, mutta nenätysten pääsi helposti taiteilijan viereen, tunkeutumatta. Toiset olivat ensimmäistä kertaa, toiset vanhoja kymmenien vuosin konkareita.


2 Comments

Grand Teton National Park

Runsaan sveitsiläisen aamiaisen söimme Teton Villagessa olevassa Alpenhof bistrossa.

IMG_0405

Rösti- perunoita, kinkkua, kanamunia, juustoja, sämpylöitä, kahvia ja kahvia ja lisää kahvia. Seisova pöytä oli runsas leivonnaisineen. A la cartella löytyi ruotsalaisia lettuja, ja muita eurooppalaisia herkkuja. Nyt paikka oli hiljainen valoisa paikka, missä kuvien perusteella on tungosta talvella. Nyt soi rauhallinen musiikki, vain pari muuta ihmistä oli aterioimassa. Tarjoilijana toimi romanialainen nuori mies. Hotellissamme myöskin oli muutama eurooppalainen nuori töissä opiskelijatyöviisumilla; kahdentoista kuukauden työn jälkeen heillä oli vielä aikaa yksi kuukausi matkustella ympäri USA:ta ja tutustua maahan. Anyways, lähdimme matkaan tutustumaan maisemiin Teton vuorille.  Ilma oli hulppea! Ensimmäisellä pysähdyspaikalla oli bussilastillinen kiinalaisia. Heillä oli melkein jokaisella kamera tikun nenässä, ja suoranaiset ohjelmat, kuinka poseerattiin. Kun toisellakin paikalla oli samankokoinen ryhmä, hyppäsimme autoomme ja ajoimme eteenpäin  yli yhden kuvauspaikan ja koko maisema rauhoittui. Turisteja liikkui, mutta ei tungokseen asti missään muualla. Alppimainen lumihuippujen koristama vuoristoketju oli meidän! Kuvasarja aukeaa ensimmäiseen kuvaan klikkaamalla! Click on first photo to see each individually.

Matkan varrella näimme upeat vuoret, syksyiset värit, Oxbow Bend joen mutkan, Signal Mountainin kiemuraisen tien ylös laajempia maisemia ihailemaan. Söimme kevyen lounaan pienen kaupan luona lähellä Jenny Lake järveä. Kaupasta ostin mustikkaisia Salt Water Taffies- karamelleja, valkoisen liloja. Lapsille tietty. Huckleberry, metsämustikka oli alueen herkkumarja, meille suomalaisille tuttu. Latte maistui ulkoilmassa pienen voileivän kera. Karhuja ei saanut syöttää, luki joka puolella.

Matkan loppupäässä oli hiljainen Chapel of Transfiguration kirkko. Suurikokoinen ikkuna alttarin takana aukesi vuoristoon. Lasimaaluksin koristellut ikkunat sivuilla laskivat heijastuksiaan yksinkertaisille puupenkeille. Kivasti ulkona oli myös lisäpenkkirivit rakennuksen molemmin puolin. Kyltin kuvien mukaan jopa presidentit olivat ottaneet osaa Jumalan palveluun vuosien varrella. Paikka oli vaikuttava.

Illaksi Isäntä oli tilannut aidon cowboy illallisen, vankkuriajelun ja BBQ. Alkoikin olla jo nälkä!


Leave a comment

Oregon Trail

DSC_3260 blog

Oregon Trail on noin 3500 km pituinen historiallinen itä-länsi suuntainen vankkurien kulkema väylä. Kulkureitti ja siirtolaisten matka Yhdysvalloissa kulkee Missouri-joen rannoilta  Oregonin laaksoihin. Itäinen osa matkaa kulki nykyisen Kansasin läpi, ja  nyt olemassa olevien osavaltioiden kuten Nebraskan ja Wyomingin kautta. Länsi puolen  reitti oli taas suurimmaksi osaksi nykyisten Idahon ja Oregonin osavaltioiden maastossa.

Koska oli sunnuntai vielä, ketään ei ollut paikalla opastamassa. Olisimme halunneet käydä itse vankkuritien kohdalla, missä on vieläkin kärryjen jäljet salvia- pensaiden lomassa. Valokuvassa ne menevät kuvan keksikohdan vaiheilla siksakkimaisesti alas vuorenrinnettä. Juttelimme hetken näköalapaikalla olevan parikunnan kanssa yleisesti, mistä kukin meistä oli kotoisin ja mistä sukumme ovat lähteneet. Aina kivoja tuokioita tuntemattomien kanssa!

