WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


2 Comments

Grand Teton National Park

Runsaan sveitsiläisen aamiaisen söimme Teton Villagessa olevassa Alpenhof bistrossa.

IMG_0405

Rösti- perunoita, kinkkua, kanamunia, juustoja, sämpylöitä, kahvia ja kahvia ja lisää kahvia. Seisova pöytä oli runsas leivonnaisineen. A la cartella löytyi ruotsalaisia lettuja, ja muita eurooppalaisia herkkuja. Nyt paikka oli hiljainen valoisa paikka, missä kuvien perusteella on tungosta talvella. Nyt soi rauhallinen musiikki, vain pari muuta ihmistä oli aterioimassa. Tarjoilijana toimi romanialainen nuori mies. Hotellissamme myöskin oli muutama eurooppalainen nuori töissä opiskelijatyöviisumilla; kahdentoista kuukauden työn jälkeen heillä oli vielä aikaa yksi kuukausi matkustella ympäri USA:ta ja tutustua maahan. Anyways, lähdimme matkaan tutustumaan maisemiin Teton vuorille.  Ilma oli hulppea! Ensimmäisellä pysähdyspaikalla oli bussilastillinen kiinalaisia. Heillä oli melkein jokaisella kamera tikun nenässä, ja suoranaiset ohjelmat, kuinka poseerattiin. Kun toisellakin paikalla oli samankokoinen ryhmä, hyppäsimme autoomme ja ajoimme eteenpäin  yli yhden kuvauspaikan ja koko maisema rauhoittui. Turisteja liikkui, mutta ei tungokseen asti missään muualla. Alppimainen lumihuippujen koristama vuoristoketju oli meidän! Kuvasarja aukeaa ensimmäiseen kuvaan klikkaamalla! Click on first photo to see each individually.

Matkan varrella näimme upeat vuoret, syksyiset värit, Oxbow Bend joen mutkan, Signal Mountainin kiemuraisen tien ylös laajempia maisemia ihailemaan. Söimme kevyen lounaan pienen kaupan luona lähellä Jenny Lake järveä. Kaupasta ostin mustikkaisia Salt Water Taffies- karamelleja, valkoisen liloja. Lapsille tietty. Huckleberry, metsämustikka oli alueen herkkumarja, meille suomalaisille tuttu. Latte maistui ulkoilmassa pienen voileivän kera. Karhuja ei saanut syöttää, luki joka puolella.

Matkan loppupäässä oli hiljainen Chapel of Transfiguration kirkko. Suurikokoinen ikkuna alttarin takana aukesi vuoristoon. Lasimaaluksin koristellut ikkunat sivuilla laskivat heijastuksiaan yksinkertaisille puupenkeille. Kivasti ulkona oli myös lisäpenkkirivit rakennuksen molemmin puolin. Kyltin kuvien mukaan jopa presidentit olivat ottaneet osaa Jumalan palveluun vuosien varrella. Paikka oli vaikuttava.

Illaksi Isäntä oli tilannut aidon cowboy illallisen, vankkuriajelun ja BBQ. Alkoikin olla jo nälkä!


Leave a comment

Oregon Trail

DSC_3260 blog

Oregon Trail on noin 3500 km pituinen historiallinen itä-länsi suuntainen vankkurien kulkema väylä. Kulkureitti ja siirtolaisten matka Yhdysvalloissa kulkee Missouri-joen rannoilta  Oregonin laaksoihin. Itäinen osa matkaa kulki nykyisen Kansasin läpi, ja  nyt olemassa olevien osavaltioiden kuten Nebraskan ja Wyomingin kautta. Länsi puolen  reitti oli taas suurimmaksi osaksi nykyisten Idahon ja Oregonin osavaltioiden maastossa.

Koska oli sunnuntai vielä, ketään ei ollut paikalla opastamassa. Olisimme halunneet käydä itse vankkuritien kohdalla, missä on vieläkin kärryjen jäljet salvia- pensaiden lomassa. Valokuvassa ne menevät kuvan keksikohdan vaiheilla siksakkimaisesti alas vuorenrinnettä. Juttelimme hetken näköalapaikalla olevan parikunnan kanssa yleisesti, mistä kukin meistä oli kotoisin ja mistä sukumme ovat lähteneet. Aina kivoja tuokioita tuntemattomien kanssa!

