WONDERS

Short Stories. Photos and pictures. Poems even.


2 Comments

minä

minä pidän niin monesta:
suklaanruskeasta
vahvana nahassa, savessa, historiassa
pehmoisena nallena, peittona
huivissa kaulani ympärillä

meren turkoosista
aalloissa, vuoripuroissa, simpukoissa
koruissa kaulallani
vilpoisana kehoni ympärillä

passista
ovena uuteen maailmaan
ovena historiaan ja tulevaisuuteen
pääsylippuna seikkailuun

kamerasta
silmänä muistille ja tunteille
kamerasta,
kamerasta
minä todella pidän!


2 Comments

kaipuu, viite ja musiikkituokio

  kaipuu 

***

voiko nuoruuteensa palata uudelleen, uusia

kietoutua tumman kitaransa kaulalle, nostaa huulensa huulelleen

***

nuorena en ymmärtänyt vielä bluesia.

***

1- Raila antoi kauan sitten kotitöitä viiden sanan merkeissä;  Sky, Light, Exchausted, Flow ja Longing. Kolme niistä kirjoitin tänne ja yhden Railalle itselleen, koska se oli enemmän henkilökohtainen. Longing/Kaipuu jäi alitajuntaan pyörimään ja unohduksiinkin! Viime yönä heräsin sateen pieksäessä ikkunoihin ja tuulen puhistessa ulkona ja Portugalista ostamani Pedro Godinhon  kitara CD  soi mielessäni. Ja hups, tommytabermannimainen haiku KAIPUU on tässä! Ja kitara soi!

2-Runotorstai! Aivan kuin minua kuunnellen, viikon aiheena on Puccinin Turandot! Nessun Dorma. Liitän tämän runoni sinne. Monta kärpästä yhdellä kertaa! Siis:

No, no, sulla tua bocca lo dirò, Quando la luce splenderà!”                   “Oh, no, I will reveal it only on your lips, when daylight shines forth!”

08.12.2011 – 00:05

Torstaiblogit tarttuvat tällä viikolla vanhaan tuttuun ja iki-ihanaan ooppera-aariaan Nessun dorma (suomeksi Kukaan ei nuku) Giacomo Puccinin oopperasta Turandot. Aarian esittää italialainen tenori Franco Corelli. Heittäytykää lauluun, esitykseen, lavastukseen, aarian ympärillä olevan oopperan tarinaan tai vaikka Corellin ääneen, siihen mikä innoittaa haasteessa eniten.

 


8 Comments

WONDERS


Have you been to the Alps?

Have you been to Gornergrat

over 10 000 ft high, facing the beautiful Matterhorn?

Last October the weather was lovely, minus 11 C, clear, the breeze fresh.

Between the train stop and the restaurant there was a sitting area,

where the sun was so strong

I could take the jacket off and let the warmth surround me.

I closed my eyes, took several deep breaths to fill my lungs

with the most freshest of air,

to last for ever.

The cells of my face, arms and body were absorbing the pureness of it.

And I felt peace.

I felt healthy. HEALTHY.

And I felt HAPPY.

Have you been to Lapland in August,

far above the Arctic Circle, in the wilderness?

After a long hike, enjoyed sauna and a cold cava,

cooled by the stream?

Listened to the quietness, enjoyed the company.

And felt HAPPY.

Or hiked the cold Colca Canyon in Peru in November?

Have you seen the condors soar?

Have you seen how primitive the life can be

still people smile.

And they are HAPPY.

So I ask you,

Have you ever been to the ocean at Montauk Point?