DSC_3261 blogDSC_3251 blogDSC_3258 blog

The Oregon Trail is a 2,170-mile historic East–West, large-wheeled wagon route and emigrant trail in the United States that connected the Missouri River to valleys in Oregon. The eastern part of the Oregon Trail spanned part of the future state of Kansas, and nearly all of what are now the states of Nebraska and Wyoming. The western half of the trail spanned most of the future states of Idaho and Oregon. -wikipedia

DSC_3252 blog

https://en.wikipedia.org/wiki/Oregon_Trail Great Migration of 1843…..or the “Wagon Train of 1843”, an estimated 700 to 1,000 emigrants left for Oregon… Fur traders, trappers and explorers, Missionaries, Early emigrants, Mormon emigration, California Gold Rush…Read the entire history! 

 


Leave a comment

Homeward Bound

Helsingin Sanomat:

Musiikinhistorian klassikkokysymys on, mikä aiheutti folk duo Simon & Garfunkelin välirikon – ja siihen uraansa päättelevän Paul Simonin tuoreet elämäkerrat antavat nyt vastauksia.” 

Paul Simon. Sopivasti sattui artikkeli silmään tänään! Olimme mieheni kanssa odotelleet lisätietoja Paul Simonin ja Art Garfunkelin jäähyväiskiertueesta jo kauan. Viimeinen show oli tilastoissa Lontoossa. Tiesimme, että jäähyväiskiertue tulee lopullisesti loppumaan New Yorkissa. Sen täytyy loppua siellä! Kotikylässä. Arvuuttelimme Yankee Stadiumia, ainoa paikka, mikä jaksaisi vetää paikalle kaikki ihailijat. Mutta ohjelmaa ei näkynyt missään. Toinen vaihtoehtomme oli Flushing Meadow Park, lähellä vanhaa kotiamme. Art Garfunkel ei ole ollut mukana enää vuosiin, joten Paul veti ohjelman yksin bandinsä kanssa.

Kun mieheni taas kerran etsi ohjelmaa, sattui kohdalle jäähyväiskonsertit USA:ssa. Ja lähin meitä olisi BB&T Centerissä, paikkana Sunrise, Florida. Alle tunnin päästä meiltä! Pakko mennä!

20180908_192644

Tietenkin duo on kaikille tuttu. Kaikki kappaleetkin osaa moni laulaa mukana ulkoa. Mutta olimmeko mukana jo parin ensi askeleilla? Minä en, mutta mieheni Bob oli. Hän oli Paulin pikkuveljen, Eddien, luokkakaveri Forest Hills High Schoolissa, New Yorkin Queensin poikia.  Pojat olivat neljä ehkä viisi vuotta Paulia nuorempia. Useampia kertoja Bobilla oli tilaisuus olla kuuntelemassa Artin ja Paulin soittoa Simonien kellarissa 1960-luvun alkupuolella, kaksi ehkä neljä kuuntelijaa kerrallaan. Eddie soitti kitaraa ja poikien isä oli rummuissa.  (Heidän kotinsa oli hyvin lähellä meidän kotiamme, kun olimme menneet naimisiin 1971, ehkä 2, 3 kadunväliä.) Bob kertoi tuttavuudesta mielellään, aina kun musiikki sattui kohdalle. Lähiystäviä he eivät olleet, vai tuttuja naamoja koulusta. Hän näki myöhemmin Paulin ja Artin konsertin Forest Hillsissä 1964. Vanhan tyttöystävän kanssa, mutta sitä emme nyt muistele. Mutta muistot mitkä muistot!

20180908_220613

20180908_203402.jpg

Viime lauantain konsertissa saimme paikat sivulta, läheltä näyttämöä, hintakin asiallinen. Parkkipaikka maksoi $20. Hupsista, emme olleet varautuneet jostakin syystä. Saimme kokoon $15 ja se kelpasi. Lähellä ulko-ovea oli muistopaitoja myynnissä $20 kappale. Mietin, mutta jätin ostamatta. (Huomasitko, että kuskilla ei ollut kahta kymppiä, mutta minulla sattui olemaan, rahattomalla yleensä.) Paikka täyttyi hyvin ennen ohjelman alkua, mikä oli jonkin verran myöhässä, yli 15 000 ihailijaa oli saapunut kuuntelemaan Paul Simonin viimeistä konserttia tällä alueella.

20180908_215429

20180908_203532 (1)

Musiikki alkoi tutuilla kappaleilla. Puolessa välin esityksessä oli musiikkia, mitä me emme tunnistaneet. Aivan hienoa rytmikästä sähkökitaraa soittava afrikkalainen muusikko! Paul näytti vanhalta, mutta oli hyvin läheisesti henkilökohtainen juontaessaan. Yleisö pysyi hyvin mukana. Paitsi eräs nuori nainen, joka istui edessäni, sanoinko istui? minusta kolme penkkiä vasemmalle. Hän seisoi ja tanssi koko ajan heilutellen käsiään ja huiskien hiuksiaan. Ja peitti osan näyttämöstä suurimman ajan. JOS olisi ollut hieman lähempänä, hän olisi voinut vahingossa pyllähtää muutaman penkkirivin alemmas. Vahingossa, sanoin. Mutta summa summarum, konsertti oli hintansa arvoinen. Ulkopuolella oli muistopaitoja taas myynnissä, nyt $10 kappale. Ostin. Seuraavaksi suunnittelemme Bob Dylan konserttia. Kohta kaikki vanhat katoavat, aika loppuu.