DSC_3261 blogDSC_3251 blogDSC_3258 blog

The Oregon Trail is a 2,170-mile historic East–West, large-wheeled wagon route and emigrant trail in the United States that connected the Missouri River to valleys in Oregon. The eastern part of the Oregon Trail spanned part of the future state of Kansas, and nearly all of what are now the states of Nebraska and Wyoming. The western half of the trail spanned most of the future states of Idaho and Oregon. -wikipedia

DSC_3252 blog

https://en.wikipedia.org/wiki/Oregon_Trail Great Migration of 1843…..or the “Wagon Train of 1843”, an estimated 700 to 1,000 emigrants left for Oregon… Fur traders, trappers and explorers, Missionaries, Early emigrants, Mormon emigration, California Gold Rush…Read the entire history! 

 


Leave a comment

Homeward Bound

Helsingin Sanomat:

Musiikinhistorian klassikkokysymys on, mikä aiheutti folk duo Simon & Garfunkelin välirikon – ja siihen uraansa päättelevän Paul Simonin tuoreet elämäkerrat antavat nyt vastauksia.” 

Paul Simon. Sopivasti sattui artikkeli silmään tänään! Olimme mieheni kanssa odotelleet lisätietoja Paul Simonin ja Art Garfunkelin jäähyväiskiertueesta jo kauan. Viimeinen show oli tilastoissa Lontoossa. Tiesimme, että jäähyväiskiertue tulee lopullisesti loppumaan New Yorkissa. Sen täytyy loppua siellä! Kotikylässä. Arvuuttelimme Yankee Stadiumia, ainoa paikka, mikä jaksaisi vetää paikalle kaikki ihailijat. Mutta ohjelmaa ei näkynyt missään. Toinen vaihtoehtomme oli Flushing Meadow Park, lähellä vanhaa kotiamme. Art Garfunkel ei ole ollut mukana enää vuosiin, joten Paul veti ohjelman yksin bandinsä kanssa.

Kun mieheni taas kerran etsi ohjelmaa, sattui kohdalle jäähyväiskonsertit USA:ssa. Ja lähin meitä olisi BB&T Centerissä, paikkana Sunrise, Florida. Alle tunnin päästä meiltä! Pakko mennä!

20180908_192644

Tietenkin duo on kaikille tuttu. Kaikki kappaleetkin osaa moni laulaa mukana ulkoa. Mutta olimmeko mukana jo parin ensi askeleilla? Minä en, mutta mieheni Bob oli. Hän oli Paulin pikkuveljen, Eddien, luokkakaveri Forest Hills High Schoolissa, New Yorkin Queensin poikia.  Pojat olivat neljä ehkä viisi vuotta Paulia nuorempia. Useampia kertoja Bobilla oli tilaisuus olla kuuntelemassa Artin ja Paulin soittoa Simonien kellarissa 1960-luvun alkupuolella, kaksi ehkä neljä kuuntelijaa kerrallaan. Eddie soitti kitaraa ja poikien isä oli rummuissa.  (Heidän kotinsa oli hyvin lähellä meidän kotiamme, kun olimme menneet naimisiin 1971, ehkä 2, 3 kadunväliä.) Bob kertoi tuttavuudesta mielellään, aina kun musiikki sattui kohdalle. Lähiystäviä he eivät olleet, vai tuttuja naamoja koulusta. Hän näki myöhemmin Paulin ja Artin konsertin Forest Hillsissä 1964. Vanhan tyttöystävän kanssa, mutta sitä emme nyt muistele. Mutta muistot mitkä muistot!

20180908_220613

20180908_203402.jpg

Viime lauantain konsertissa saimme paikat sivulta, läheltä näyttämöä, hintakin asiallinen. Parkkipaikka maksoi $20. Hupsista, emme olleet varautuneet jostakin syystä. Saimme kokoon $15 ja se kelpasi. Lähellä ulko-ovea oli muistopaitoja myynnissä $20 kappale. Mietin, mutta jätin ostamatta. (Huomasitko, että kuskilla ei ollut kahta kymppiä, mutta minulla sattui olemaan, rahattomalla yleensä.) Paikka täyttyi hyvin ennen ohjelman alkua, mikä oli jonkin verran myöhässä, yli 15 000 ihailijaa oli saapunut kuuntelemaan Paul Simonin viimeistä konserttia tällä alueella.