20180908_213235

Syyskuun 21, Madison Square Gardenissa oleva konsertti on viimeinen  Homeward Bound – The Farewell kiertueessa, kertoo HS kirjoittaja.

Mutta syyskuun 22. on viimeinen konsertti Flushing Meadow Park puistossa! Levyjä voi sen jälkeen kuunnella ja muistella miten ihania he ovat olleet!


Leave a comment

minä itse 2/2

Jopas! kauan asiaa mietittyäni, lähetin arvokasta sylkeäni anchestry.comille tänä keväänä. Prosessi oli melko nopea ja kustannukset $69. Tämä on tulos: (Kartat löytyvät  edellisestä postauksesta!)

-Suomi/ Luoteis- Venäjä 82%

Suomi kyllä! Luoteis-Venäjä viittaa selvästi Karjalaan, kartan oranssiin alueeseen. Maa-alue menetettiin toisen maailmansodan aikana, mutta se oli aikoinaan tärkeä osa Suomea, missä isäni on syntynyt. Maa, jota vanhempi sukupolvi, jos vielä ovat elossa, muistelevat rakastavalla äänellä. Maa, jossa käki lauloi kauniimmin kuin muualla ja missä pellot olivat vihreämpiä kuin muualla ja järvet täynnä kalaa, suloisessa Karjalassa! Laatokka on makean veden järvi, joka sijaitsee Luoteis- Venäjällä, Pietarin läheisyydessä. Joten se ei ollut Venäjää vielä silloin. Kun kysyin varmistaakseni asiaa ancestry.com sivuilta ja he myönsivät, että heillä ei vielä ole tarpeeksi tietoa tästä osasta maailmaa. Ymmärrettävästi. Mutta tieto kasvaa, ensimmäisen kerran sillä sivuilla oli vähemmän “sukua” kuin nyt viimeksi katsellessani.

Serkkuni on saanut tietonsa 23andMe.com Euroopan tiedostosta, mikä kattaa Euroopan  runsaammin kuin perus- ancestry. Ehkä uskallan vierailla siellä vielä joskus saadakseni vertailua.

-Itä-Eurooppa 15%

ancestry.com selittää näin: “Ihmiset tässä DNA etnisyyden ryhmässä voivat olla kotoisin täältä:  Puola, Slovakia, Tšekki, Itävalta, Venäjä, Unkari, Sloveenia, Romania, Serbia, Ukraina, Valko-Venäjä, Moldova, Liettua, Latvia, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia.”

Ne eivät kuulosta tutuilta perheemme historiassa.

Kartta oli varsin epämääräinen syntyperästä kertovalla sivustolla. Olen ympyrällä merkatulla alueella, lännempänä kuin oletin. Keski Euroopan itäisillä alueilla. Äidin puoleisen isoisäni linjan on sanottu olevan Gruusiasta, nykyisen Georgian alueella, Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä. Hän ja hänen kuusi veljeänsä ovat tummia ja komea miehiä. Koska perhe on tullut Suomeen, sitä en tiedä. 15% viittaa todennäköisimmin isoisoisovanhempiin idästä.

-Scandinavia 1%

Mahdollisesti. Ainakin hyvä arvaus!

-Herra-ties-mitä 2%

Luettelo viittaa < 1% Pohjois- Amerikan alkuisperäiseen intiaani kansaan ja < 1% etelä Aasiaan kuuluvaksi. Jos näin on, se oli kauan, kauan sitten. Kauan sitten! Mutta minähän rakastan  native American keramiikka, Hmm. Ehkä sitä intiaaniverta on sen verran.

ancestry.com myös listaa ihmisiä, jotka ovat heidän tiedostossaan ja joiden dna viittaa vahvasti minuun. He löysivät yhden mahdollisen kolmannen (tai neljännen) serkun. Sukunimi ei ole tuttu minulle. Katsoin Facebookista, siellä oli neljä naista, joilla on sama nimi. Myös kokonaista 141 neljäs- kuudes serkkua löytyi raportissa.

Ja kaikki alkoi Aatamista ja Eevasta. Kuvittele!

P.S. Teen lisäyksiä ja jaan uutta tietoa, sitä mukaa kun sitä ilmenee.