20180908_215429

20180908_203532 (1)

Musiikki alkoi tutuilla kappaleilla. Puolessa välin esityksessä oli musiikkia, mitä me emme tunnistaneet. Aivan hienoa rytmikästä sähkökitaraa soittava afrikkalainen muusikko! Paul näytti vanhalta, mutta oli hyvin läheisesti henkilökohtainen juontaessaan. Yleisö pysyi hyvin mukana. Paitsi eräs nuori nainen, joka istui edessäni, sanoinko istui? minusta kolme penkkiä vasemmalle. Hän seisoi ja tanssi koko ajan heilutellen käsiään ja huiskien hiuksiaan. Ja peitti osan näyttämöstä suurimman ajan. JOS olisi ollut hieman lähempänä, hän olisi voinut vahingossa pyllähtää muutaman penkkirivin alemmas. Vahingossa, sanoin. Mutta summa summarum, konsertti oli hintansa arvoinen. Ulkopuolella oli muistopaitoja taas myynnissä, nyt $10 kappale. Ostin. Seuraavaksi suunnittelemme Bob Dylan konserttia. Kohta kaikki vanhat katoavat, aika loppuu.

20180908_213235

Syyskuun 21, Madison Square Gardenissa oleva konsertti on viimeinen  Homeward Bound – The Farewell kiertueessa, kertoo HS kirjoittaja.

Mutta syyskuun 22. on viimeinen konsertti Flushing Meadow Park puistossa! Levyjä voi sen jälkeen kuunnella ja muistella miten ihania he ovat olleet!


Leave a comment

minä itse 2/2

Jopas! kauan asiaa mietittyäni, lähetin arvokasta sylkeäni anchestry.comille tänä keväänä. Prosessi oli melko nopea ja kustannukset $69. Tämä on tulos: (Kartat löytyvät  edellisestä postauksesta!)

-Suomi/ Luoteis- Venäjä 82%

Suomi kyllä! Luoteis-Venäjä viittaa selvästi Karjalaan, kartan oranssiin alueeseen. Maa-alue menetettiin toisen maailmansodan aikana, mutta se oli aikoinaan tärkeä osa Suomea, missä isäni on syntynyt. Maa, jota vanhempi sukupolvi, jos vielä ovat elossa, muistelevat rakastavalla äänellä. Maa, jossa käki lauloi kauniimmin kuin muualla ja missä pellot olivat vihreämpiä kuin muualla ja järvet täynnä kalaa, suloisessa Karjalassa! Laatokka on makean veden järvi, joka sijaitsee Luoteis- Venäjällä, Pietarin läheisyydessä. Joten se ei ollut Venäjää vielä silloin. Kun kysyin varmistaakseni asiaa ancestry.com sivuilta ja he myönsivät, että heillä ei vielä ole tarpeeksi tietoa tästä osasta maailmaa. Ymmärrettävästi. Mutta tieto kasvaa, ensimmäisen kerran sillä sivuilla oli vähemmän “sukua” kuin nyt viimeksi katsellessani.

Serkkuni on saanut tietonsa 23andMe.com Euroopan tiedostosta, mikä kattaa Euroopan  runsaammin kuin perus- ancestry. Ehkä uskallan vierailla siellä vielä joskus saadakseni vertailua.

-Itä-Eurooppa 15%

ancestry.com selittää näin: “Ihmiset tässä DNA etnisyyden ryhmässä voivat olla kotoisin täältä:  Puola, Slovakia, Tšekki, Itävalta, Venäjä, Unkari, Sloveenia, Romania, Serbia, Ukraina, Valko-Venäjä, Moldova, Liettua, Latvia, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia.”

Ne eivät kuulosta tutuilta perheemme historiassa.

Kartta oli varsin epämääräinen syntyperästä kertovalla sivustolla. Olen ympyrällä merkatulla alueella, lännempänä kuin oletin. Keski Euroopan itäisillä alueilla. Äidin puoleisen isoisäni linjan on sanottu olevan Gruusiasta, nykyisen Georgian alueella, Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä. Hän ja hänen kuusi veljeänsä ovat tummia ja komea miehiä. Koska perhe on tullut Suomeen, sitä en tiedä. 15% viittaa todennäköisimmin isoisoisovanhempiin idästä.

-Scandinavia 1%

Mahdollisesti. Ainakin hyvä arvaus!

-Herra-ties-mitä 2%

Luettelo viittaa < 1% Pohjois- Amerikan alkuisperäiseen intiaani kansaan ja < 1% etelä Aasiaan kuuluvaksi. Jos näin on, se oli kauan, kauan sitten. Kauan sitten! Mutta minähän rakastan  native American keramiikka, Hmm. Ehkä sitä intiaaniverta on sen verran.

ancestry.com myös listaa ihmisiä, jotka ovat heidän tiedostossaan ja joiden dna viittaa vahvasti minuun. He löysivät yhden mahdollisen kolmannen (tai neljännen) serkun. Sukunimi ei ole tuttu minulle. Katsoin Facebookista, siellä oli neljä naista, joilla on sama nimi. Myös kokonaista 141 neljäs- kuudes serkkua löytyi raportissa.

Ja kaikki alkoi Aatamista ja Eevasta. Kuvittele!

P.S. Teen lisäyksiä ja jaan uutta tietoa, sitä mukaa kun sitä ilmenee.

 


Leave a comment

Me, Myself and I 1/2

SO! I did sent my valuable spit to www.anchestry.com this spring. The process was quite fast and the cost $69. This is the result:

-Finland / Northwest Russia 82 %

Finland YES! Northwest Russia clearly refers to Karelia, the orange area on the map, the Eastern area adjacent to Finland. The land was lost during the World War II but it once was part of Finland where my Father was born. The land which older generation, if still alive, remembers with deep loving sentiment. The land where the cuckoo-  birds sang more beautiful and where the fields were greener and lakes full of fish, on the beautiful Lake Ladoga. Lake Ladoga is a freshwater lake located in the Republic of Karelia and in northwestern Russia, in the vicinity of Saint Petersburg. So was not really Russia, then. I questioned the ancestry.com about it and they admitted there is not enough data from this part of the World yet in their data base. Understandably.

Image result for map of karelia

My cousin had her data from https://www.23andme.com/en-eu/ and they seem to have more European data in their vaults. Maybe I venture there next to get comparison.

-Europe East 15%

ancestry.com explains it like this: “People in this DNA ethnicity group may identify as:
Polish, Slovak, Czech, Austrian, Russian, Hungarian, Slovenian, Romanian, Serb, Ukrainian, Belarusian, Moldovan, Lithuanian, Latvian, Bosnian (from Bosnia and Herzegovina), Croatian.” It does not ring a bell to me.

The map was quite vague on ancestry’s site, showing further west in Europe than I assumed. My maternal Grandfather‘s line is said to be from Gruusia, nowadays Georgia between the Black Sea and the Caspian Sea. He and his 6 brothers most of them were dark chiseled handsome men. But when the family came to Finland, is unknown to me. 15% would refer most likely to one of my great grandparents from further east.

Image result for gruusia

-Scandinavia 1%

Kind of given but might be a guess.

-Who- knows- what 2%

Their list show <1% Native American and <1% Asia South. If so it has to be long, long ago. Long ago! But I do love American Indian pottery, hmm. Maybe yet.

See the source image

The ancestry.com also lists people who might be related to me based in their data base. They found one possible 3rd (or 4th) cousin. The last name is not familiar to me. I looked up in face book, there were four ladies with that same name. Also 141 4th-6th cousins were found in the report.

And it all started with Adam and Eve. Imagine that!

 


Leave a comment

Beauty Day…

… or maybe not.

I have been trying to grow my hair for about half a year. Trying to get away from the short bob and trying to look more age appropriate. You know, my age. Classic mid length.

How ever the hair has other plans GROWING STRAIGHT DOWN TOWARDS MY NOSE. It does not keep any shape without the barrettes. So back to Jenny I went. She is my very best hair dresser for last ten years. I love her razor cut, the slightly shabby look. Last couple of times she has used monster scissors from Japan. Three to five layers of sharp blades with teeth, and hair is cut diagonal to the left, to the right and then cut to the desired length. You get the picture, I hope. Lots of hair flies down to the floor. The hair swings and I get a nice carefree look.

Image result for japanese hair scissors multiple blades

Next door is a Korean Nail and Spa. I order an appointment after the hair cut. I have had my nails done there, not too happy. I did not feel pampered. Isn’t that the whole reason to have someone else to do it for you?

Now I needed to color the eye browns and the lashes. I explain the problems with my colorless eyes. Finnish blond. Last time I got no color into neither corner, just the ones in the middle. “Be very careful to get them all”, I advice. She knows. “You no brows”, she exclaims. “Yes, I do have eye brows!” I protest. She starts coloring. “Ooh, many hairs”, she finds out. They are all over my forehead. “You wax”, she says, question or not I don’t know. “Yes, please use wax”. I sigh. The eye lashes get done next. It is relaxing to lay on the warm lounge chair.  “Ooh, SO short” she says like to herself. She busies with them a long time.

Done. She offers a look on the mirror. What! Black. Black all over! “No worry, two days better” she assures me. I look at my lashes, no color on the lower lashes at all. What the…”There is no color on my eye lashes”. ” You no hair”, she says bluntly. NO HAIR, really? They have been colored before. But I am too tired to argue, I pay my $55 plus tip and remember not to have any beauty treatments in that spa again.

But the thick hair looks good!

https://www.bing.com/videos/search?q=youtube+chinese+nail+saloon&&view=detail&mid=976FBD016862BE4044C9976FBD016862BE4044C9&rvsmid=8265A7149D06060189FB8265A7149D06060189FB&FORM=VDQVAP


4 Comments

toisenlainen cowboy tarina 1/2

Viime vuonna.

Kun olimme Santa Fessä kolmannen kerran ja taas samassa hotellissa, Hacienda and Spa, mihin olen täysin ihastunut, sattui jännä tilaisuus tutustua hotellin manageriin.

Kerroin teille vatsataudistani, minkä olin kaiketi saanut siitä hautaustoimiston hampurilaisesta. Jouduin menemään sitten lääkäriin neljän kurjan päivän jälkeen. Matkustajan E. coli, sanoi asiantuntija. Saavuttuamme takaisin hotellin parkkipaikalle, menin huoneeseen, Isäntä jäi ulos, Autosta olikin yksi rengas tyhjentynyt. Isäntä yritti vääntää muttereita auki pienillä auton mukana tulleilla vehkeillä. Huonolla menestyksellä.

Paikalle pysähtyi nuorehko mies ja kysyi, voiko auttaa. Kiitos, mielellään. Hän soitti puhelimella jonnekin ja pian ilmestyi vahvempi jakoavain ja rengas saatiin vaihdettua varapyörään. Esittelyssä ilmeni, että hän oli hotellin manageri. Hienoa työtä asiakkaan auttamiseksi! Pientä juttustelua ja kiittelyä tietenkin seurasi.

Kun pari päivä myöhemmin olimme kirjautumassa ulos hotellista, manageri oli vastaanottotiskillä, ja mieheni esitteli meidät. Aah, hän tuntee yhden suomalaisen! Tai oikeastaan yhden boulderilaisen kaverin, joka on yhden suomalaisen kaveri. Musiikkimiehiä. Sepä jännää, kukahan hän mahtaa olla? Manageri ei tiennyt nimeä, mutta mies soitti aikoinaan Leningrad Cowboyssa! Koska itse en tunne yhtyeestä muuta kuin nimen, en musiikkia enkä jäseniä, olin sentään samalla sivulla. Suomalaisia kun olemme!

Tultuamme kotiin matkalta, muistin, että meillä oli joskus lahjaksi tullut Leningrad Cowboys t-paita, jota kukaan ei halunnut New Yorkissa pitää. Sanotaan nyt vaikka poliittisista syistä. Pakettia ei oltu edes avattu, joten, hups ja tups, ja yllätyslahja lähti managerille!

Jatkuu parin muun nyt tehdyn matkakuvauksen jälkeen, osana 2/2.